Obstruktiivista uniapneaa potevat voivat olla vaivansa takia suurentuneessa vaarassa sairastua Alzheimerin tautiin, tuore tutkimus osoittaa. Tulokset julkaistiin American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine -lehdessä. Uniapneaa poteva kärsii unenaikaisista hengityskatkoksista, jotka johtuvat hengitysteiden tukkeutumisesta.Osana tutkimusta tutkijat mittasivat Alzheimerin tautiin viittaavia merkkiaineita 208 terveen vapaaehtoisen selkäydinnäytteistä. Osallistujat olivat 55–90-vuotiaita tutkimuksen alkaessa eikä heillä ollut todettu muistisairauksia tai uniapneaa.Osallistujille tehdyt tutkimukset paljastivat, että melkein puolet osallistujista sairasti obstruktiivista uniapneaa, vaikka sitä ei ollut aiemmin diagnosoitu. Kun osallistujia seurattiin tämän jälkeen kahden vuoden ajan, Alzheimerin tautiin viittaavat testitulokset olivat sitä todennäköisempiä mitä pahemmat uniapneaoireet potilaalla oli.Selkäydinnäytteiden lisäksi sama havaittiin potilailla, joille tehtiin lisäksi aivojen tietokonetomografiakuvaukset. Niissä uniapneaa potevien aivoissa näkyi enemmän amyloidikertymiä, jotka ovat tyypillisiä Alzheimerin taudille, ja nuo kertymät myös lisääntyivät seurannan aikana.Uniapnea on yhdistetty muistisairauksiin aiemminkin, mutta yhdysvaltalaistutkijoiden tulokset ovat harvinainen viittaus siitä, että uniapneaoireita potevien Alzheimer-muutokset lisääntyvät ajan myötä enemmän kuin terveiden samanikäisten. Aiemmissa tutkimuksissa uniapnean osuutta on ollut vaikea erottaa sekoittavien tekijöiden vaikutuksista.Tutkimuksessa uniapnea ei liittynyt varsinaiseen muistin ja kognitiivisten toimintojen heikentymiseen, mikä viittaa Alzheimer-muutosten olleen varhaisessa vaiheessa. Onkin mahdollista, että uniapnean hoitaminen voisi pysäyttää muutosten etenemisen osalla potilaista.Tutkimus julkaistiin American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine -lehdessä. Hoitamattomana uniapnea altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja tapaturmille. Usein oireet vähentyvät laihduttamalla, mutta monia hoidetaan myös CPAP-ylipainehengityslaitteella. Uniapneaa sairastaa noin neljä prosenttia suomalaisista miehistä ja kaksi prosenttia naisista.Uutispalvelu Duodecim (American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2017;doi:10.1164.rccm.201704-0704OC)http://www.atsjournals.org/doi/abs/10.1164/rccm.201704-0704OC

(20171122) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Erilaiset stressin hallitsemiseen ja vähentämiseen tarkoitetut menetelmät voivat tuoreen tutkimuksen mukaan auttaa epilepsiaa potevia vähentämään sairauteensa liittyviä kohtauksia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Tutkimukseen osallistui 66 epilepsialääkityksellä olevaa potilasta, joiden kohtaukset eivät pysyneet kurissa lääkityksestä huolimatta. Osana tutkimusta kaikki potilaat tekivät psykologin opastuksella harjoituksia, joita heidän toivottiin toistavan kahdesti päivässä.
Puolet potilaista sai opastusta rentoutustekniikkaan, jossa hengitysharjoitusten lisäksi lihaksia vuoroin jännitetään ja rentoutetaan. Toinen puolisko toimi verrokkiryhmänä, ja heitä ohjattiin huomion keskittämiseen muun muassa listaamalla päivän tapahtumia.Ennen tutkimusta tutkijat uskoivat rentoutusryhmäläisten hyötyvän harjoituksista verrokkeja enemmän. Kuitenkin kun he vertasivat ryhmiä tutkimuksen päätteeksi, lihasrentoutusryhmäläisten epilepsiakohtausten havaittiin vähentyneen 29 prosenttia, mutta suurin piirtein yhtä suuri muutos havaittiin verrokkiryhmässä.Havainnot olivat hieman yllättäviä, mutta tutkijat uskovat stressinhallinnan parantuneen kummassakin ryhmässä jo psykologikäyntien ansiosta. Myös jokapäiväinen keskittyminen ja oman voinnin ja stressitason seuraaminen todennäköisesti paransivat tilannetta kummassakin ryhmässä.
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita. Epilepsiaa sairastaa noin yksi suomalainen sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2018;DOI:10.1212/WNL.0000000000005109)http://n.neurology.org/content/early/2018/02/14/WNL.0000000000005109

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinää hoidetaan yleensä lääkkeillä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan parempaan tulokseen päästäisiin sydämen sähköistä toimintaa muokkaavalla ablaatiohoidolla. Hyödyt näkyvät vähäisempinä sairaalahoitojaksoina sekä alhaisempana kuolleisuutena.Katetriablaatiossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä sydämen sisäisellä toimenpiteellä. Operaatiolla eristetään eteislihassäikeitä, jotka sotkevat sydäneteisten sähköistä toimintaa, jolloin sähköinen aktiivisuus säilyy järjestyneenä.Menetelmää on käytetty eteisvärinän hoidossa pitkään, mutta tätä ennen sen paremmuutta suhteessa lääkitykseen ei ole todistettu potilailla, joilla on myös sydämen vajaatoiminta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tulokset saatiin satunnaistamalla 360 potilasta joko katetriablaatioon tai tavanomaiseen lääkehoitoon. Kaikilla potilailla oli sydämen rytmihäiriötahdistimet.
Runsaan kolmen vuoden seurannan aikana ablaatioryhmäläisistä 28 prosenttia menehtyi, mikä oli selvästi vähemmän kuin lääkitysryhmän 45 prosenttia. Myös sydän- ja verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus oli heillä selvästi vähäisempää.

Tulokset ovat ensimmäinen laadukkaaseen aineistoon perustuva osoitus siitä, että ablaatiohoito vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinäpotilaiden kuolleisuutta enemmän kuin lääkehoito. On silti mahdollista, että tämä ei koske kaikkia potilaita kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi lisätutkimuksia tarvitaan vielä.

Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä. Katetriablaation on osoitettu pienentävän aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2018;378:417 - 427)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1707855

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.