Voimakkaasti kutisevat, punoittavat ja vikkelästi paikkaa vaihtavat läiskät ja paukamat ovat urtikarian eli nokkosihottuman merkki. Nokkosihottuman paras puoli on se, että se harvoin jää loppuelämän riesaksi, kuten niin moni muu ihosairaus.
Nimensä mukaisesti nokkosihottuma muistuttaa nokkosen polttamaa. Joskus se alkaa kutinalla eikä ihossa välttämättä näy muuta, mutta lopulta iholle nousee pieniä paukamia. Ne vaihtavat paikkaa vuorokauden sisällä niin, ettei edes arpea jää.
Ihottuma voi ilmestyä minne vain. Jos paukamat ovat samassa paikassa yli vuorokauden tai niiden kohdalle jää mustelma, selittäjä voi olla urtikariavaskuliitti, nokkosihottumaan liittyvä verisuonitulehdus.
– Joskus vastaanotolle tullessa ihmisellä ei ole enää mitään oireita. Siksi ihottumasta kannattaakin ottaa kuvia, kun se on päällä, neuvoo ihotautien erikoislääkäri Erja Jalonen.
Osalla nokkosrokko johtuu tai pahenee joistakin fysikaalisista tekijöistä. Melko tavallinen on piirtopaukamailmiö, jolloin ihon hankaus- tai raapaisujälkeen ilmestyy hetken päästä nokkosrokko. Joillakin esimerkiksi hikoilu, kylmä tai kuuma saa nokkosrokon lehahtamaan.
– Nokkosihottuma voi olla nopeasti ohimenevä tai pitkäkestoinen. Muutamia viikkoja kestävänä se on suhteellisen tavallinen, ja taustalla on yleensä sairastettu virusinfektio, joka voi olla lähes oireeton.
Osalla infektioon liittyy muutaman päivän tai parin viikon nokkosrokko, joka infektion loppumisen jälkeen rauhoittuu.
Aika usein nokkosrokon syy jää kuitenkin tuntemattomaksi. Eikä tarkkaan tiedetä, miksi nokkosihottuma pitkittyy. Silloin se voi kestää kuukausia, joskus vuosiakin.
Kutina voi viedä unen - ja hermot
Nokkosihottuma kutisee erittäin voimakkaasti. Kutina murentaa elämänlaatua. Se voi kaapata yöunet ja viedä lähes ”hulluuden” partaalle. Raapiminen villiinyttää kutinaa, varsinkin, jos mukana on piirtopaukamointia, jota hankaus pahentaa.
Ihon syöttösolut erittävät histamiini-nimistä ainetta, joka on yksi tärkeä välittäjäaine kutinassa. Raapiminen voi lisätä histamiinin vapautumista.
– Vaikka päivällä pystyisi jotenkuten olemaan raapimatta, moni raapii yöllä unissaan. Pahimmillaan iho saattaa mennä rikki ja voi kehittyä jopa ihoinfektio, esimerkiksi märkärupi. Joskus pitkäaikaisesta nokkosrokosta kärsivän iholla voi olla lääkärille tullessa pelkkiä raapimisjälkiä.
Antihistamiinia tai muuta rauhoittajaa
Koska antihistamiinit salpaavat histamiinin vapautumista, ne lievittävät kutinaa, ja ovatkin nokkosrokon ensisijainen lääke. Allergian hoitoon verrattuna nokkosrokossa tarvitaan joskus jopa nelinkertainen annos, että saadaan kutina aisoihin.
Pienellä osalla antihistamiinit eivät tuo riittävää vastetta, ja silloin turvaudutaan muihin konsteihin.
– Suun kautta otettu kortisoni auttaa, mutta se on vähän kaksiteräinen miekka, sillä kutina ja oireet voivat palata kuurin jälkeen entistä voimakkaampina.
Jos nokkosihottuma on tosi äksynä, kortisoni on paikallaan, mutta pitkään sitä ei kannata käyttää. Kutinaan voidaan käyttää myös montelukastia, niin sanottua leukotrieenisalpaajaa, joka on eräs astmalääke. Sitä voidaan käyttää yhdessä antihistamiinien kanssa.
Yksi vaihtoehto on tulehdusta estävä, puolustusjärjestelmän kautta vaikuttava siklosporiini. Nokkosrokkoon on olemassa myös suhteellisen uusi, pistettävä biologinen lääke, IgE-salpaaja (immunoglobuliini E). Lääke on kallis, ja siihen haetaan erikseen Kela-korvausta.
– Nykyisen hoitosuosituksen mukaan vaikeissa tapauksissa päädytään aika nopeasti biologiseen lääkkeeseen, Jalonen sanoo.
Valoa, kylmää tai rasvaa avuksi
Joskus urtikariaan liittyy turvotusta esimerkiksi silmäluomissa, huulissa, kielessä, nielussa tai raajoissa. Nieluturvotuksessa pitää hakeutua päivystykseen. Se on onneksi aika harvinaista.
Anafylaktiset reaktiot liittyvät taas vaikeisiin allergioihin. Allerginen reaktio voi joskus alkaa kuin nokkosihottuma, mutta vaikeissa allergisissa reaktioissa on mukana myös jonkin muun elinjärjestelmän oireita, kuten hengitystie- tai vatsaoireita.
Ennen varsinkin, ja jonkin verran nykyäänkin, kroonisen nokkosrokkoon käytetään UVB-valohoitoa, vaikka sitä ei ole virallisessa hoitosuosituksessa. Hoitoa annetaan kaapissa, jossa ollaan muutamia minuutteja 2–3 kertaa viikossa, noin 15 kertaa.
Ultraviolettivalo lievittää ihotulehdusta ja osalla se auttaa. Oireita voivat sen sijaan pahentaa erilaiset infektiot, stressi, voimakas fyysinen rasitus, alkoholi ja jopa tulehduskipulääkkeet.
Asiantuntija Erja Jalonen ihotautien erikoislääkäri, Ihosairaala.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
