”Kadehdin jatkuvasti muita äitejä”
Äitiydestä tuli Ida Valppaalle suoritus, jonka kaikki muut näyttivät hoitavan paremmin kuin hän.
Hörpin väsyneenä kahvia kaverini olohuoneen lattialla ja katselen, kuinka puolivuotiaat vauvamme mönkivät peitolla. Valitan surkeasta edellisyöstä: lapsi heräsi jälleen viisi kertaa, ja aamuyöllä nousin keittiöön sekoittamaan korviketta.
Ystäväni kertoo, että hänen poikansa on alkanut nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssään. Olen järjettömän kateellinen mutta saan tiristettyä kannustavan hymyn. Yksi suurimmista yllätyksistä äidiksi tultuani on, miten usein tunnen piinaavaa kateutta.
Luulin jo ehtineeni elämänvaiheeseen, jossa epävarmuus ja huono itsetunto on selätetty, mutta nyt tuntuu kuin olisin palannut yläasteelle: vertailen itseäni muihin ja listaan katkerana asioita, joita minulla ei ole.
Synnytysosastolla ihailin äitejä, jotka olivat jaksaneet vaihtaa sairaalapyjaman siistiin oloasuun. Kaupungilla tuijotan naisia, jotka työntävät kalliin näköisiä vaunuja meikattuina ja levänneen näköisinä. Oma vauvani ei viihdy vaunuissa, joten kannan häntä liinassa raskauden venyttämän toppatakkini sisällä. Puistossa ohitan vaunujen vierellä jumppaavan äitiporukan ja mietin, milloin olen viimeksi nähnyt omat urheiluvaatteeni. En muista.
Mitä kaikkea pitääkään hallita
Olen luullut, että äitiys tarkoittaa imetystä, vaipanvaihtoa ja vaunulenkkejä mutta huomaan nopeasti, että on paljon muutakin, mitä minun pitäisi hallita. Kantoliinat, merkkivaatteet ja unikoulut tuntuivat vierailta. En tiedä, miten vauvan kanssa tulisi toimia, joten yritän oppia sitä muilta. Päätän oppia kaiken äitiydestä.
Kateus on tavallinen tuoreiden äitien tunne.
Kateus on varsin tavallinen tuoreiden äitien tunne, mutta siitä puhutaan harvoin, toteaa Turun yliopiston äitiystutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen. Kateus on normaali, inhimillinen tunne, mutta yhteiskunnassa sitä pidetään Kaarakaisen mukaan helposti heikkouden merkkinä.
