Kotiin tilattavat sukupuolitautien etätestit voivat brittitutkimuksen mukaan madaltaa testauskynnystä ja lisätä myös riskiryhmäläisten testejä. Vielä ei tosin ole varmaa parantaako kotitestaus myös sukupuolitautien diagnosointia ja hoitoa.Suomessa etätestit ovat tällä hetkellä käytössä Tampereella, Vantaalla sekä yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden YTHS:n piirissä olevilla. Myös Helsinki ja Espoo ovat aloittamassa etätestauksia.Brittien tutkimus julkaistiin PLOS Medicine -lehdessä, ja se perustuu 2 000 lontoolaisen 16–30-vuotiaan ja seksuaalisesti aktiivisen vapaaehtoisen kuusiviikkoiseen seurantaan. Seurannan alussa osallistujat satunnaistettiin saamaan tekstiviestinä linkki joko etätestaukseen ohjaavalle tai perinteiseen testaukseen opastavalle internetsivulle.Kun tutkijat seurannan päätteeksi vertasivat, kuinka moni osallistuja kummassakin ryhmässä oli turvautunut sukupuolitautitestiin, he havaitsivat testaukset selvästi yleisemmiksi etätestausryhmässä. Etätestaajista peräti puolet oli testannut itsensä, kun tavallisen testauksen piirissä olevista niin oli tehnyt vain neljännes.

Tutkimus oli liian pieni, jotta tuloksista olisi voinut luotettavasti päätellä lisäsikö etätestaaminen myös diagnosointia ja hoitoja, mutta on hyvin mahdollista, että niin on. Testauksen piirissä oli klamydia, tippuri, HIV ja kuppa. Suomessa etätestauksella voi testata vain klamydiaa ja tippuria. Etätestauksessa potilas saa postitse näytteenottopakkauksen, jonka hän lähettää palautuskuoressa laboratorioon. Suomessa testit tehdään virtsanäytteestä, mutta brittien tutkimuksessa tarjottiin keinot myös verinäytteen ottamiseen (HIV ja kuppa).

Uutispalvelu Duodecim (PLOS Medicine 2017;14:e1002479)https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1002479

(201813) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Iän myötä tapahtuva lihasten ja fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen ei korjaannu D-vitamiinilisiä syömällä, tuore tutkimus osoittaa. D-vitamiinilisien on ajateltu auttavan, koska varsinainen D-vitamiinin vajaus voi aiheuttaa muun muassa lihasheikkoutta ja haitata hermoston lihaskoordinaatiota.Nyt julkaistut tulokset perustuvat satunnaistettuun kaksoissokkokokeeseen, jossa 78 kotonaan asuvalle yli 65-vuotiaalle annettiin puolen vuoden ajan joko D-vitamiinia tai lumevalmistetta. Osallistujat olivat jo fysiikaltaan hauraita tai suhteellisen hauraita, ja heidän veren D-vitamiinipitoisuutensa olivat keskimäärin 37 nmol/l, mikä on vähänlaisesti.

D-vitamiinilisien ansiosta osallistujien veren D-vitamiinipitoisuudet suurenivat huomattavasti, mutta tämä ei näkynyt lainkaan heidän lihaskunnossaan tai fyysisessä toimintakyvyssä. Kaikki osallistujat menestyivät lihaskuntoa ja lihasten rakennetta mittaavissa testeissä yhtä hyvin riippumatta siitä olivatko he saaneet lumetta vai D-vitamiinia.

Tulokset osoittavat, ettei D-vitamiinilisät vahvista iäkkäiden lihaksia ainakaan puolen vuoden kuurina, mutta on silti mahdollista, että pitemmässä seurannassa jotain eroja ilmenisi. Tämän varmistaminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia.Tutkimus julkaistiin Journal of Nutrition -lehdessä.

D-vitamiinia syntyy iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, mutta sitä saa myös ruoasta kuten kalasta sekä vitaminoiduista margariineista ja maitotuotteista.

Uutispalvelu Duodecim(Journal of Nutrition 2018;DOI:10.1093/jn/nxy024)http://doi.org/10.1093/jn/nxy024

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.