Pitkillä masennuslääkityksillä olevat nuoret saattavat sairastua tyypin 2 diabetekseen tavallista herkemmin, tuore tutkimus osoittaa. Riski liittyy lähinnä SSRI- ja SNRI-lääkkeisiin, jotka ovat yleisimmät nuorten masennuksessa käytetyt lääkeryhmät.Tutkimuksessa oli käytettävissä lähes 120 000 masennuslääkityksen juuri aloittaneen 5–20-vuotiaan lapsen ja nuoren terveystiedot lähes kahden vuoden seurannan ajalta. Tulokset julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana oli selvästi suurempi nuorilla, jotka käyttivät SSRI- tai SNRI-lääkkeitä, kuin nuorilla, joiden lääkitykset olivat jo päättyneet. Sairastumisriski myös suureni mitä pitempään lääkitykset olivat jatkuneet ja mitä suurempia annokset olivat. Myös trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön liittyi suurentunut diabetesriski.

Masennuslääkitykset on yhdistetty diabetesriskiin tätä ennenkin, mutta lapsia ja nuoria koskevat havainnot ovat vähäisiä. Aikuistutkimuksissa yhteyttä on selitetty lihomisella sekä glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnan häiriintymisellä, mutta mekanismia ei vielä tunneta.Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne antavat aiheen pohtia tarkoin ennen kuin lasten ja nuorten masennusta aletaan hoitaa lääkkeillä. Viimeaikaisten tutkimusten valossa lapsilla masennuslääkitykset eivät myöskään ole kovin tehokkaita.Suomessa masennusta sairastaa noin 3 prosenttia alle 13-vuotiaista ja 5–6 prosenttia 13–18-vuotiaista. Lasten ja nuorten masennuksia hoidetaan mm. yksilöterapialla ja kognitiivis-behavioraalisella terapialla. Varsinkin pienten lasten hoidossa huomioidaan myös koko perhe ja mahdolliset vanhempien masennukset. Lääkkeitä suositellaan lähinnä muiden hoitojen tueksi vaikean tai pitkäkestoisen masennuksen hoidossa.Uutispalvelu Duodecim (JAMA Pediatrics 2017;171:1200–1207)https://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/article-abstract/2656620

(20171215) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Erilaiset stressin hallitsemiseen ja vähentämiseen tarkoitetut menetelmät voivat tuoreen tutkimuksen mukaan auttaa epilepsiaa potevia vähentämään sairauteensa liittyviä kohtauksia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Tutkimukseen osallistui 66 epilepsialääkityksellä olevaa potilasta, joiden kohtaukset eivät pysyneet kurissa lääkityksestä huolimatta. Osana tutkimusta kaikki potilaat tekivät psykologin opastuksella harjoituksia, joita heidän toivottiin toistavan kahdesti päivässä.
Puolet potilaista sai opastusta rentoutustekniikkaan, jossa hengitysharjoitusten lisäksi lihaksia vuoroin jännitetään ja rentoutetaan. Toinen puolisko toimi verrokkiryhmänä, ja heitä ohjattiin huomion keskittämiseen muun muassa listaamalla päivän tapahtumia.Ennen tutkimusta tutkijat uskoivat rentoutusryhmäläisten hyötyvän harjoituksista verrokkeja enemmän. Kuitenkin kun he vertasivat ryhmiä tutkimuksen päätteeksi, lihasrentoutusryhmäläisten epilepsiakohtausten havaittiin vähentyneen 29 prosenttia, mutta suurin piirtein yhtä suuri muutos havaittiin verrokkiryhmässä.Havainnot olivat hieman yllättäviä, mutta tutkijat uskovat stressinhallinnan parantuneen kummassakin ryhmässä jo psykologikäyntien ansiosta. Myös jokapäiväinen keskittyminen ja oman voinnin ja stressitason seuraaminen todennäköisesti paransivat tilannetta kummassakin ryhmässä.
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita. Epilepsiaa sairastaa noin yksi suomalainen sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2018;DOI:10.1212/WNL.0000000000005109)http://n.neurology.org/content/early/2018/02/14/WNL.0000000000005109

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinää hoidetaan yleensä lääkkeillä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan parempaan tulokseen päästäisiin sydämen sähköistä toimintaa muokkaavalla ablaatiohoidolla. Hyödyt näkyvät vähäisempinä sairaalahoitojaksoina sekä alhaisempana kuolleisuutena.Katetriablaatiossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä sydämen sisäisellä toimenpiteellä. Operaatiolla eristetään eteislihassäikeitä, jotka sotkevat sydäneteisten sähköistä toimintaa, jolloin sähköinen aktiivisuus säilyy järjestyneenä.Menetelmää on käytetty eteisvärinän hoidossa pitkään, mutta tätä ennen sen paremmuutta suhteessa lääkitykseen ei ole todistettu potilailla, joilla on myös sydämen vajaatoiminta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tulokset saatiin satunnaistamalla 360 potilasta joko katetriablaatioon tai tavanomaiseen lääkehoitoon. Kaikilla potilailla oli sydämen rytmihäiriötahdistimet.
Runsaan kolmen vuoden seurannan aikana ablaatioryhmäläisistä 28 prosenttia menehtyi, mikä oli selvästi vähemmän kuin lääkitysryhmän 45 prosenttia. Myös sydän- ja verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus oli heillä selvästi vähäisempää.

Tulokset ovat ensimmäinen laadukkaaseen aineistoon perustuva osoitus siitä, että ablaatiohoito vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinäpotilaiden kuolleisuutta enemmän kuin lääkehoito. On silti mahdollista, että tämä ei koske kaikkia potilaita kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi lisätutkimuksia tarvitaan vielä.

Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä. Katetriablaation on osoitettu pienentävän aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2018;378:417 - 427)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1707855

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.