Anna-Stina Nykänen:
Anna-Stina Nykänen

Seksistä puhuminen on vaikeaa ja siitä kirjoittaminen vielä vaikeampaa, koska ei löydy oikeita sanoja. Törmäsin tähän, kun tein juttua ja kyselyä orgasmeista.

Orgasmihan on mainio poikkeus. Se on hämmästyttävän neutraali sana. Se ei ole kenenkään mielestä kiusallinen, iljettävä tai kökkö. Kaikenlaiset ihmiset, tavikset ja asiantuntijat, nuoret ja vanhat, voivat käyttää sanaa luontevasti sekä intiimeissä tilanteissa kotona että asiayhteyksissä.

Kaikki orgasmin synonyymit ovat kuitenkin vaikeita: Laukeaminen, liian toiminnallista. Hekuman huippu, liian runollista. Orkku, liian tuttavallista.

Entä miksi itse aktia pitäisi kutsua? Yhdyntä on liian yhdyntäkeskeinen, se ei huomioi kaikkea sitä mielihyvän tuottamista, joka seksiin kuuluu. Se on myös liian heteronormatiivista, ikään kuin akti olisi aina vain miehen ja naisen välinen asia.

Akti on liian etäännyttävä, kliininen, kuin pinseteillä käsitelty, ikään kuin kyse olisi luontodokumentista. Lemmiskely on liian lupsakka ja humoristinen, kuin vanhasta suomielokuvasta.

Rakastelu on sana, joka ärsyttää monia hirveästi. Se antaa ymmärtää, että seksiä saisi olla vain sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Voihan kyse olla pelkästä halusta, himosta, tarpeesta, huvituksesta, nautinnosta tai ajanvietteestä.

Entä sitten seksi? Sehän on hyvä. Mutta kokeilkaapa käyttää tuota sanaa verbimuodossa, teonsanana. Siinä törmätään ongelmiin. Tehdä seksiä, seksitellä, sekstata... Ei. Minä seksin, sinä seksit, me seksimme... Ei, ei.

Pitäisi sanoa, että ihmiset harrastavat seksiä. Mutta mikä ihmeen harrastus se on?

 

Lapsille on vaikea puhua seksistä, kun ei ole hyviä sanoja edes kropalle. Seksivalistus onkin usein jätetty kouluille, ja se painottuu ehkäisyyn, ei nautintoon. Koulussa elimistä voi käyttää niiden virallisia nimiä. On muun muassa penis, vagina, emätin ja ulkosynnyttimet. Niillä sanoilla ei kotioloissa pärjää.

Neutraalein sana on alapää. Mutta entä jos pitää tarkentaa? Joskus vanhemmat päätyvät epätoivoisiin ratkaisuihin. Uusin kuulemani versio on sukupuolineutraali: takapylly ja etupylly. Minä vastustan! Ei ole minun pimpsani mikään pylly. Nyt joku jo paheksuu sanavalintaani.

Inhoan kiertoilmauksia. Mieheni lapsuudessa 1960-luvulla naapurin pojan ja tytön alapäätä kutsuttiin kukoksi ja kanaksi. Onko se edes häveliästä vai ihan perverssiä?

Joillakin ei ole sanaa edes omalle alapäälle. Kun tein Parhaat puoleni -kirjaa, kysyin nimityksiä. Yhden suosikki oli toisen inhokki. Joillakin on pelkkä SE. Yksi väitti, ettei tarvitse SILLE sanaa, koska ei ikinä puhu SIITÄ. Entäs gynekologilla, minä kysyin. Siellä hän kuulemma osoittaa sormella kohti oikeaa paikkaa, nimittelemättä.

 

Orgasmikyselyn yhteydessä pohdittiin, onko myönteistä sanaa seksuaalisesti aktiiviselle naiselle. Usein sanat viittaavat kovaan ammattilaisuuteen tai säälittävään kontrollin puutteeseen.

Mies voi olla don juan, casanova tai naistenmies. Mutta miehiin menevä nainen? Siitä puuttuu kiva seikkailunhalu, vahva vitaalisuus ja kaikki hohto.

Ei kyllä löydy myönteisiä sanoja niillekään, joita seksi ei kiinnosta. Ei naisille, eikä varsinkaan miehille.

Hyviä seksisanoja ei vain ole. Paitsi se yksi. Orgasmi on hyvä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.