”Kaduttaa, että ryhdyin äidiksi”

Olen katunut lapseni hankkimista raskauden alkuajoista tähän päivään asti. Tunnen siitä kamalaa syyllisyyttä, huokaisee 1-vuotiaan pojan äiti. Hyvin toimeentuleva, kauniissa kodissa asuva yli kolmekymppinen nainen. Kutsutaan häntä Niinaksi, sillä omalla nimellään hän ei halua katumuksestaan puhua.

Huono omatunto kalvaa. Pitäisi olla aikuinen ja tajuta, että lapsen synnyttyä elämäntilanne muuttuu ja siihen pitää sopeutua, Niina miettii.

– Mutta en tiedä, pystynkö siihen, sillä ydinarvoni ovat toiset. Ykkösenä on vapaus. Se otettiin minulta pois. Elämäni muuttui niin radikaalisti: ennen urheilin ja matkustin todella paljon.