Olisi hirveää, jos nuoret eivät haluaisi olla lähellä toisiaan, se olisi oikeasti ihmiskunnalle vaaraksi, väittää kolumnistimme Anna-Stina Nykänen.

Syksyllä korona alkoi levitä nuorisoon etenkin opiskelijabileissä. Olin kuulevinani paheksuntaa. Että nuoret ne vaan piittaamatta mistään juhlii. En voi hyväksyä sellaista puhetta lainkaan. Mikä ihmeen puritanismin ja pihtaamisen aalto Suomeen on iskenyt, koronan lisäksi?

Nuorten kuuluu etsiä iloa, kosketusta, rakkautta. Olisi hirveää, jos nuoret eivät haluaisi olla lähellä toisiaan, tanssia, nauraa ja heittäytyä seikkailuihin. Jos puuttuisi elämän jano ja kokemusten nälkä, halu, himo ja nautinto… Huh.

Vaihtoehdot ovat kauheita. Ja ihmiskunnalle vaaraksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kuvitelkaa opiskelemaan lähtenyt nuori, joka on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ei tunne siellä ketään, eikä osallistu yhteisiin rientoihin lainkaan. Tai ahdistunut nuori yksin vanhempien kotona eristyksissä, kaikkea läheisyyttä peläten. Tai niin sanottu järkevä nuori, jolla on mielessä pelkästään menestys, ura ja raha. Heistä olisin huolestunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahalta tuntuu sekin, että varusmiehet ovat keväästä lähtien olleet aina kuukauden kerrallaan kiinni intissä, siitä kaksi viikkoa metsässä. Ei iltalomia, ei vilkutuksia ikkunan takaa. Se on nuorilta iso sosiaalinen uhraus.

Sanotaan, että nuorilla on aikaa odottaa. Eikä ole. Nuorena on kiire elää täysillä. Kun äidin syli ja kodin lämpö on jäänyt taakse, jos niitä koskaan olikaan, alkavat hillittömät soidinmenot. Ei sitä kohkausta kauaa voi jatkaa, siinä menee terveys, työt ja suhteet. Pitää pian löytää joku, jonka kanssa rauhoittua ja rakentaa elämää.

Suomeen pitää tehdä vauvoja. Ei niitä voi vanhojen kavereiden kanssa tehdä. Ei hunajakaan mehiläisten kennostossa synny, ellei ole ensin lennelty kukkaniityllä pörräämässä. Pitääkö tällaisia selittää aikuisille ihmisille?

Toinen vaihtoehto on siirtyä järjestettyihin avioliittoihin.

No, onhan netin treffipalstat. Voi tutustua steriilisti, tavata kohdennetusti ja jättää yhteystiedot tartunnan jäljitystä varten.

Minun opiskelija-aikojani leimasi aids. Kävin testeissä monta kertaa. En ollut erityisen aktiivinen tai edes holtiton. Päinvastoin. En koskaan lähtenyt ulos seksiä hakemaan. Tilanteet tulivat eteen yllättäen. Tartuin hetkiin. Mutta en kai koskaan alkuillasta.

”Isommat riskit tulevat, kun ehkä on oltu koko ilta matkassa ja alkaa väsy tulla ja ehkä niitä lähietäisyyksiä on vaikeampi pitää tai ei halutakaan pitää”, sanoi THL:n asiantuntija Mika Salminen A-studiossa syyskuussa.

Hän oli hellyyttävä. ”Setämiehinä on vähän vaikea nuoria lähteä ohjeistamaan, miten pitäisi elää. Mutta jos voisi jäädä kotiin, kun on oireita, ja mennä sitten seuraaviin bileisiin”, hän ehdotti.

Salminen ei tuominnut bileitä. Tai halua mennä niihin. On turha vaatia nuorilta täydellistä itsehillintää. Ja syyllistäminen johtaisi vain salailuun.

Nuoret eivät itse valita rajoituksista. Ei minunkaan poikani. Kumma juttu. Vain minä valitan. Koska olen äiti ja haluan pojalle kaikkea hyvää.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Anna-Stina Nykänen on helsinkiläinen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Jeppe74

Nuorilla on koko loppuelämä olla lähellä, joten nyt ne turvavälit kuntoon eikä halailla.

  • ylös 12
  • alas 8
Ei jatkoon

Olipas kirjaimellisesti "omaan/oman pojan napaan" keskittynyt kolumni. Tällaiset äidit näitä "minä, minä, heti kaikki mulle"-nuorisoa kasvattavat. Ilmeisesti toimittaja Nykäsellä ei lähipiiriin kuulu riskiryhmäläisiä; tai jos kuuluu, niin kolumnin "henki" on siinä tapauksessa vielä käsittämättömämpi. Mielestäni ei sovi Terveys-lehteen näin ajattelematon ja muiden ihmisten terveydestä "viis veisaava" tekstipläjäys.

  • ylös 11
  • alas 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla