Trampoliini on hyvä liikuttaja mutta huono lastenvahti. Tramppavammoja sattuu jo niin paljon, että hyppely on luokiteltu suuren riskin harrastukseksi.

Kesäisin pihoja täplittävät trampoliinit ovat tehokkaita lasten liikuttajia. 10 minuutin pomppiminen vastaa puolen tunnin juoksulenkkiä. Jalkojen ja keskivartalon lihakset ja luusto vahvistuvat joka tärähdyksellä ja kehittymässä oleva kehonhallinta paranee.

Mutta aivan vaaratonta puuhaa hyppiminen ei ole. Trampoliinivammojen osuus kaikista lasten kesäajan vammoista on kuitenkin noussut niin suureksi, että hyppely on luokiteltu suuren riskin harrastukseksi.

Monella trampoliinilla pomppii omien lasten lisäksi myös naapurin tenavia, joista nuorimmat ovat parivuotiaita. Jollakin on taskussaan puhelin, toisella terävä avainnippu. Yksi tuo mukanaan pallon. Juuri kävelemään oppinut haluaa olla mukana ja taapertaa. Välillä ilonpitoon osallistuu myös perheen koira.

Nykyisin jopa 13 prosenttia lasten kesäaikana sattuvista, sairaalahoitoa vaativista tapaturmista tapahtuu trampoliinilla. Onneksi suurin osa on lieviä nyrjähdyksiä tai venähdyksiä.

– Erityisesti alkukesästä, kun käyttäjillä on enemmän intoa kuin taitoa, onnettomuuksia tapahtuu paljon. Vammojen laatu vaihtelee leikkauksia vaativista murtumista peukalon tai varpaan vääntymiseen. Myös olkavarren ja kyynärpään vammoja on paljon, lastenkirurgi Johanna Rättyä Oulun Lääkärikeskus Mehiläisestä.

Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, lääkärit ovat ajaneet jopa trampoliinien myyntikieltoa. Suomessa tätä ei ole harkittu. Sen sijaan lääkärit korostavat turvaohjeiden noudattamista.

– Muuten on vain ajan kysymys, että Suomessa tapahtuu vakavampia, jopa halvaantumiseen tai kuolemaan johtavia onnettomuuksia, Rättyä varoittaa.

Pienin aina vaarassa

Eniten tramppavammoja tapahtuu 5–15-vuotiaille lapsille, liki yhtä paljon tytöille ja pojille. Lievä enemmistö vammoista syntyy naapurin trampoliinilla.

Tutkijoiden mukaan vähintään puolet vammoista olisi ehkäistävissä turvaohjeita noudattamalla. Näistä tärkeimpiä ovat turvaverkon käyttäminen, vain yhden henkilön pomppiminen kerrallaan sekä aikuisen valvonta. Näillä pystytään estämään tyypillisimmät, putoamisesta tai törmäyksestä johtuvat tapaturmat.

– Yksi tavallinen leikki on sellainen, jossa aikuinen tai vanhempi lapsi antaa pomppuja parivuotiaalle lapselle. Jossain vaiheessa homma karkaa hallinnasta ja lapsi loukkaa itsensä esimerkiksi vierähtämällä trampoliinin kuoppaan ja jäämällä isompikokoisen pomppijan alle.

Paljon tapaturmia tulee myös leikissä, jossa joku lapsista on ”kilpikonna” ja laittaa kätensä ja jalkansa vartalon alle. Toiset lapset yrittävät saada pomppimalla kilpikonnan raajat esiin.

Suurimmassa loukkaantumisriskissä on aina joukon pienin ja kevyin. Rättyän mielestä on todennäköistä, etteivät aikuiset ota yhtä suuria riskejä kuin lapset eikä heille synny myöskään murtumia yhtä helposti kuin kasvuikäisille.

– Kuvittelisin, että parikymppiset nuoret saattavat kokeilla vähän hurjempia temppuja. Myös alkoholi altistaa onnettomuuksille, ja silloin trampoliinista kannattaa pysyä kaukana.

Yksi tavallisimmista syistä vakavaan loukkaantumiseen on voltin yrittäminen. Johanna Rättyän mielestä voltit pitäisi kieltää kotioloissa.

– Usein esimerkiksi telinevoimistelua harrastavat lapset tekevät trampoliinilla hienoja voltteja, joita toiset sitten jäljittelevät. Mielestäni niitä pitäisi tehdä vain asiantuntevan ohjaajan silmien alla.

Yksi hyppii kerrallaan

Yleensä trampoliinivammat paranevat hyvin. Joillekin niistä voi jäädä kuitenkin pysyvä haitta. 70 prosenttia sairaalahoitoa vaativista trampoliinivammoista on murtumia.

– Lasten kasvavien luiden murtumien hoidossa on erityispiirteitä, minkä vuoksi kasvuikäisten murtumat pitäisi hoidattaa lastenkirurgilla, ei perusterveydenhuollossa. Tämä onkin Suomessa vallitseva käytäntö.

Rättyällä itselläänkin on lapsia, jotka kinuavat trampoliinia pihamaalle. Lapset ovat kuitenkin etukäteen ilmoittaneet, etteivät aio noudattaa yksin pomppimis -sääntöä, joten trampoliinin hankkiminen on jäänyt.

– Tiedän, että monissa perheissä annetaan periksi esimerkiksi hyppijöiden määrässä ja sallitaan kahden lapsen samanaikainen pomppiminen. Onhan se selvää, että kaverin kanssa hyppiminen on hauskempaa. Silloin on kuitenkin osattava ottaa huomioon vastapompusta syntyvä vastaenergia. Ja aika usein trampoliinille kapuaa lopulta myös pienemmät sisarukset.

Rättyän muistuttaa myös, ettei trampoliini ole missään nimessä lapsenvahti. Päinvastoin. Se saattaa vaatia vanhempien valvontaa jopa 14 tuntia vuorokaudessa. Myös naapureiden kanssa olisi hyvä laatia yhteiset pelisäännöt.

– On trampoliineissa kyllä valtavasti hyviäkin puolia. Ne kehittävät motoriikkaa ja koordinaatiota ja houkuttelevat tietokoneiden äärestä sellaisia lapsia, jotka eivät muuten liikkuisi juuri lainkaan.

Vältä vammat

  1. Käytä aina oikein asennettua turvaverkkoa.
  2. Vain yksi pomppija kerrallaan.
  3. Älä päästä ketään trampoliinin alle.
  4. Poista vaatteista ja taskuista kovat ja terävät esineet.
  5. Älä käytä märkää, likaista tai rikkinäistä trampoliinia.
  6. Opettele hyppytekniikka ja kokeile vaativampia hyppyjä vasta kun osaat perustekniikan.
  7. Huolehdi, että aikuinen valvoo lasten hyppimistä.

 

Entinen huippu-urheilija ja nykyinen psykoterapeutti Kirsi Valasti laati ohjelman, jolla pyrähdät juoksuun.
Entinen huippu-urheilija ja nykyinen psykoterapeutti Kirsi Valasti laati ohjelman, jolla pyrähdät juoksuun.

Tänä keväänä minäkin pyrähdän juoksuun. Miten toimia, ettei into lopahtaisi heti alkuun? Valmentaja Kirsi Valasti neuvoo.

  1. Pidä juoksuosuuden lyhyinä, minuutin pyrähdykset kävelyn lomassa riittävät. Lisää vähitellen juoksun osuutta. Kun tulee päivä, jolloin lenkki ei maistu, harrasta suosiolla pehmeämpää liikuntaa: uimista, jumppaa tai pyöräilyä.
  2. Juokse vain juoksujalkineilla, ei pelitossuilla tai kävelykengillä. Kengän on vaimennettava iskua, mutta se ei saa tukea liikaa. Vaatteet voi valita makunsa mukaan eikä vesipulloa tarvita alle kahden tunnin lenkillä.
  3. Kivut johtuvat yleensä siitä, että keskivartalon tai pakaran lihakset pettävät. Hieronta ja lepo helpottavat, mutta lopullisen ratkaisun tuo vain lihasten vahvistaminen. Juoksijan pitää muistaa kasvattaa lihaskuntoa lenkkeilyn välipäivinä.

 

Aloita näin

1. VIIKKO

MA juoksu ja kävelyä 25–30 min

TI pehmeää liikuntaa, kuten vesijuoksua tai kevyttä jumppaa

KE lepopäivä

TO lihaskuntotreeni

PE pehmeää liikuntaa

LA juoksua ja kävelyä 25–30 min

SU lepopäivä

2.–3. VIIKKO

Sama ohjelma, mutta juoksu-kävelylenkkejä voi pidentää 5 minuutilla joka viikko.

Asiantuntija: Kirsi Valasti, valmentaja ja psykoterapeutti.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Juoksuharrastuksen aloittaminen
Liikunta
Juoksuharrastuksen aloittaminen
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen 31 v aktiiviliikkuja. Oikea pohkeeni on jonkin aikaa ollut todella kireä ja kipeä. Venyttely ei auta. Kävely sattuu hieman ja juoksu, silti olen niitä harrastanut. Pitäisikö välttää? Onko magnesiumsuihkeesta hyötyä?

LIHASPERÄISEN kivun hoidosta on vähän tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Revähdyksen tai venähdyksen aiheuttamaan kipuun auttaa kylmä paremmin kuin kuuma, kun taas ilman vammaa syntyneen lihaskivun hoidossa lämpöhoito voi toimia paremmin.

Kipualueelle levitettävät kipugeelit auttavat lihaskivun hoidossa kuten myös suun kautta otettavat tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni). Magnesiumsuihkeen hyödystä ei ole tutkimusnäyttöä. Kevyt venyttely, kevyt liike ja kevyt hieronta auttavat usein. Kipua pahentavaa liikuntaa tulee välttää. Kovassa kivussa kannattaa levätä.

Lihasperäinen kipu alkaa lievittyä muutamien päivien kulussa. Revähdyksessä se voi kestää vähän pidempään, mutta jos mitään äkkinäistä liikettä tai vääntöä ei ole tapahtunut, on vammaperäinen kipu epätodennäköinen.

Toispuoleisen pohjekivun taustalla voi joskus olla myös laskimotukos, mutta siihen liittyy yleensä myös pohkeen alueen turvotusta ja kipu on erilaista kuin lihaskivussa. Mikäli kipu ei käyttäydy kuten tyypillinen lihaskipu, kannattaa käydä lääkärin vastaanotolla.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.