Ruokavaliolla on suuri merkitys monien sairauksien synnyssä. Tyypin 2 diabeteksen kohdalla olennaista olisi lisätä kuituja ja vähentää muun muassa teollisesti prosessoituja lihatuotteita, tuore tutkimuskatsaus vahvistaa.Samansuuntaisia tuloksia on saatu monissa tutkimuksissa aiemminkin, mutta nyt julkaistu tutkimus on varsin kattava yhteenveto aiheesta. Siinä yhdistettiin kaikkiaan 53 meta-analyysitutkimuksen aineistot.Analyysin perusteella on vahvaa näyttöä siitä, että riski sairastua tyypin 2 diabetekseen pienenee, jos henkilön ruokavaliossa on runsaasti täysjyväviljoja ja ravintokuituja ja hän käyttää maltillisesti alkoholia. Riski puolestaan suurenee, jos ateriat sisältävät paljon pekonia, punaista lihaa sekä makkaroita ja muita teollisia lihatuotteita. Myös sokerilla makeutetut juomat suurentavat sairastumisen todennäköisyyttä.Osa yhteyksistä selittyy todennäköisesti ruokavalion lisäksi muilla elämäntavoilla, jotka myös altistavat diabetekselle, mutta tutkimuksissa nämä seikat oli yleensä huomioitu hyvin. Havainnot vahvistavatkin jo valmiiksi mittavaa näyttöä ruokavalion merkityksestä tyypin 2 diabeteksen synnyssä, ehkäisyssä ja hoidossa.Uutispalvelu Duodecim(BMJ 2019;DOI:10.1136/bmj.l2368)http://dx.doi.org/10.1136/bmj.l2368

(2019814) 2019 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen sitten selvästi erilainen kuin kaikki tutkitut. Kun vuosi sitten jätin kuidut ja aloin syödä pekonia, lihoja, rasvamakkaroita, munia ja juustoja eli lihapainotteista ketoruokavaliota, niin diabetes piru tupsahtikin remissioon, kihti hävisi, ja painostakin suuri osa. Tällä hetkellä minusta ei edes voisi diagnosoida diabetesta. Tutkimus on todennäköisesti jotain epidemi-epälogista vedätystä, sillä ihmiskroppa ei todellakaan toimi noin. On tämän muutkin maailmalla havainneet: https://www.virtahealth.com/research

Terho Halme

Tämä tutkimusten osajoukko voi sinänsä pitää paikkansa mutta onko se kokonaisuutena lainkaan relevantti?

Jos mietitään tilannetta 20-25 vuotta sitten, niin nuorten T2D oli lähes tuntematon asia eli sen esiintyvyyden todennäköisyys oli lähes nolla (0). Kun tilanne tänään on aivan muuta, niin on kyllä syytä kysyä, jos nämä pienet riskitasojen muutokset mitenkään selittävät sitä mitä ympärillämme havaitsemme.  Tutkimuksessa löydetty suurin riskitason kasvu liittyy pekonin syömiseen.  Voiko kukaan ihan aikuisten oikeasti ajatella, että nuorten pekonin syönnin muutokset olisivat mitenkään vaikuttamassa T2D:n räjähdysmäiseen kasvuun.

Pekka Lönnroth

Sisältö jatkuu mainoksen alla