Veren sokeritasoja kuvaava HbA1c eli glykosyloitunut hemoglobiini kertoo ihmisen sokeritasapainosta, mutta se voi toimia myös sepelvaltimotaudin riskitekijänä. HbA1c on yhdistetty sydänriskeihin aiemminkin, mutta tuoreet tutkimustulokset viittaavat vahvasti siihen, että yhteys olisi kausaalinen.Diabetes Care -lehden julkaisemassa tutkimuksessa HbA1c:n ja sepelvaltimotaudin yhteyksiä tutkittiin kahden suuren, yhteensä lähes 670 000 potilaan terveys- ja geenitiedot kattavan aineiston avulla. Geenitietoja käyttämällä tutkijat pystyivät tunnistamaan henkilöt, joiden HbA1c oli perimän takia korkea. Tämä minimoi elämäntapojen vaikutuksia tuloksiin.Tulosten perusteella geneettisesti koholla oleva HbA1c liittyi noin 60 prosenttia suurempaan sepelvaltimotaudin riskiin, mikä vihjaa HbA1c:n olevan sydänriskitekijä elämäntavoista riippumatta. Veren sokeritasapainon lisäksi kuitenkin myös punasoluihin liittyvät seikat saattoivat selittää tuloksia.Havainnot viittaavat korkean HbA1c:n ja sepelvaltimotaudin yhteyksiin, mutta tuloksiin on voinut vaikuttaa moni muukin seikka. Tämän vuoksi ne olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Tulokset eivät myöskään paljasta pieneneekö korkeaan HbA1c-tasoon liittyvät sydänriskit, jos tasot saadaan alemmiksi. Sokeritasapainoaan voi kuitenkin parantaa esimerkiksi syömällä enemmän ravintokuituja, jotka pienentävät myös sydänriskejä. Parhaiten kuituja saa, jos syö viljoja ja varsinkin täysjyväviljoja ja palkokasveja.Uutispalvelu Duodecim(Diabetes Care 2019;42:1202–1208)https://doi.org/10.2337/dc18-1712
(201974) 2019 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.
Näin on uumoiltu jo pitkään ja syyskuussa 1993 asia lopullisesti varmistui nk. DCCT -tutkimuksen tulosten julkistamisen myötä, että HbA1c eli pitkäsokeri on hyvä riski-indikaattori diabeteksen riskien ja saavutetun hoitotasapainon arvioimiseen. Tuo arvo kertoo paljonko punasolujen hemoglobiinin valkuaisaineesta on sokerin vaurioittamaa. Kun HbA1c nousee, niin tiedetään, että kaikkialla muuallakin elimistössä valkuaisaineet ovat vaurioituneet!!! Yksi vaurioituva asia on myös LDL-partikkeli, jonka pinnalla oleva valkuaisaine voi vaurioitua ja maksan vastaanottosolut eivät niitä enää tunnista ja ne jäävät pyörimään verenkiertoon ja ovat myös herkempiä tarttumaan verisuonten seinämiin, joita puolestaan korkea verensokeri ja korkea insuliinitaso ovat vaurioittaneet.
Tuon DCCT-tutkimuksen perusteella mm. Ruotsissa perustettiin JO 1990-luvun lopulla diabetesrekisteri, jonka kautta voidaan seurata koko maassa hoitoyksikkökohtaisesti hoitotasapainon saavuttamista. Suomessa ei vieläkään!
Pekka Lönnroth
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
