Anna-Stina Nykänen:
Anna-Stina Nykänen

Seksistä puhuminen on vaikeaa ja siitä kirjoittaminen vielä vaikeampaa, koska ei löydy oikeita sanoja. Törmäsin tähän, kun tein juttua ja kyselyä orgasmeista.

Orgasmihan on mainio poikkeus. Se on hämmästyttävän neutraali sana. Se ei ole kenenkään mielestä kiusallinen, iljettävä tai kökkö. Kaikenlaiset ihmiset, tavikset ja asiantuntijat, nuoret ja vanhat, voivat käyttää sanaa luontevasti sekä intiimeissä tilanteissa kotona että asiayhteyksissä.

Kaikki orgasmin synonyymit ovat kuitenkin vaikeita: Laukeaminen, liian toiminnallista. Hekuman huippu, liian runollista. Orkku, liian tuttavallista.

Entä miksi itse aktia pitäisi kutsua? Yhdyntä on liian yhdyntäkeskeinen, se ei huomioi kaikkea sitä mielihyvän tuottamista, joka seksiin kuuluu. Se on myös liian heteronormatiivista, ikään kuin akti olisi aina vain miehen ja naisen välinen asia.

Akti on liian etäännyttävä, kliininen, kuin pinseteillä käsitelty, ikään kuin kyse olisi luontodokumentista. Lemmiskely on liian lupsakka ja humoristinen, kuin vanhasta suomielokuvasta.

Rakastelu on sana, joka ärsyttää monia hirveästi. Se antaa ymmärtää, että seksiä saisi olla vain sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Voihan kyse olla pelkästä halusta, himosta, tarpeesta, huvituksesta, nautinnosta tai ajanvietteestä.

Entä sitten seksi? Sehän on hyvä. Mutta kokeilkaapa käyttää tuota sanaa verbimuodossa, teonsanana. Siinä törmätään ongelmiin. Tehdä seksiä, seksitellä, sekstata... Ei. Minä seksin, sinä seksit, me seksimme... Ei, ei.

Pitäisi sanoa, että ihmiset harrastavat seksiä. Mutta mikä ihmeen harrastus se on?

 

Lapsille on vaikea puhua seksistä, kun ei ole hyviä sanoja edes kropalle. Seksivalistus onkin usein jätetty kouluille, ja se painottuu ehkäisyyn, ei nautintoon. Koulussa elimistä voi käyttää niiden virallisia nimiä. On muun muassa penis, vagina, emätin ja ulkosynnyttimet. Niillä sanoilla ei kotioloissa pärjää.

Neutraalein sana on alapää. Mutta entä jos pitää tarkentaa? Joskus vanhemmat päätyvät epätoivoisiin ratkaisuihin. Uusin kuulemani versio on sukupuolineutraali: takapylly ja etupylly. Minä vastustan! Ei ole minun pimpsani mikään pylly. Nyt joku jo paheksuu sanavalintaani.

Inhoan kiertoilmauksia. Mieheni lapsuudessa 1960-luvulla naapurin pojan ja tytön alapäätä kutsuttiin kukoksi ja kanaksi. Onko se edes häveliästä vai ihan perverssiä?

Joillakin ei ole sanaa edes omalle alapäälle. Kun tein Parhaat puoleni -kirjaa, kysyin nimityksiä. Yhden suosikki oli toisen inhokki. Joillakin on pelkkä SE. Yksi väitti, ettei tarvitse SILLE sanaa, koska ei ikinä puhu SIITÄ. Entäs gynekologilla, minä kysyin. Siellä hän kuulemma osoittaa sormella kohti oikeaa paikkaa, nimittelemättä.

 

Orgasmikyselyn yhteydessä pohdittiin, onko myönteistä sanaa seksuaalisesti aktiiviselle naiselle. Usein sanat viittaavat kovaan ammattilaisuuteen tai säälittävään kontrollin puutteeseen.

Mies voi olla don juan, casanova tai naistenmies. Mutta miehiin menevä nainen? Siitä puuttuu kiva seikkailunhalu, vahva vitaalisuus ja kaikki hohto.

Ei kyllä löydy myönteisiä sanoja niillekään, joita seksi ei kiinnosta. Ei naisille, eikä varsinkaan miehille.

Hyviä seksisanoja ei vain ole. Paitsi se yksi. Orgasmi on hyvä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.