TV-toimittaja Laura Ruohola on itse itsensä kovin kriitikko. Silti hän ei nipota tai aseta itselleen turhia sääntöjä.

Lähes 20 vuotta televisiojuontotöitä ovat tehneet Laura Ruoholasta, 44, kaikille tutun. Puolet siitä ajasta hän oli Yleisradion urheilutoimittaja. Hän hyppäsi niihin saappaisiin viimeksi Sotšin talviolympialaisten ajaksi. Mutta millainen on hänen oma suhteensa urheiluun?

— Olen lapsesta saakka ollut hyvä pelaamaan pesäpalloa ja hiihtämään. Muuten suhtaudun urheiluun aika neutraalisti. Kahden ja kolmenkympin välillä en liikkunut juuri ollenkaan. Nyt ymmärtäisin tehdä toisin, Laura tunnustaa.

Julkisuuden henkilönä Lauran painokäyrä on joutunut yleiseen syyniin niin hyvässä kuin pahassa. Muiden kommentit eivät kuitenkaan ole muuttaneet Lauran suhtautumista mihinkään suuntaan. Hän on aina ollut äärimmäisen kriittinen itseään kohtaan.

— TV-työssä hyvä meikkaus on ehdottoman tärkeää. Minulla on hyvä iho ja olen ollut sen puolesta helppo laitettava. Se, minkä kokoinen olen, on sitten oma asiani. Luurankolaihaa minusta ei tule koskaan, Laura kuittaa.

Muutama vuosi sitten hän karisti 14 kiloa muuttamalla ruokavaliota ja rakastumalla vesijuoksuun.

— Painonpudotuksessa kaikki on kiinni siitä mitä syöt. Liikunta kulkee siinä ohella tukemassa ja hyvän mielen ja olon tuojana. Parhaimmillaan se on painonpudotuksen jälkeen saavutettujen tulosten ylläpitäjänä, Laura pohtii.

Kaikkein tärkein terveyttä edistävä asia on ulkoilu.
— Ihon, mielen ja kehon täytyy saada raitista ilmaa! Oli kesä tai talvi, vannon ulkoilun nimeen.

Toinen tärkeä terveellinen rutiini on veden juonti. Välillä Laura kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei sammuta janoaan kahvilla, teellä tai mehulla, vaan juo vettä. Kun keho tottuu vedenjuontiin ja oppii kaipaamaan sitä, vesipullon ahkera täyttäminen on helpompi muistaa.

Laura nauraa ääneen, kun joku kertoi alkavansa jo alkuviikosta suunnitella viikonlopun ruokia. Se tuntui vieraalta. Hän ei laita ruokaa kotona kuin poikkeustapauksessa. Silloin hän saattaa tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta tai työntää janssoninkiusauksen uuniin.

— Allekirjoitan silti täysin ”hyvä ruoka, parempi mieli” -kliseen. On ihanaa testata uusia ravintoloita ja syödä taitavan kokin tekemää herkullista ruokaa.

Laura syö päivittäin yhden lämpimän aterian: joko lounaan töissä tai illallisen jos päiväruokailu on jäänyt kevyeksi. Hän ei pyri noudattamaan mitään ruokavaliota, vahdi kasvisten määrää lautasella tai ole muutenkaan ehdottomasti minkään puolesta tai vastaan. Mutta leipää hän ei osta kotiin. Eikä Fazerin sinistä. Niitä hän ei voisi vastustaa.
 

Kokeile Laura Ruoholan tehokasta pallojumppaa.

Kuva Shutterstock

Näin vartalonmuokkaus onnistuu.

Kiinteytyminen on sitkeimpiä laihdutusmyyttejä. Varsinkin naisia kehotetaan usein pumppaamaan kuntosalilla kevyitä ja pitkiä, yli 15 toiston sarjoja. Todellisuudessa pikkupainot eivät muokkaa kroppaa juuri lainkaan.

Kuormittava lihaskuntoharjoittelu muokkaa vartaloa parhaiten.

Kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että ihonalainen rasvakerros pienenee ja lihas kasvaa. Lihasten kasvu taas vaatii isompia painoja.

Valitse vastukset, joilla jaksat tehdä 8–12 toistoa ja 3–4 sarjaa, sillä tällä alueella lihas kasvaa tehokkaimmin.

Kehoa muokkaavat perusliikkeet, kuten kyykyt, maastaveto ja erilaiset punnerrusliikkeet. Ne rasittavat isoja lihasryhmiä ja kuluttavat paljon energiaa myös treenin aikana.

Salitreeni ei lihota

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä. Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten.

Ajan kanssa vaatekoko todennäköisesti pienenee, sillä kilo lihasmassaa vie vähemmän tilaa kuin sama määrä rasvaa. Lihassolut pitävät myös aineenvaihdunnan vilkkaana: mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän energiaa kuluu levossakin.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Kuva Shutterstock

Rivakka suursiivous voi olla yhtä hyvää rasvanpolttoliikuntaa kuin spinningtunti.

Kaikki liikunta polttaa rasvaa, spurttailu jopa tasaista puurtamista tehokkaammin.

Keho käyttää suhteessa enemmän rasvaa energianlähteenä, kun liikkuu matalalla sykkeellä, esimerkiksi kävellen. Kova treeni kuitenkin kuluttaa samassa ajassa enemmän energiaa, ja siinä sivussa rasvakin palaa tehokkaammin. Siksi kevyen reippailun kutsuminen rasvanpolttoliikunnaksi johtaa herkästi harhaan.

Harva myöskään tietää omaa maksimisykettään, josta rasvanpolttoalue lasketaan.

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan rasvasoluja polttaa parhaiten sykettä nostava intervallitreeni.

Eräässä tutkimuksessa lyhyet, kahdeksan sekunnin kiihdyttelyt puolen tunnin pyörälenkin lomassa kolminkertaistivat rasvan palamisen.

Yhtenä selityksenä tutkijat pitävät katekoliamiini-hormoneita, joita nopea spurttailu vapauttaa erityisen tehokkaasti. Ne polttavat etenkin keskivartalolle ja sisäelimien ympärille kertyvää rasvaa.

Intervalleilla voi kokeilla maustaa muuta liikuntaa vaikka kerran tai kahdesti viikossa.

Sykkeitä tai vauhteja tärkeämpää on se, että liikkuu usein.

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi. Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy.

Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti. Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.