Kahvin juominen on monissa tutkimuksissa yhdistetty pienentyneeseen diabetesriskiin, mutta kahvi saattaa hyödyttää myös diabetekseen jo sairastuneita. Tuoreessa tutkimuksessa säännöllinen kahvin juonti liittyi pienempään riskiin menehtyä runsaan kymmenen vuoden sisällä. Yhteys rajoittui vain naisiin.

Tutkimus perustuu yhdysvaltalaisen NHANES-terveystutkimuksen aineistoihin ja runsaan 3 000 miehen ja naisen tietoihin. Osallistujat arvioivat kahvin, teen ja muiden kofeiinijuomien kulutustaan tutkimuksen alussa.

Analyysi osoitti päivittäin kahvia juovien naisten kuolleisuuden olleen yli puolet vähäisempää yksitoistavuotisen seurannan aikana. Tämä havaittiin verrattuna naisiin, jotka eivät juoneet lainkaan kofeiinijuomia. Yhteys näkyi jo yhden kupillisen päivässä juovilla, mutta voimistui kulutuksen kasvaessa. Seurannan aikana menehtyi 620 osallistujaa.Tulokset pysyivät ennallaan riippumatta osallistujien iästä, etnisestä taustasta, koulutus- ja tulotasosta, verenpaineesta, mahdollisesta munuaissairaudesta, painoindeksistä, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä. Tutkimus esiteltiin eurooppalaisen EASD-diabetesjärjestön vuosittaisessa tapaamisessa.
Samansuuntaisia havaintoja on saatua aiemminkin, mutta tutkimuksista ei vieläkään pystytä päättelemään, mistä tarkalleen yhteys johtuu. Kahvi ja kofeiinijuomat ovat tutkimusten perusteella kuitenkin turvallisia myös sydänpotilaille, joten niiden kohtuullisesta nauttimisesta ei ole ainakaan haittaa.
Uutispalvelu Duodecim
(European Association for the Study of Diabetes (EASD) Annual Meeting 2017)http://tonykirby.com/diabetes/abstractcaffeine.pdf

(2017920) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.