Anoreksia eli laihuushäiriö on syömishäiriö, jossa ihminen näkee itsensä liian lihavana riippumatta siitä, minkä kokoinen todellisuudessa on.

Anorektikko pitää kilojaan kurissa rajoittamalla syömistään ja liikkumalla runsaasti. Joskus painoa pudotetaan myös nesteenpoisto- tai ulostuslääkkein. Oman syömisensä ja painonsa säätely tuo sairastuneelle kontrollin tunteen omasta kehostaan.

Usein anorektikko salaa sairautensa eikä koe olevansa sairas. Hän saattaa tiedon tasolla käsittää olevansa liian laiha mutta pitää kuitenkin itseään lihavana tunnetasolla. Anorektikot voivatkin kokea itsensä voimattomaksi tämän ristiriidan edessä. Neljä laihuushäiriöistä kymmenestä kärsii elinaikanaan vakavasta masennuksesta.

Riskit

Laihuushäiriö alkaa usein nuoruusiän alkuvuosina, 12–16 vuoden iässä. Se on tyypillisesti, muttei yksinomaan tunnollisten tyttöjen sairaus. Poikia potilaista on noin kymmenen prosenttia. Myös aikuinen nainen voi sairastua syömishäiriöön alettuaan laihduttaa. Aikuisen sairaus on yleensä vaikeampi hoitaa ja ennuste huonompi kuin nuorella.

Anorektikot kärsivät tyypillisesti aliravitsemuksen aiheuttamista puutostiloista. Sairauden edetessä muun muassa kuukautiset loppuvat, luut haurastuvat ja iho alkaa kasvattaa nukkamaista karvaa. Vaikea anoreksia alentaa myös aikuisiän pituutta. Vaikka laihuushäiriö paranisi, jäävät luut heikommiksi kuin samanikäisillä terveillä ihmisillä.
Aliravitsemus aiheuttaa usein masennusta – peräti 40 prosenttia anorektikoista kärsii elinaikanaan vakavasta masennuksesta. Anoreksiaan liittyy usein pakko-oireisen persoonallisuushäiriön piirteitä, kuten täydellisyyden tavoittelua, pikkutarkkuutta ja joustamattomuutta.

Hoito
Anorektikot eivät itse halua painonsa nousevan eivätkä juurikaan hakeudu hoitoon. Hoitoon joutuessaan he eivät välttämättä kerro kaikista oireistaan tai tavoistaan. Hoidon alussa tärkein tavoite onkin hoitomotivaation herättäminen. Se tapahtuu esimerkiksi kertomalla nälkiintymisen hengenvaarallisista seurauksista.

Jos nälkiintymistila on vaikea, anorektikko hoidetaan sairaalassa vaikka vastoin omaa tahtoa. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos painoindeksi on alle 13 tai paino alle 30 kiloa, ja anorektikko on nuori, vakavasti sairas ja kieltää tilansa.

Kun ravitsemustila on korjaantunut, on syytä aloittaa psykoterapia. Usein käytetään rinnakkain eri terapiamuotoja. Yksilöterapian ohella laihuushäiriöstä kärsivä nuori hyötyy usein ryhmäterapiasta ja koko perhe perheterapiasta.
Noin puolet anorektikoista paranee, vajaalla kolmanneksella oireilu jatkuu, ja 10–20 prosentilla sairaus muuttuu krooniseksi. Arviolta 10 prosenttia anorektikoista kuolee sairautensa aiheuttamiin komplikaatioihin.

On mahdollista, että anoreksia uusiutuu myöhemmin esimerkiksi raskauden aikana. Siksi raskauden aikana syömishäiriötaustaista äitiä on seurattava tavallista tarkemmin.

Lähde: Käypä hoito


Lue myös:
Bulimia on anoreksiaa yleisempi syömishäiriö
Lasten ja nuorten syömishäiriöt
Tunnen itseni lihavaksi – mikä avuksi?