Pakko kävellä yöllä - levottomiin jalkoihin ei auta unilääke vaan rauta

Tavallisimmin jalkojen levottomuus tuntuu pohkeissa ja säärissä, mutta joskus myös jalkapohjissa ja reisissä. Sama vaiva voi iskeä käsivarsiinkin.

– Joillakin on särkyä ja nykimistä, osalla sirinää tai särinää, ikään kuin muurahaisia kävelisi jaloissa. Iho kuumottaa, kihelmöi ja kutiaa. Joskus ihminen herää kesken unien ja kokee pakottavaa tarvetta jaloitella, sillä liikkuminen helpottaa oloa, kuvailee levottomia jalkoja tutkinut professori Markku Partinen.

Oireet ovat voimakkaimmillaan yöpuulle mennessä. Tai sitten teatterissa tai elokuvissa tulee tukalat paikat, kun ei pääse  jaloittelemaan.

Mistään pikkuvaivasta ei ole kyse, sillä levottomat jalat voivat heikentää elämänlaatua jopa enemmän kuin sepelvaltimotauti.

Helsingin Uniklinikan alustavien tutkimusten mukaan epidemia on pahentanut levottomien jalkojen oireita, koska ihmiset liikkuivat vähemmän. Osa vaikutuksista saattaa välittyä hermoston kautta, sillä unettomuus on selvästi lisääntynyt korona-aikana, ja levottomat jalat ovat yhteydessä nukahtamisvaikeuksiin.

"Kasvukipukin" voi kuulua oireisiin

5–10 prosenttia suomalaisista kärsii jossain elämänsä vaiheessa levottomista jaloista. 60–80 prosentilta potilaista löytyy suvusta levottomia jalkoja.

– Joku saattaa muistaa, että äiti nukkui huonosti ja liikutteli paljon jalkojaan, Partinen toteaa.

Vaikka sairaus ilmenee usein 40 ikävuoden jälkeen, sitä on myös lapsilla. Kasvukivuiksi leimattu särky ei aina olekaan sitä.

Levottomat jalat rikkovat yöunta ja voivat johtaa raapimiskierteeseen.

– Lapsi saattaa olla iltaisin itkuinen ja valittaa jalkasärkyä. Kun jalkoja hierotaan tai lapsi hankaa jalkojaan lakanaa vasten, oireet hellittävät.

Tarvitaan lisää varastorautaa

Levottomien jalkojen perussyy piilee keskushermoston häiriintyneessä dopamiinihormonin aineenvaihdunnassa. Tällöin hermoimpulssit eivät etene normaalisti.

Myös rauta on kuvioissa vahvasti mukana. Jos veren varastoraudan eli ferritiinin pitoisuus on alhainen, dopamiini ei pääse tarttumaan reseptoriin eikä siten vaikuttamaan soluissa.

Monella levottomista jaloista kärsivällä naisella onkin matala ferritiini.

Nainen menettää rautaa kuukautisissa, synnytyksissä ja raskauden aikana.

– Mitä runsaammat kuukautiset ja mitä useampi synnytys, sitä matalampi ferritiini usein on ja sitä viheliäämmät levottomat jalat. Miehillä ferritiini on harvoin alhainen, sillä mies menettää rautaa vain, jos hän saa ison haavan, suolistoverenvuodon tai kuuraa itseään juuriharjalla, Partinen vertaa.

Levottomat jalat -potilailla ferritiiniarvon pitäisi olla tutkimusten mukaan vähintään 75 mikrogrammaa litrassa plasmaa. Jos arvo on alhaisempi, rautaa pitäisi syödä 100 milligrammaa joka toinen päivä.

– Kun raudan ottaa C-vitamiinin kanssa, se imeytyy paremmin. Jos pitoisuus ei nouse muutamassa kuukaudessa ja oireet jatkuvat, voi kyseeseen tulla raudan antaminen ruiskeena suonensisäisesti.

Verikokeet selvittävät tilanteen

”Levottomat jalat -verikoepakettiin” kuuluvat pieni verenkuva, ferritiini, seerumin rauta sekä transferriini.

Tulehdus- ja kasvainsairauksissa ferritiini hämäävästi nousee. Siksi on tärkeää mitata myös CRP:n eli C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus ja saada selville, onko potilaalla tulehdusta.

Korkea ”serppi” viittaa tulehdukseen, jolloin myös ferritiini nousee eikä tuloksesta voi päätellä, tarvitaanko rautaa vai ei.

– Esimerkiksi koronapotilailla ferritiinit ovat usein korkealla, jopa luokkaa 700–900. Myös joissakin neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudissa, keskushermoston ferritiinipitoisuus nousee, mutta todellisuudessa kyse on sen puutteesta.

Ferritiinipakkaa saattaa vielä hämmentää maksan tuottama, rautaa syövä entsyymi nimeltä hepsidiini.

Joillakin ihmisillä hepsidiini-aineenvaihdunta on perinnöllisesti poikkeavaa. Silloin hepsidiinipitoisuus nousee ja alkaa kuluttaa rautaa eikä rautatankkaus tahdo tepsiä.

– Hepsidiini heikentää myös raudan imeytymistä. Tämän havainnon käytännön merkitys on ymmärretty paremmin vasta muutamien vuosien ajan. Rautavalmiste kannattaakin ottaa joka toinen päivä, että hepsidiinipitoisuus ehtii laskea.

Unilääke ei auta pitkään

Levottomissa jaloissa hapetus ja verenvirtaus on heikentynyt, mutta tässäkin auttaa dopamiini. Kun potilaalle annetaan dopamiinia lisäävää lääkettä, jalkojen verenvirtaus ja hapetus paranee.

Joskus lääkärit kirjoittavat Partisen mukaan potilaalle klonatsepaamia, joka on rauhoittava bentsodiatsepiini.

Alkuun se auttaa, mutta valitettavasti sen teho hiipuu ja oireet pahenevat muutamassa viikossa. Lääkkeeseen voi kehittyä myös riippuvuus.

– Bentsodiatsepiinit vähentävät vireyttä ja lamaavat aivojen otsalohkoja. Nämä vaikutukset pahentavat levottomia jalkoja. Vastaavasti aivojen aktivointi, olipa se lukemista, kirjoittamista, maalaamista, keskustelua tai kävelyä, vähentää oireita.

Melatoniinia käytetään paljon unettomuuden hoidossa, mutta siinäkin piilee sudenkuoppa. Kun terve ihminen ottaa melatoniinia, hän ei yleensä saa kummempia sivuvaikutuksia.

Jos melatoniini aiheuttaa päiväväsymystä ja ”hönttiä” oloa, se johtuu joko siitä, että annos on otettu liian myöhään tai siitä, että ihmisellä on levottomat jalat.

– Illalla, kun pimenee, melatoniinin pitoisuus lähtee nousuun. Joidenkin tutkimuksien mukaan melatoniini häiritsee dopamiinijärjestelmää. Jos oireet ovat lievät, levottomat jalat, saattavatkin rauhoittua ihan melatoniinin lopettamisella.

Voiteista lääkkeisiin, kylmästä kuumaan

Viilentävät voiteet ja kipugeelit helpottavat kihinää jaloissa, jotkut käyttävät jopa mietoa hydrokortisonivoidetta.

Magnesiumvoiteet voivat tepsiä, samoin suun kautta otettava magnesium.

Illalla kylmä suihku tekee hyvää ja se, että pitää jalkoja kylmässä. Myös jalkojen hierominen ja sukat jalassa nukkuminen rauhoittaa.

Julkaisuja on myös pilateksen, joogan ja venyttelyn hyödyistä, sillä ne stimuloivat lihaksia ja hermostoa. Lempeät liikkeet saattavat lievissä oireissa riittääkin.

Partinen korostaa, että tavoitteena ei ole oireettomuus, vaan oireiden kanssa selviäminen. Lääkäri voi kirjoittaa dopamiinin toimintaa vahvistavaa lääkettä. Se pelastaa tilanteet, joissa jaloittelu ei ole mahdollista. Esimerkiksi teatterista tai oopperasta nauttii huomattavasti enemmän, kun jalkoja ei tarvitse vispata. ◆

Asiantuntija: Markku Partinen, professori, Helsingin Uniklinikka.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta