Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mitä eroa on piilevällä kilpirauhasen vajaatoiminnalla ja varsinaisella vajaatoiminnalla? Miten piilevä vajaatoiminta todetaan? Entä hoito? Mitä jos kilpirauhasarvot ovat välillä normaalit ja välillä vajaatoiminnan puolella?

”Piilevä” sanaa näyttävät lääkäritkin käyttävän nykyään kovin usein erilaisista tiloista, joissa potilaalla ei ole varsinaisesti oireita, mutta tarkentuneet tutkimusmenetelmät tuovat esiin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä puhutaan esimerkiksi ”piilevästä” korvatulehduksesta, kun tulehdusta ei ole, ainoastaan (ehkä tilapäisesti) nestettä välikorvassa, tai ”kuumeettomasta” keuhkokuumeesta, kun ei itse asiassa ole keuhkokuumetta mutta röntgenkuvassa havaitaan pieni tiivistymä keuhkoissa.

Viitearvoista poikkeavat laboratoriotulokset ovat vielä näitäkin ongelmallisempia. Kuten tälläkin palstalla olen useasti todennut, viitearvon määritelmä on sellainen, että 5 % normaaleista terveistä henkilöistä joutuu sen ulkopuolelle. Toisinpäin tämä merkitsee, että kun terveestä henkilöstä otetaan 20 tutkimusta, tilastollisesti arvioiden yksi niistä on poikkeava, vaikka tämän henkilön kohdalla se olisikin normaali.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa tutkitaan ensi vaiheessa yleensä TSH-tutkimuksella. TSH (tyreotropiini) on aivolisäkkeen erittämä hormoni, jota aivolisäke erittää normaalia enemmän, jos kilpirauhanen erittää liian vähän kilpirauhashormonia – jolloin siis ainakin aivolisäkkeen mielestä kilpirauhanen on vajaatoimintainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun käytetään nimitystä ”piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta, sillä yleensä tarkoitetaan tilannetta, että henkilön TSH-arvo on poikkeava, mutta varsinaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ei ole. ”Piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta ei tietenkään aiheuta oireita, muutenhan se ei olisi piilevä. Siitä huolimatta voidaan tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa. Ensinnäkin kyse voi olla normaalista tilastollisesta vaihtelusta, toisin sanoen henkilö on terve, mutta hänen TSH-arvonsa poikkeaa niistä 95 %:sta muita terveitä, joiden mukaan viitearvot on määritelty. Toisaalta voi olla tilanne, jossa TSH-arvo on pysyvästi normaalia korkeampi mutta kilpirauhashormonin määrä veressä (yleensä mitataan seerumin vapaa tyroksiini, S-T4-V) on normaalialueella. Tällöin puhutaan subkliinisestä hypotyreoosista, jonka hoito on aina erikseen harkittava. Hoito on yleensä aiheellista vain, mikäli TSH-arvo on yli 10 tai henkilö on raskaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väliin viitealueella ja väliin ylärajaa korkeampi TSH-arvo ei sinänsä tarkoita, että henkilö olisi välillä terve ja välillä sairas, vaan sitä, että TSH-arvo vaihtelee, kuten kaikilla ihmisillä. Vaihtelu on melko suurta jopa vuorokauden aikana. Jos arvo toistuvissa mittauksissa on tilastollisesti määritetyn viitearvorajan molemmin puolin eikä henkilöllä ole kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja kilpirauhashormonin määrät ovat normaaleja, ei voida puhua sen paremmin piilevästä kuin muustakaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Suuret vaihtelut tosin voivat viitata sairastettuun kilpirauhastulehdukseen. Tämä voidaan selvittää vasta-ainetutkimuksilla.

Asiantuntija: yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla