Äidin masennuslääkitys raskauden aikana saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan suurentaa jälkeläisen riskiä sairastua mielenterveysongelmiin. Yhteys liittynee lääkkeiden lisäksi geneettiseen alttiuteen sekä äidin sairauteen.
Tutkimuksessa mielenterveysongelmat olivat yleisempiä lapsilla, joiden äidit olivat käyttäneet masennuslääkkeitä raskauden aikana ja ennen raskautta. Myös pelkkään raskauden aikana aloitettuun lääkitykseen liittyi suurentunut sairastumisriski. Yhteydet havaittiin verrattuna lapsiin, joiden äidit eivät olleet käyttäneet lainkaan masennuslääkkeitä.
Tuloksista on vaikea päätellä, miten suurelta osin yhteydet johtuvat masennuslääkityksestä ja miten paljon muista seikoista, kuten äidin sairaudesta, perinnöllisestä alttiudesta sekä äidin masennuksen vaikutuksista perheen jokapäiväiseen elämään. Se, että lapsen sairastumisriski oli suurentunut myös tapauksissa, joissa äiti oli lopettanut masennuslääkityksensä ennen raskautta, viittaa siihen, ettei vaikutus johdu pelkästään lääkealtistuksesta.
Oli tarkka mekanismi mikä tahansa, käytännössä vaikutus ei ole kovin suuri. Olettaen, että lääkkeet olivat nyt havaitun yhteyden taustalla, tässä aineistossa ainoastaan viisi jälkeläisen sairastumista tuhannesta selittyi masennuslääkealtistuksella.
Äidin masennuslääkitys on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty autismin kirjon häiriöihin sekä masennukseen ja kielellisen kehityksen viivästymiseen, mutta tulokset eivät ole olleet yksiselitteisiä. Mahdolliset riskit kannattaakin suhteuttaa lääkkeiden hyötyihin, sillä myös hoitamaton masennus voi vaarantaa raskauden. Raskaana olevien kannattaisi keskustella lääkityksen hyödyistä ja mahdollisista haitoista lääkärinsä kanssa.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa, ja se perustuu yli 900 000 vuosina 1998–2012 syntyneen tanskalaisen rekisteritietoihin. Lapsia seurattiin pisimmillään lähes 17-vuotiaaksi.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;358:j3668)https://doi.org/10.1136/bmj.j3668

(2017926) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Erilaiset stressin hallitsemiseen ja vähentämiseen tarkoitetut menetelmät voivat tuoreen tutkimuksen mukaan auttaa epilepsiaa potevia vähentämään sairauteensa liittyviä kohtauksia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Tutkimukseen osallistui 66 epilepsialääkityksellä olevaa potilasta, joiden kohtaukset eivät pysyneet kurissa lääkityksestä huolimatta. Osana tutkimusta kaikki potilaat tekivät psykologin opastuksella harjoituksia, joita heidän toivottiin toistavan kahdesti päivässä.
Puolet potilaista sai opastusta rentoutustekniikkaan, jossa hengitysharjoitusten lisäksi lihaksia vuoroin jännitetään ja rentoutetaan. Toinen puolisko toimi verrokkiryhmänä, ja heitä ohjattiin huomion keskittämiseen muun muassa listaamalla päivän tapahtumia.Ennen tutkimusta tutkijat uskoivat rentoutusryhmäläisten hyötyvän harjoituksista verrokkeja enemmän. Kuitenkin kun he vertasivat ryhmiä tutkimuksen päätteeksi, lihasrentoutusryhmäläisten epilepsiakohtausten havaittiin vähentyneen 29 prosenttia, mutta suurin piirtein yhtä suuri muutos havaittiin verrokkiryhmässä.Havainnot olivat hieman yllättäviä, mutta tutkijat uskovat stressinhallinnan parantuneen kummassakin ryhmässä jo psykologikäyntien ansiosta. Myös jokapäiväinen keskittyminen ja oman voinnin ja stressitason seuraaminen todennäköisesti paransivat tilannetta kummassakin ryhmässä.
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita. Epilepsiaa sairastaa noin yksi suomalainen sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2018;DOI:10.1212/WNL.0000000000005109)http://n.neurology.org/content/early/2018/02/14/WNL.0000000000005109

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinää hoidetaan yleensä lääkkeillä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan parempaan tulokseen päästäisiin sydämen sähköistä toimintaa muokkaavalla ablaatiohoidolla. Hyödyt näkyvät vähäisempinä sairaalahoitojaksoina sekä alhaisempana kuolleisuutena.Katetriablaatiossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä sydämen sisäisellä toimenpiteellä. Operaatiolla eristetään eteislihassäikeitä, jotka sotkevat sydäneteisten sähköistä toimintaa, jolloin sähköinen aktiivisuus säilyy järjestyneenä.Menetelmää on käytetty eteisvärinän hoidossa pitkään, mutta tätä ennen sen paremmuutta suhteessa lääkitykseen ei ole todistettu potilailla, joilla on myös sydämen vajaatoiminta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tulokset saatiin satunnaistamalla 360 potilasta joko katetriablaatioon tai tavanomaiseen lääkehoitoon. Kaikilla potilailla oli sydämen rytmihäiriötahdistimet.
Runsaan kolmen vuoden seurannan aikana ablaatioryhmäläisistä 28 prosenttia menehtyi, mikä oli selvästi vähemmän kuin lääkitysryhmän 45 prosenttia. Myös sydän- ja verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus oli heillä selvästi vähäisempää.

Tulokset ovat ensimmäinen laadukkaaseen aineistoon perustuva osoitus siitä, että ablaatiohoito vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinäpotilaiden kuolleisuutta enemmän kuin lääkehoito. On silti mahdollista, että tämä ei koske kaikkia potilaita kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi lisätutkimuksia tarvitaan vielä.

Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä. Katetriablaation on osoitettu pienentävän aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2018;378:417 - 427)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1707855

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.