Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mitä eroa on piilevällä kilpirauhasen vajaatoiminnalla ja varsinaisella vajaatoiminnalla? Miten piilevä vajaatoiminta todetaan? Entä hoito? Mitä jos kilpirauhasarvot ovat välillä normaalit ja välillä vajaatoiminnan puolella?

”Piilevä” sanaa näyttävät lääkäritkin käyttävän nykyään kovin usein erilaisista tiloista, joissa potilaalla ei ole varsinaisesti oireita, mutta tarkentuneet tutkimusmenetelmät tuovat esiin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä puhutaan esimerkiksi ”piilevästä” korvatulehduksesta, kun tulehdusta ei ole, ainoastaan (ehkä tilapäisesti) nestettä välikorvassa, tai ”kuumeettomasta” keuhkokuumeesta, kun ei itse asiassa ole keuhkokuumetta mutta röntgenkuvassa havaitaan pieni tiivistymä keuhkoissa.

Viitearvoista poikkeavat laboratoriotulokset ovat vielä näitäkin ongelmallisempia. Kuten tälläkin palstalla olen useasti todennut, viitearvon määritelmä on sellainen, että 5 % normaaleista terveistä henkilöistä joutuu sen ulkopuolelle. Toisinpäin tämä merkitsee, että kun terveestä henkilöstä otetaan 20 tutkimusta, tilastollisesti arvioiden yksi niistä on poikkeava, vaikka tämän henkilön kohdalla se olisikin normaali.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa tutkitaan ensi vaiheessa yleensä TSH-tutkimuksella. TSH (tyreotropiini) on aivolisäkkeen erittämä hormoni, jota aivolisäke erittää normaalia enemmän, jos kilpirauhanen erittää liian vähän kilpirauhashormonia – jolloin siis ainakin aivolisäkkeen mielestä kilpirauhanen on vajaatoimintainen.

Kun käytetään nimitystä ”piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta, sillä yleensä tarkoitetaan tilannetta, että henkilön TSH-arvo on poikkeava, mutta varsinaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ei ole. ”Piilevä” kilpirauhasen vajaatoiminta ei tietenkään aiheuta oireita, muutenhan se ei olisi piilevä. Siitä huolimatta voidaan tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa. Ensinnäkin kyse voi olla normaalista tilastollisesta vaihtelusta, toisin sanoen henkilö on terve, mutta hänen TSH-arvonsa poikkeaa niistä 95 %:sta muita terveitä, joiden mukaan viitearvot on määritelty. Toisaalta voi olla tilanne, jossa TSH-arvo on pysyvästi normaalia korkeampi mutta kilpirauhashormonin määrä veressä (yleensä mitataan seerumin vapaa tyroksiini, S-T4-V) on normaalialueella. Tällöin puhutaan subkliinisestä hypotyreoosista, jonka hoito on aina erikseen harkittava. Hoito on yleensä aiheellista vain, mikäli TSH-arvo on yli 10 tai henkilö on raskaana.

Väliin viitealueella ja väliin ylärajaa korkeampi TSH-arvo ei sinänsä tarkoita, että henkilö olisi välillä terve ja välillä sairas, vaan sitä, että TSH-arvo vaihtelee, kuten kaikilla ihmisillä. Vaihtelu on melko suurta jopa vuorokauden aikana. Jos arvo toistuvissa mittauksissa on tilastollisesti määritetyn viitearvorajan molemmin puolin eikä henkilöllä ole kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja kilpirauhashormonin määrät ovat normaaleja, ei voida puhua sen paremmin piilevästä kuin muustakaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Suuret vaihtelut tosin voivat viitata sairastettuun kilpirauhastulehdukseen. Tämä voidaan selvittää vasta-ainetutkimuksilla.

Asiantuntija: yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin.

Tiedäthän, että alkoholinaukku päivässä pitää verisuonet kunnossa. Se ei ikävä kyllä taidakaan pitää paikkaansa. Luotettava suomalainen kaksostutkimus nimittäin todisti, että jo kohtuukäyttö lisää kuolleisuutta.

–Totuus on suhteellista ja tieteellinen tutkimus muuttaa sitä koko ajan, professori Jussi Huttunen sanoo.

Totuudeksi kutsutaan sitä tietoa, jota 90 prosenttia alan tutkijoista pitää totena. Useimmiten enemmistö on oikeassa, joten siihen kannattaa luottaa.

– Mutta se 10 prosenttia tutkijoista on toisinajattelijoita, ja he saattavat muuttaa maailmaa, Huttunen sanoo.

Silti pitää aina olla tarkkana, jos tutkimuksen tulos on ristiriidassa yleisen lääketieteellisen käsityksen kanssa. Yleensä se ei silloin pidä paikkaansa.

Jussi Huttusen mukaan tutkimustulokset voi asettaa totuusmittarin asteikolle: toisessa päässä on 100-prosenttinen totuus ja toisessa 100-prosenttinen taru.

– Tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää on 100-prosenttisesti totta ja beetakaroteeni suojaa keuhkosyövältä on 100-prosenttisesti tarua nykytutkimusten mukaan.

Suurin osa tieteellisestä tiedosta asettuu ääripäiden väliin. Esimerkiksi väite siitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttavat sepelvaltimotautia on vain 85-prosenttinen totuus.

– Väitteeseen liittyy 15 prosentin epävarmuus, koska kaikki tulokset eivät ihan mätsää, Huttunen sanoo.

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin. Totuusarvo punnittaan tulevien tutkimusten avulla, eikä Minusta tuntuu siltä -perustelulle ole tieteessä sijaa.

 

Kun luet tiedeuutista, muista että

  • rotta- ja muista eläinkokeista voidaan vain harvoin päätellä mitään varmaa ihmisen sairauksien hoidosta ja ehkäisystä.
  • laajoilla väestötutkimuksilla saadaan esiin hypoteeseja mutta ei yleensä voida osoittaa sairauden syy-seuraussuhdetta.
  • sokko- ja kaksoissokkokokeet tuottavat vakuuttavinta näyttöä sairauksien syistä, hoidoista ja ehkäisystä.
  • meta-analyysit, jotka yhdistävät aiemmin tehdyt tutkimukset, tuottavat luotettavan tuloksen vain, jos tehnyt tutkimukset ovat hyviä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla