Anna-Stina Nykänen: Mihin alkoholi katosi?

Korona-aikaan mieltäni on kiehtonut se, mihin kaikki alkoholi on kadonnut. Epidemian alkaessa suomalaiset hamstrasivat alkoholia siinä missä vessapaperiakin. Laatikkotolkulla.

Mutta sosiaalisessa mediassa alkoholinkäyttö ei näy. Siihen nähden, kuinka paljon alkoholia on kotiin hankittu, sen vähäinen näkyvyys pistää silmään.

Ruokakuvia somessa kyllä piisaa, hienoja annoksia, kauniita kattauksia, uusia reseptejä. Illalliset on vissiin nautittu veden kanssa. Saunan päälle on jaettu jaffapullo puoliksi. Niinkö?

Yleensä alkoholi näkyy somessa, kun ollaan porukalla juhlimassa. Ei ole ollut tapana kuvata alkoholinkäyttöä kotona. Korona-aikaan ilmiö on korostunut monestakin syystä.
 

Etätöissä saa aina pelätä, että joku luulee laiskaksi. Tai vielä pahempaa: luullaan kotijuopoksi.

Baarissa saa bilettää aamuun asti, kotona ei. Työpaikalla avataan urakan päätteeksi kuohuviini, lähdetään porukalla kaljalle. Mutta kotona juominen on tabu.

Kukaan ei kehu, että kun ei mene aikaa työmatkoihin, ehtii arkenakin vetää kalsarikännit.

Videopalavereissa pitää näyttää freesiltä. Minä juon vitsinä mustikkatuoremehua punaviinilasista. Moni ei näytä naamaansa lainkaan.

Mistä esimiehet tietävät, miten alaisilla menee? Niin kauan kuin työt hoituvat, kiinnostaako se ketään?

Pandemian alussa pelkäsin, että Suomi alkoholisoituu. Että kun etätyöt ja lähikontaktien välttely loppuu ja kotiovet avataan, esiin vyöryy hirveä totuus.

Opettajien kokemukset etäkouluista eivät luvanneet hyvää. Videotapaamisissa pienten koululaisten takana häiriköivät känniset vanhemmat.

Toisaalta moni alkoikin ulkoilla ja huolehtia terveydestä. Taudin varalta maksakin piti saada kuntoon.

Juominen on voinutkin vähentyä. Ei ole iltamenoja. Ollaan enemmän lasten kanssa. Moni on nukkunut ja levännyt paremmin. Stressi on voinut hellittää.

Kotoa kuitenkin puuttuvat juomisen kulttuuriset rajat. Ei ole valomerkkiä eikä viimeistä bussia. Ei hävetä örveltää, kun kukaan ei näe. Kostean kevään ja läpilipitetyn kesän jälkeen jotkut kuitenkin lopettivat alkoholinkäytön kokonaan.

Yksittäisten ihmisten alkoholinkulutusta on ulkopuolisten vaikea arvioida. Jotkut poistuvat juhlista aina ensimmäisten joukossa vain juodakseen itsensä kotona sammuksiin.

Tunnen tasan yhden ihmisen, joka somessa päivittää huppelissa. Vietettyään hilpeän illan ulkona, hän julkaisee pätkän hullunkurista solkotusta. Ei korjaa kirjoitusvirheitä. Eikä poista päivitystä aamulla. Hän todella hallitsee homman. Ei intä muiden keskusteluissa, ei hauku ketään eikä avaudu liikaa. Hän on hauska.

Kaikkia ei naurata, ystäväni kertoo. Joku on ollut huolissaan hänen juomisestaan. Yksi vaati raivona kännipäivitysten lopettamista, koska ne olivat ahdistavia.

Pitäisi vaieta sekä humalan haitoista että iloista.

Siihen nähden, miten paljon Suomessa juodaan, alkoholiin liittyy paljon vaikenemista ja häpeää. Se ei ole kenenkään kannalta hyvä.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta