korkea hemoglobiini
Kuva Shutterstock

Olen 40-vuotias nainen ja hemoglobiiniarvoni ovat olleet 161, 166 ja 175. Alan olla hieman huolestunut. Onko tämä vaarallista?

Tässä yhteydessä on hyvä tarkastella, mikä on normaalia ja mitä "normaaliarvo" merkitsee. Otetaan esimerkiksi miesten pituus. Mittaamme kolmekymmentä tervettä miestä, ja toteamme heidän pituutensa vaihtelevan välillä 164–191 cm. Sitten vastaamme tulee mies, joka onkin 193 cm pitkä. Onko hän normaali? Todennäköisesti on.

Normaalin määritelmä ei ole yksiselitteinen ja siksi laboratoriotutkimusten yhteydessä puhutaan "normaaliarvojen" sijasta viitearvoista tai viiteväleistä. Nämä määritetään siten, että 95 prosenttia terveistä ihmisistä asettuu niiden väliin. Eri laboratorioarvojen viitearvot vaihtelevat jonkin verran, sillä tutkimusten analyyseissa voi olla pieniä eroja.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan hemoglobiinin viiterajat ovat naisille 125–160 g/l.

Noin 5 prosentilla terveistä ihmisistä arvo asettuu näiden ulkopuolelle.

Kysyjän arvot 161 ja 166 g/l voivat siis olla vielä "normaaleja", eli niiden syyksi ei tarvitse epäillä mitään sairautta. Arvo 175 g/l sen sijaan alkaa olla jo niin paljon yli viitearvon ylärajan, että on aihetta epäillä jotain sairautta, etenkin kun hemoglobiiniarvot näyttävät olevan jatkuvasti nousussa.

Kohonnut hemoglobiini voi syntyä kahdella tavalla. Jos kudokset eivät saa kunnolla happea, elimistö pyrkii kompensoimaan tätä lisäämällä punasolujen määrää veressä, mikä näkyy suurentuneena hemoglobiiniarvona. Näin saattaa käydä esimerkiksi jossakin keuhkosairaudessa, jonka vuoksi veren hapettuminen häiriintyy.

Kun urheilija viettää aika vuoristossa tai alppimajassa, hengitysilmassa on happea vähemmän ja hemoglobiiniarvot nousevat. Näissä tiloissa ei ole kysymys mistään verisairaudesta vaan hemoglobiinin nousu on tiettyyn rajaan asti hyödyllinen.

Joskus hemoglobiinin nousun syynä on varsinainen luuytimen sairaus. Tällaista tilannetta nimitetään polysytemiaksi eli "monisoluisuudeksi". Luuydin alkaa tuottaa liikaa punasoluja. Jos hemoglobiini nousee liikaa, tarvitaan hoitona toistuvaa veren ottamista tai solunsalpaajalääkkeitä.

Pelkän hemoglobiiniarvon 175 g/l perusteella ei voida sanoa, mitä on sen takana. Ei ole aivan mahdotonta, että kyseessä on vielä poikkeuksellisen korkea normaali arvo, mutta veren punasolujen määrää suurentavat sairaudetkin ovat mahdollisia. Tällaisessa tilanteessa on aiheellista tehdä lisätutkimuksia, jolloin syy selviää. Varmuuden vuoksi sanon, että miesten hemoglobiinin viiterajat ovat 135–180 g/l eli heillä 175 on vielä aivan normaali.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.