Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mitä eroa on piilevällä kilpirauhasen vajaatoiminnalla ja varsinaisella vajaatoiminnalla? Miten piilevä vajaatoiminta todetaan? Entä hoito? Mitä jos kilpirauhasarvot ovat välillä normaalit ja välillä vajaatoiminnan puolella?

”Piilevä” sanaa näyttävät lääkäritkin käyttävän nykyään kovin usein erilaisista tiloista, joissa potilaalla ei ole varsinaisesti oireita, mutta tarkentuneet tutkimusmenetelmät tuovat esiin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä puhutaan esimerkiksi ”piilevästä” korvatulehduksesta, kun tulehdusta ei ole, ainoastaan (ehkä tilapäisesti) nestettä välikorvassa, tai ”kuumeettomasta” keuhkokuumeesta, kun ei itse asiassa ole keuhkokuumetta mutta röntgenkuvassa havaitaan pieni tiivistymä keuhkoissa.

Viitearvoista poikkeavat laboratoriotulokset ovat vielä näitäkin ongelmallisempia. Kuten tälläkin palstalla olen useasti todennut, viitearvon määritelmä on sellainen, että 5 % normaaleista terveistä henkilöistä joutuu sen ulkopuolelle. Toisinpäin tämä merkitsee, että kun terveestä henkilöstä otetaan 20 tutkimusta, tilastollisesti arvioiden yksi niistä on poikkeava, vaikka tämän henkilön kohdalla se olisikin normaali.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa tutkitaan ensi vaiheessa yleensä TSH-tutkimuksella. TSH (tyreotropiini) on aivolisäkkeen erittämä hormoni, jota aivolisäke erittää normaalia enemmän, jos kilpirauhanen erittää liian vähän kilpirauhashormonia – jolloin siis ainakin aivolisäkkeen mielestä kilpirauhanen on vajaatoimintainen.

Kun käytetään nimitystä ”piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta, sillä yleensä tarkoitetaan tilannetta, että henkilön TSH-arvo on poikkeava, mutta varsinaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ei ole. ”Piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta ei tietenkään aiheuta oireita, muutenhan se ei olisi piilevä. Siitä huolimatta voidaan tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa. Ensinnäkin kyse voi olla normaalista tilastollisesta vaihtelusta, toisin sanoen henkilö on terve, mutta hänen TSH-arvonsa poikkeaa niistä 95 %:sta muita terveitä, joiden mukaan viitearvot on määritelty. Toisaalta voi olla tilanne, jossa TSH-arvo on pysyvästi normaalia korkeampi mutta kilpirauhashormonin määrä veressä (yleensä mitataan seerumin vapaa tyroksiini, S-T4-V) on normaalialueella. Tällöin puhutaan subkliinisestä hypotyreoosista, jonka hoito on aina erikseen harkittava. Hoito on yleensä aiheellista vain, mikäli TSH-arvo on yli 10 tai henkilö on raskaana.

Väliin viitealueella ja väliin ylärajaa korkeampi TSH-arvo ei sinänsä tarkoita, että henkilö olisi välillä terve ja välillä sairas, vaan sitä, että TSH-arvo vaihtelee, kuten kaikilla ihmisillä. Vaihtelu on melko suurta jopa vuorokauden aikana. Jos arvo toistuvissa mittauksissa on tilastollisesti määritetyn viitearvorajan molemmin puolin eikä henkilöllä ole kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja kilpirauhashormonin määrät ovat normaaleja, ei voida puhua sen paremmin piilevästä kuin muustakaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Suuret vaihtelut tosin voivat viitata sairastettuun kilpirauhastulehdukseen. Tämä voidaan selvittää vasta-ainetutkimuksilla.

Asiantuntija: yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 23-vuotias hoikka nainen, joka kärsii jatkuvista vatsavaivoista ja valtavan voimakasäänistä vatsan murinasta. Laktoosi-intoleranssi on todettu lapsena. Kaikkia mahdollisia ruokavalioita on kokeiltu, ja nytkin on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Ylä- ja alavatsa on tähystetty, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Murina on niin voimakasta, että kuuluu kymmenien metrien päähän. Vaivat rajoittavat pahasti elämää, kun ei kehtaa kotoa enää lähteä juuri mihinkään. Mitään syytä vaivaan ei löydy. Miksei?

Vatsavaivat, joiden taustalta ei asianmukaisista tutkimuksista huolimatta löydy sairautta luokitellaan toiminnallisiksi vaivoiksi. Se tarkoittaa, että suolen toiminta on jollain lailla poikkeavaa mutta syytä ei voida osoittaa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Osa ihmisistä on luonnostaan herkkävatsaisia.

Heidän elimistönsä reagoi stressiin tai muihin poikkeustiloihin suolisto-oireilla. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on tavallisin toiminnallinen vatsavaiva. Siihen liittyy tyypillisesti vatsan turvottelua, paikkaa vaihtavia vatsakipuja ja vaihtelevaa suolen toimintaa.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoidossa tärkeintä on noudattaa terveellisiä elintapoja eli minimoida stressi, pyrkiä säännölliseen vuorokausirytmiin, huolehtia riittävästä unesta, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tiettyjen imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa auttaa hillitsemään suolikaasun muodostumista, ja moni saa tästä avun. Ummetusta, ripulia, suolikaasujen ylimääräistä muodostusta ja vatsakipuja voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä, mutta toiminnallisissa vatsavaivoissa näiden käyttö tulisi rajoittaa tilapäiseksi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Vatsan murina hävettää

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (rypsiöljy, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon sekä rypsiöljyn karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tie parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Liian korkean verenpaineen kanssa eläminen on hengenvaarallista. Onneksi paineiden tasaamiseen on keinoja.

1. Milloin korkea verenpaine muuttuu verenpainetaudiksi?

Verenpainetaudista puhutaan, kun verenpaine on toistuvissa mittauksissa noin 140/90 elohopeamillimetriä tai tämän yli. Kotimittauksissa tämä vastaa arvoa 135/85. Jos selkeää tulosta ei saada, tutkittava voi pitää vuorokauden ajan verenpainetta rekisteröivää laitetta.

2. Mistä verenpainetauti johtuu?

Kohonnen verenpaineen taustalla voivat vaikuttaa perinnöllisten seikkojen lisäksi elämäntapatekijät, kuten stressi, runsas suolan käyttö, ylipaino, tupakointi, reipas alkoholin juominen tai liikunnan vähäisyys. Myös tulehduskipulääkkeiden runsas napsiminen ja joillakin vähäinenkin lakritsin syöminen

voi nostaa verenpainetta. Iän myötä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan ja ylä- ja alapaineen välinen ero, niin sanottu pulssipaine, kasvaa. Joskus verenpainetta kohottavat sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

3. Kuinka nopeasti verenpainetauti vaurioittaa?

Korkea verenpaine voi aiheuttaa välittömänkin hengenvaaran, mutta yleensä vaikutukset tulevat vuosien saatossa. Joskus sairauden ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, kuten aivoverisuonitukos tai aivoverenvuoto, mutta useimmiten tauti on oireeton. Jotkut valittavat päänsärkyä tai huimausta. Kun verenpainetauti saadaan hoidettua, monet kokevat olonsa paremmaksi.

Nykyään verenpainelääkitys pyritään lisävaurioiden välttämiseksi aloittamaan mahdollisimman vikkelästi.

4. Mitkä elimet ovat vaarassa verenpainetaudissa?

Aivot, sydän, munuaiset ja silmät. Silmänpohjan kovettuneet verisuonet saattavat ratkeilla ja tihkuttaa verta, jolloin näkökyky voi heikentyä pysyvästikin. Aivojen pieniin verisuoniin tulee hauraita kohtia ja pullistumia, jotka saattavat repeytyä. Syntyy vuotoja ja tukoksia. Myös verenvirtaus aivojen valkeassa

aineessa heikkenee, mikä kasvattaa Alzheimerin taudin riskin kymmenkertaiseksi. Munuaisten verisuonten vaurioituminen voi johtaa pahimmillaan munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon, dialyysiin. Verenpaineen murjoma sydänlihas saattaa jäädä vajaatoimintaiseksi, jolloin se ei enää jaksa pumpata verta kunnolla eteenpäin, myös rytmihäiriöt yleistyvät.

5. Korjaantuvatko elimistön vauriot, kun paine saadaan alas?

Syntyneitä vaurioita ei voida enää korjata, mutta uusien vaurioiden, kuten aivoverenkiertohäiriöiden syntyminen estyy.

6. Kuinka verenpainetautia hoidetaan?

Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, kuitupitoisia marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä hillitä suolan käyttöä tai siirtyä mineraalisuolaan. Myös liikunta, hyvä uni ja rentoutuminen on tärkeää. Aina elämäntapojen korjaaminen ei yksin riitä laskemaan verenpainetta ja silloin tarvitaan myös lääkitystä. Lääkitys aloitetaan, jos verenpaine on yli 140/90 elohopeamillimetriä 4–6 kuukauden elämäntaparemontin jälkeen tai joskus aiemminkin. Lääkityksen teho paranee selvästi, jos tekee samaan aikaan elämäntapamuutoksia. Verenpaine saadaan putoamaan eri keinoja ja lääkkeitä yhdistelemällä.

Asiantuntijat: Risto O. Roine, neurologian professori, Aivoliiton ylilääkäri. Päivi Korhonen, yleislääketieteen professori, Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Marja Ruuti, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Vierailija

Keittääkö painekattila? Näin tasaat paineita

Korkea verenpaine ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire niinkuin on esimerkiksi kuume. Molemmissa tapauksissa olisi hyvä selvittää oireen aiheuttaja. Aikuisista suomalaisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ja verenpainelääkkeitä käyttää noin miljoona suomalaista. Liika natrium (yksi syy tusinasta, joka voi nostaa verenpainetta) ei kerry elimistöön vaan poistuu virtsan mukana. Siis normaalisti, kun elimistö on tasapainossa. Näin ei käy jos noudattaa virallisterveellistä (liikaa...
Lue kommentti