Trampoliini on hyvä liikuttaja mutta huono lastenvahti. Tramppavammoja sattuu jo niin paljon, että hyppely on luokiteltu suuren riskin harrastukseksi.

Kesäisin pihoja täplittävät trampoliinit ovat tehokkaita lasten liikuttajia. 10 minuutin pomppiminen vastaa puolen tunnin juoksulenkkiä. Jalkojen ja keskivartalon lihakset ja luusto vahvistuvat joka tärähdyksellä ja kehittymässä oleva kehonhallinta paranee.

Mutta aivan vaaratonta puuhaa hyppiminen ei ole. Trampoliinivammojen osuus kaikista lasten kesäajan vammoista on kuitenkin noussut niin suureksi, että hyppely on luokiteltu suuren riskin harrastukseksi.

Monella trampoliinilla pomppii omien lasten lisäksi myös naapurin tenavia, joista nuorimmat ovat parivuotiaita. Jollakin on taskussaan puhelin, toisella terävä avainnippu. Yksi tuo mukanaan pallon. Juuri kävelemään oppinut haluaa olla mukana ja taapertaa. Välillä ilonpitoon osallistuu myös perheen koira.

Nykyisin jopa 13 prosenttia lasten kesäaikana sattuvista, sairaalahoitoa vaativista tapaturmista tapahtuu trampoliinilla. Onneksi suurin osa on lieviä nyrjähdyksiä tai venähdyksiä.

– Erityisesti alkukesästä, kun käyttäjillä on enemmän intoa kuin taitoa, onnettomuuksia tapahtuu paljon. Vammojen laatu vaihtelee leikkauksia vaativista murtumista peukalon tai varpaan vääntymiseen. Myös olkavarren ja kyynärpään vammoja on paljon, lastenkirurgi Johanna Rättyä Oulun Lääkärikeskus Mehiläisestä.

Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, lääkärit ovat ajaneet jopa trampoliinien myyntikieltoa. Suomessa tätä ei ole harkittu. Sen sijaan lääkärit korostavat turvaohjeiden noudattamista.

– Muuten on vain ajan kysymys, että Suomessa tapahtuu vakavampia, jopa halvaantumiseen tai kuolemaan johtavia onnettomuuksia, Rättyä varoittaa.

Pienin aina vaarassa

Eniten tramppavammoja tapahtuu 5–15-vuotiaille lapsille, liki yhtä paljon tytöille ja pojille. Lievä enemmistö vammoista syntyy naapurin trampoliinilla.

Tutkijoiden mukaan vähintään puolet vammoista olisi ehkäistävissä turvaohjeita noudattamalla. Näistä tärkeimpiä ovat turvaverkon käyttäminen, vain yhden henkilön pomppiminen kerrallaan sekä aikuisen valvonta. Näillä pystytään estämään tyypillisimmät, putoamisesta tai törmäyksestä johtuvat tapaturmat.

– Yksi tavallinen leikki on sellainen, jossa aikuinen tai vanhempi lapsi antaa pomppuja parivuotiaalle lapselle. Jossain vaiheessa homma karkaa hallinnasta ja lapsi loukkaa itsensä esimerkiksi vierähtämällä trampoliinin kuoppaan ja jäämällä isompikokoisen pomppijan alle.

Paljon tapaturmia tulee myös leikissä, jossa joku lapsista on ”kilpikonna” ja laittaa kätensä ja jalkansa vartalon alle. Toiset lapset yrittävät saada pomppimalla kilpikonnan raajat esiin.

Suurimmassa loukkaantumisriskissä on aina joukon pienin ja kevyin. Rättyän mielestä on todennäköistä, etteivät aikuiset ota yhtä suuria riskejä kuin lapset eikä heille synny myöskään murtumia yhtä helposti kuin kasvuikäisille.

– Kuvittelisin, että parikymppiset nuoret saattavat kokeilla vähän hurjempia temppuja. Myös alkoholi altistaa onnettomuuksille, ja silloin trampoliinista kannattaa pysyä kaukana.

Yksi tavallisimmista syistä vakavaan loukkaantumiseen on voltin yrittäminen. Johanna Rättyän mielestä voltit pitäisi kieltää kotioloissa.

– Usein esimerkiksi telinevoimistelua harrastavat lapset tekevät trampoliinilla hienoja voltteja, joita toiset sitten jäljittelevät. Mielestäni niitä pitäisi tehdä vain asiantuntevan ohjaajan silmien alla.

Yksi hyppii kerrallaan

Yleensä trampoliinivammat paranevat hyvin. Joillekin niistä voi jäädä kuitenkin pysyvä haitta. 70 prosenttia sairaalahoitoa vaativista trampoliinivammoista on murtumia.

– Lasten kasvavien luiden murtumien hoidossa on erityispiirteitä, minkä vuoksi kasvuikäisten murtumat pitäisi hoidattaa lastenkirurgilla, ei perusterveydenhuollossa. Tämä onkin Suomessa vallitseva käytäntö.

Rättyällä itselläänkin on lapsia, jotka kinuavat trampoliinia pihamaalle. Lapset ovat kuitenkin etukäteen ilmoittaneet, etteivät aio noudattaa yksin pomppimis -sääntöä, joten trampoliinin hankkiminen on jäänyt.

– Tiedän, että monissa perheissä annetaan periksi esimerkiksi hyppijöiden määrässä ja sallitaan kahden lapsen samanaikainen pomppiminen. Onhan se selvää, että kaverin kanssa hyppiminen on hauskempaa. Silloin on kuitenkin osattava ottaa huomioon vastapompusta syntyvä vastaenergia. Ja aika usein trampoliinille kapuaa lopulta myös pienemmät sisarukset.

Rättyän muistuttaa myös, ettei trampoliini ole missään nimessä lapsenvahti. Päinvastoin. Se saattaa vaatia vanhempien valvontaa jopa 14 tuntia vuorokaudessa. Myös naapureiden kanssa olisi hyvä laatia yhteiset pelisäännöt.

– On trampoliineissa kyllä valtavasti hyviäkin puolia. Ne kehittävät motoriikkaa ja koordinaatiota ja houkuttelevat tietokoneiden äärestä sellaisia lapsia, jotka eivät muuten liikkuisi juuri lainkaan.

Vältä vammat

  1. Käytä aina oikein asennettua turvaverkkoa.
  2. Vain yksi pomppija kerrallaan.
  3. Älä päästä ketään trampoliinin alle.
  4. Poista vaatteista ja taskuista kovat ja terävät esineet.
  5. Älä käytä märkää, likaista tai rikkinäistä trampoliinia.
  6. Opettele hyppytekniikka ja kokeile vaativampia hyppyjä vasta kun osaat perustekniikan.
  7. Huolehdi, että aikuinen valvoo lasten hyppimistä.

 

Kuva Shutterstock

Näin vartalonmuokkaus onnistuu.

Kiinteytyminen on sitkeimpiä laihdutusmyyttejä. Varsinkin naisia kehotetaan usein pumppaamaan kuntosalilla kevyitä ja pitkiä, yli 15 toiston sarjoja. Todellisuudessa pikkupainot eivät muokkaa kroppaa juuri lainkaan.

Kuormittava lihaskuntoharjoittelu muokkaa vartaloa parhaiten.

Kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että ihonalainen rasvakerros pienenee ja lihas kasvaa. Lihasten kasvu taas vaatii isompia painoja.

Valitse vastukset, joilla jaksat tehdä 8–12 toistoa ja 3–4 sarjaa, sillä tällä alueella lihas kasvaa tehokkaimmin.

Kehoa muokkaavat perusliikkeet, kuten kyykyt, maastaveto ja erilaiset punnerrusliikkeet. Ne rasittavat isoja lihasryhmiä ja kuluttavat paljon energiaa myös treenin aikana.

Salitreeni ei lihota

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä. Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten.

Ajan kanssa vaatekoko todennäköisesti pienenee, sillä kilo lihasmassaa vie vähemmän tilaa kuin sama määrä rasvaa. Lihassolut pitävät myös aineenvaihdunnan vilkkaana: mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän energiaa kuluu levossakin.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Kuva Shutterstock

Rivakka suursiivous voi olla yhtä hyvää rasvanpolttoliikuntaa kuin spinningtunti.

Kaikki liikunta polttaa rasvaa, spurttailu jopa tasaista puurtamista tehokkaammin.

Keho käyttää suhteessa enemmän rasvaa energianlähteenä, kun liikkuu matalalla sykkeellä, esimerkiksi kävellen. Kova treeni kuitenkin kuluttaa samassa ajassa enemmän energiaa, ja siinä sivussa rasvakin palaa tehokkaammin. Siksi kevyen reippailun kutsuminen rasvanpolttoliikunnaksi johtaa herkästi harhaan.

Harva myöskään tietää omaa maksimisykettään, josta rasvanpolttoalue lasketaan.

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan rasvasoluja polttaa parhaiten sykettä nostava intervallitreeni.

Eräässä tutkimuksessa lyhyet, kahdeksan sekunnin kiihdyttelyt puolen tunnin pyörälenkin lomassa kolminkertaistivat rasvan palamisen.

Yhtenä selityksenä tutkijat pitävät katekoliamiini-hormoneita, joita nopea spurttailu vapauttaa erityisen tehokkaasti. Ne polttavat etenkin keskivartalolle ja sisäelimien ympärille kertyvää rasvaa.

Intervalleilla voi kokeilla maustaa muuta liikuntaa vaikka kerran tai kahdesti viikossa.

Sykkeitä tai vauhteja tärkeämpää on se, että liikkuu usein.

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi. Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy.

Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti. Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.