happolääkkeet hapoton maha  helikobakteeri närästys
Kuva Shutterstock

Vatsahapot saattavat närästää mutta ovat tosi tarpeellisia. Muun muassa väsymys, anemia ja puutumisoireet voivat olla merkkejä hapottomasta mahasta.

Oletko sopivasti hapan? Kysymys kuulostaa oudolta, mutta vatsan näkökulmasta sillä on paljonkin väliä, koska terve vatsa on aina hieman hapan. Happamista olosuhteista vastaa suolahappo, jota muodostuu vatsan limakalvon soluista.

Suolahappo osallistuu terveydelle välttämättömien ravintoaineiden, kuten proteiinien, pilkkomiseen. Kun suolahappoa erittyy, haima lähettää ruoansulatusentsyymejä ja sappea ohutsuoleen, josta puolestaan ravintoaineet imeytyvät elimistöön.

Joskus vatsan hapontuotanto voi hiipua niin paljon, että seurauksena on hapoton maha eli atrofinen gastriitti. Keskivaikeaa tai vaikeaa atrofista gastriittia löytyy 2,5—10 prosentilta yli 50-vuotiaita suomalaisia.

Atrofia tarkoittaa näivettymistä, mutta koko vatsa ei sentään näivety. Näin tapahtuu sisäpinnan limakalvon suolahappoa tuottaville soluille.

Atrofinen gastriitti selviää muun muassa vatsasta otetuilla koepaloilla tai vatsan pH-mittauksella, jossa arvot vaihtelevat 1—14 välillä. Mikäli arvo on alle 4, mahaneste on silloin hapanta ja jos arvo on yli 7, neste on emäksistä. Hapoton maha on kyseessä, kun mahan pH nousee pysyvästi yli 4,5:n.

Helikobakteeri mukana

Merkittävin hapottoman mahan aiheuttaja on helikobakteeri-infektio. Se saadaan jo lapsuusiässä, tavallisimmin alle viisivuotiaana. 20-vuotiailta suomalaisilta helikobakteeri löytyy noin kymmeneltä prosentilta, kun taas yli 60-vuotiailta jopa 60—70 prosentilta.

— Tyypillisintä vatsahappojen ehtyminen on niillä keski-iän ylittäneillä, jotka kantavat helikobakteeria, kertoo gastroenterologian ylilääkäri Martti Färkkilä.

Myös pelkän vanhenemisen myötä suolen sisäpinnan solujen teho hiljalleen hyytyy, mutta hapon erityskyky säilyy yleensä normaalina korkeaan ikään saakka.

Kilpirauhanen vaikuttaa

Uusimpien tutkimusten mukaan hapoton vatsa voi olla seurausta myös autoimmuunitaudeista. Kyseessä on silloin autoimmuunigastriitti, jossa oma immuunivaste tuhoaa suolahappoa erittävät solut. Autoimmuunigastriitti voidaan todeta verikokeella, jossa mitataan happoa erittävien solujen vasta-aineet.

Jollakin tapaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta liittyy vatsahappoihin. Rooman yliopiston tutkimuksessa selvisi, että 53 prosenttia niistä koehenkilöistä, joilla oli hapoton vatsa, kärsi myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Hapotonta vatsaa ei ole helppoa omin päin tunnistaa, sillä se on yleensä täysin oireeton ja löydetään sattumalta.

— Happojen vähäisyyteen voivat kuitenkin viitata väsymys, anemia ja puutumisoireet, Martti Färkkilä sanoo.

Paratiisi bakteereille

Mitä korkeampi pH vatsassa on eli mitä vähemmän siellä on happoja, sen todennäköisemmin vatsa on paratiisi bakteereille ja hiivoille. Esimerkiksi ruoan mukana kulkeutuu mikrobeja, jotka eivät kuole vähähappoisessa mahassa.

Kun haitalliset mikrobit kasvavat ja lisääntyvät, ne saattavat aiheuttaa erilaisia vaivoja.

— Koska mahahapon tehtäviin kuuluu muun muassa steriloida syöty ravinto taudinaiheuttajista, hapotonta mahaa potevien tulisi olla tavanomaista tarkempia etenkin ulkomaanmatkoilla välttääkseen turistiripulin, Martti Färkkilä toteaa.

B-vitamiinipuutos uhkaa

Hapottomuuden haittavaikutuksiin kuuluu ravintoaineiden puutokset, erityisesti B12-vitamiinin puutos. Ruoasta peräisin oleva B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen mahan limakalvolta erittyvää niin kutsuttua sisäistä tekijää. Sen eritys häviää hapottomassa mahassa.

B12-vitamiinin puutoksen tavallisin oire on hitaasti kehittyvä perniöösi anemia.

— Pitkäkestoisena B12-puute saattaa aiheuttaa neurologisia oireita, kuten hermojen toiminnan häiriöitä ja dementiaa, Martti Färkkilä sanoo.

Vajeen hoitoon voi löytyä apu B12-vitamiinitableteista. Harvardin yliopiston raportti nimittäin kertoo, että tablettimuotoisena B12-vitamiini ei vaadi imeytyäkseen mahahappoa.

Myös muiden ravintoaineiden riittävä saanti on tarkistettava. Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoittaa blogissaan, että hapoton vatsa on avaintekijänä B12-vitamiinin lisäksi mahdollisesti myös sinkin, foolihapon, raudan ja kalsiumin puutostiloissa.

Tähystys ja mittauksia

Vatsan happotilanne tarkistetaan tähystyksellä koepaloineen ja pH-mittauksella.

— Lisäksi verinäytteestä otettavalla GastroPanel-biomerkkiainetestillä voidaan seuloa atrofista gastriittia ja helikobakteeri-infektiota, mutta mahdollisista seurantaa vaativista limakalvomuutoksista testi ei kerro, Martti Färkkilä toteaa.

Kuinka valppaana happotasapainon seurannassaan sitten pitäisi olla? Färkkilän mukaan hapotonta mahaa ei pääsääntöisesti tarvitse seurata tai kontrolloida, koska terveysriskit ovat melko pienet.

— Koska hapoton maha saattaa kuitenkin altistaa B12-vitamiinin imeytymishäiriölle ja sen puutteelle, on vitamiinin pitoisuus veressä aiheellista tutkia tässä yhteydessä, Färkkilä sanoo.

Jos potilas on alle 40-vuotias ja hänellä on myös B12-vitamiinin puutos, mahalaukun tähystys uusitaan 3—5 vuoden välein löydöksistä riippuen.

Koska autoimmuunigastriittiin liittyy myös muita autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen tulehdus, tulisi sitä potevalle aina tehdä laajempia tutkimuksia.

— Toistaiseksi itse hapottomaan vatsaan ei ole lääketieteellistä hoitoa eikä sitä varten ole laadittu ruokavaliota. Mutta altistavien tekijöiden, kuten helikobakteeri-infektion tai autoimmuunisairauksien, toteaminen ajoissa helpottaa potilaan tilannetta.

Närästyslääkkeen vaarat

Miljoonat ihmiset maailmassa käyttävät miljardeja euroja happosalpaajalääkkeisiin, joiden tarkoituksena on vähentää mahahappoja tai lamaannuttaa ne kokonaan. Happosalpaajia käytetään refluksitaudin oireiden eli närästyksen lievitykseen.

Vaikka happosalpaajat vähentävät oleellisesti hapontuotantoa, mikään tutkimus ei osoita, että happosalpaajat sellaisenaan tekisivät mahasta kokonaan hapottoman.

Sen sijaan pitkään käytettynä erityisesti PPI-lääkkeet eli protonipumpun estäjät voivat tuottaa terveydelle yllättäviä ikävyyksiä. American Journal of Gastroenterology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamasta – joskus hengenvaarallisestakin – ripulista kärsivät käyttivät kolme kertaa useammin PPI-lääkkeitä verrattuna niihin, joilla infektiota ei ollut.

Tutkijoiden mukaan happosalpaajat voivat altistaa myös salmonella-, kampylo-, kolera- ja listeriabakteereille.

Pennsylvanian yliopiston tutkimuksessa puolestaan löytyi yhteys PPI-lääkkeiden ja lonkkamurtumien välillä. Tulosten mukaan riski oli sitä suurempi, mitä kauemmin PPI-lääkkeitä oli käytetty.

Refluksivaivoja pitäisikin ensisijaisesti hoitaa elintavoilla: Vähentää rasvaisia ruokia, alkoholia ja suklaata, koska ne heikentävät ruokatorven alaosan sulkijalihaksen toimintaa. Ateriat on hyvä pitää pieninä ja ne kannattaa rytmittää tasaisesti: aamiainen, lounas, illallinen ja kaksi välipalaa. Tupakka on myös syytä jättää sytyttämättä, koska tupakointi lisää selvästi närästystä.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kivut jalkaterässä ovat piinallisia. Niitä taltutetaan levolla, kipulääkkeillä ja jumpilla, toisinaan tarvitaan leikkausta.

MIKÄ JALASSA VOI SATTUA?

● jalkapohjan jännekalvon tulehdus

● ukkovarpaan tyvinivelen kuluma

● vaivaisenluu

● varvasvälihermon pinne tai venymä

● liian pienet tai huonot kengät

● jalkojen virheasennot

● löysä nilkan nivelside

● heikot keskivartalolihakset

 

Olet lenkillä ja jalkaan iskee armoton kipu. On pakko pysähtyä. Loppumatka taittuu nilkuttaen. Jalkaterän ja nilkan kivuista on kokemusta lähes kaikilla. Se ei ole ihme, sillä onnistuuhan jokainen ottamamme askel vain lukemattomien luiden, jänteiden, lihasten ja hermojen yhteistyöllä.

– Jalkaterä on kuin jousipyssy, pieni katapultti, joka mukautuu alustaansa. Jos astut puun juureen, et ole heti nokillasi, toteaa ortopedian erikoislääkäri Jyrki Heinänen.

Tämä joustava ja herkkä rakenne tekee jalasta myös haavoittuvan. Sen jänteet ja hermot venyvät ja puristuvat herkästi. Syyt ovat monet: niitä voi etsiä niin perimästä ja ikääntymisestä kuin huonoista kengistä ja virheasennoista.

Syy jalan kipuihin saattaa löytyä myös aivan muualta kuin jalkapohjasta. Jos keskivartalon lihakset ovat heikot, kireät tai kuormittuvat väärällä tavalla, myös lantion, lonkkien ja polvien asento vääristyy. Se heijastuu kävelyyn. Jalkaterapiassa pyritäänkin vahvistamaan koko vartalon lihaksia.

Toisaalta jalkapohjan sisäkaaren madaltuminen voi säteillä kipuna jopa selkään ja polviin. Kävely on hankalaa ja jalka tuppaa kääntymään ulospäin.

Jalkapohja tulessa

Jalkapohjassa kulkee vahva jännekalvo, joka kiinnittyy toisesta päästään kantapäähän, toisesta päkiään. Jännekalvo leviää varpaiden väliin viuhkamaisesti kuin V-kirjain. Iän myötä jalkaholvi madaltuu ja kantakalvon ääripisteet siirtyvät kauemmaksi toisistaan.

– Silloin voi syntyä niin sanottu luupiikki, joka on plantaarifaskiitin kansanomainen nimitys, Jyrki Heinänen sanoo.

Röntgenkuvassa voi jopa näkyä piikki, mutta se ei ole kivun syy vaan seuraus. Kantakalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti on tavallisin kantapääkivun syy erityisesti naisilla ja keski-ikäisillä miehillä. Kipu tykyttää yleensä kantapään alla, mutta joskus koko jalkapohja on tulessa.

– Aamun ensimmäiset askeleet ovat kivuliaimmat, sillä yöllä jalka on niin sanotussa ballerina-asennossa, ja kävelemään lähtiessä kantakalvo joutuu taas venymään. Joskus jalkapohja voi olla niin arka, että potilas pomppaa tuolista, kun lääkäri alkaa tutkia sitä, Jyrki Heinänen sanoo.

Plantaarifaskiitissa parin päivän lepo ja tulehduskipulääke ovat paikallaan. Kovassa kivussa ”tulipalon” rauhoittamiseen voidaan tarvita kortisonipistoksia.

Elämää helpottaa kovasti, kun kengät vaihtaa sellaisiin, joissa pohjan on tasainen. Silloin kantakalvo ei jännity joka askeleella.

Kantakalvo voi tulehtumisen sijaan myös repeytyä luun kiinnityskohdasta, jolloin kiputila kestää pitkään.

– Vaivassa voidaan turvautua ilmavasarahoitoon, joka aiheuttaa mikroskooppisia repeämiä kantakalvoon. Kun niitä on riittävästi, rappeuman eteneminen pysähtyy, kertoo Jyrki Heinänen.

Päkiässä salamoi

Jos päkiän tuntumassa salamoi, kihelmöi, puutuu tai tuntuu kuin kengässä hiertäisi kivi, syy saattaa piillä varvasvälihermossa.

Jalkapöytäluiden välissä kulkeva hermo voi puristua luiden väliin. Joskus se paksuuntuu, jolloin puhutaan Mortonin neuroomasta. Kivun vuoksi on pakko riisua jopa kenkä jalasta. Vaiva on tavallinen nuorilla ja keski-ikäisillä naisilla.

– Jos kengät ovat liian pienet, jalkapöydän luut eivät pääse kävellessä leviämään.

Samoin käy, kun kengät nauhoittaa liian tiukasti. Ei olekaan ihme, että hermot jäävät puristuksiin, Riitta Saarikoski sanoo.

Myös jalkapohjan tukirakenteiden, nivelsiteiden ja jänteiden löystyminen ikääntyessä altistaa hermojen venymiselle.

Jalkaterapeutti voi tehdä silikonista palkin, joka pitää jalkapöydän luut erillään. Joskus hernemäiseksi pallukaksi paksuuntunut hermo leikataan pois.

Ukkovarvas turpoaa

Jos jalkaterään tulee murtuma tai jalan päälle putoaa jotain painavaa, isovarpaaseen voi syntyä tyvinivelen kuluma. Särö vauhdittaa nivelrikon kehittymistä jalkaterän ja nilkan niveliin, ja tyvinivel jäykistyy. Kulumalle altistavat myös ikääntyminen, rasitus ja ylipaino.

– Tyypillistä on yösärky ja ukkovarpaan turvotus, myös varpaan liikuttelu sattuu, toteaa Jyrki Heinänen.

Jos kivut eivät taltu kortisonipistoksilla, voidaan tehdä tyvinivelen puhdistusleikkaus, joka parantaa tyvinivelen liikkuvuutta. Joskus nivel luudutetaan, jolloin kulunut nivel höylätään pois ja luiden päät yhdistetään titaaniruuveilla.

Vikaa nilkassa

Kävelyssä tuntuvat kivut voivat johtua myös nilkan nivelsiteistä. Löysä nilkka, joka voi olla perinnöllinen tai seurausta tapaturmista, muljahtelee herkästi ja saattaa pettää alta.

Nilkan nyrjähdykseen suositellaan nykyään kylmähoidon sijaan lämpöhoitoa.

Myös lymfahieronta, joka pistää kuona-aineet liikkeelle, auttaa. Joskus tarvitaan leikkausta, jossa venyneet nivelsiteet kiinnitetään langoilla pohjeluuhun.

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokainen yskijä toivoo, että saisi edes nukkua rauhassa. Kokeile iltahunajaa!

YSKÄ ON HYVÄKSI, sillä se on elimistön tapa puhdistaa hengitystiet tunkeilijoista. Siitä huolimatta köhä ärsyttää ja haittaa elämää.

– Jos yskä jatkuu pitempään kuin pari viikkoa, sen syytä kannattaa lähteä selvittämään. Sillä yskä ei ole sairaus vaan oire, sanoo Kuopion yliopiston sairaala-apteekkari Toivo Naaranlahti.

Yskää voi hoitaa tehokkaasti vain jos sen syyn tuntee.

Toki oirettakin saa hoitaa, jos se käy omille tai muiden hermoille. Mutta mikä auttaisi sitkeään virusyskään?

– Näyttöä yskänlääkkeiden tehosta ei juuri ole, Toivo Naaranlahti sanoo.

Morfiinia tai kodeiinia sisältävät lääkkeet lamaisivat aivojen yskäkeskuksen, mutta niitä ei saa ilman reseptiä. Käsikaupassa myytävät yskänlääkkeet ovat siis pelkkää rahan menoa. Mikä sitten hillitsisi köhimistä ja rauhoittaisi öitä?

– Yskään voi kokeilla nenän kautta hengitettävää mentolia, jota myydään apteekissa, sekä vanhaa kunnon hunajaa.

Hunaja tehoaa tutkimusten mukaan ainakin lasten yskään, joten aikuisenkin kannattaa sitä kokeilla. Pari ruokalusikallista hunajaa liuotetaan lämpimään juomaan ja nautitaan illalla ennen nukkumaan menoa. Pitkään hunajajuomaa ei pidä lipittää, etteivät hampaat vahingoitu.

Jos yskän syy ei ole flunssa, se voi olla...

  1. ALLERGIA voi yskittää varsinkin siitepölyaikaan. Oire rauhoittuu parhaiten antihistamiineilla, joita saa apteekista myös ilman reseptiä.
  2. ASTMAN oire monilla on yskä. Heidän kannattaa pyytää lääkäriltä astmalääkkeeksi leukotrieeniantagonisti, joka auttaa myös yskään.
  3. REFLUKSITAUTIIN voi liittyä yskää. Jos haponeritystä estävät lääkkeet saavat yskän loppumaan, hakeudu tutkimuksiin.
  4. TUPAKKAYSKÄÄN tehoavat vain keuhkoahtaumataudin lääkkeet, joiden saaminen vaatii lääkärissä käynnin ja kunnon tutkimukset.
  5. TAPAYSKÄ selvittää kurkkua ja virkayskä tehostaa puhetta. Kumpikaan ei vaivaa öisin eikä niitä tarvitse hoitaa, elleivät ne häiritse itseä tai muita.