Tiesitkö, että häpeä on hyödyllinen tunne? Joskus se kuitenkin menee yli, silloin itsemyötätunto auttaa.
Sydän hakkaa, kädet tärisevät, hikoilet ja kasvosi punoittavat. Koko kehosi reagoi voimakkaasti, kun olet mokannut oikein kunnolla.
Kun tunnemme häpeää, sympaattinen hermostomme aktivoituu ja elimistömme valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Samaan aikaan kykymme ajatella heikkenee. Emme tiedä, mitä pitäisi tehdä tai sanoa.
– Tämä ristiriita tekee häpeän tunteesta hankalan. Kehossa on fysiologisesti täysi taisteluvalmius, mutta lamaannumme ja jäämme jumiin hankalaan tilanteeseen, psykologi Katja Myllyviita kuvailee.
Häpeä kertoo meille, että olemme rikkoneet yhteisön käyttäytymissääntöjä vastaan. Pahimmillaan koemme, että olemme vääränlaisia emmekä kelpaa itselle tai muille.
– Häpeän tunne on niin sietämätön, että rakennamme sen päälle selviytymisstrategioita. Usein alamme syytellä muita, ennen kuin omaa häpeää ehtii kunnolla tunnistaa.
Vain psykopaatti säästyy
Jos tilanteesta ei voi paeta, pyrimme tekeytymään mahdollisimman näkymättömiksi. Ryhti painuu kasaan, katse hakeutuu alaspäin ja piiloudumme hiusten tai käsien taakse. Näin välttelemme muiden tuomitsevia katseita.
Vaikka häpeä tuntuu pahalta, se on hyödyllinen tunne. Vain psykopaatit eivät tunne häpeää. Myllyviidan mukaan tarvitsemme häpeää, jotta voimme pysyä osana porukkaa.
– Häpeä ohjaa meitä vetäytymään silloin, kun olemme toimineet itsekkäästi. Tämä vähentää muiden paheksuntaa ja herättää heissä myötätuntoa. Jos häpeän tunteet puuttuvat, ihminen jää todennäköisemmin yksin.
Sisäinen vai ulkoinen kriitikko?
Jos häpeäminen on jatkuvaa, se voi muuttua liian raskaaksi kantaa. Katja Myllyviita kirjoittaa kirjassaan Häpeän hoito (Duodecim 2021), että häpeää voidaan hälventää opettelemalla myötätuntoisempaa suhtautumista itseen. Sen on osoitettu vähentävän masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita.
Aina kyse ei ole oman mielen sisäisestä kriitikosta. Myös muiden ihmisten tuomitseva suhtautuminen voi herättää meissä häpeää.
– On tärkeää tunnistaa, kuka oikein on kohtuuton: minä itse vai muut ympärilläni. Jokaisella meistä on oikeus hyvään kohteluun.
Nuoruuteen liittyy usein vertailu muihin. Kun ikää tulee lisää, muiden mielipiteillä ei ole niin väliä eikä sitten hävetäkään niin usein.
–On ihanaa olla viisikymppinen, kun ei tarvitse enää miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Se on vapauttavaa, Myllyviita sanoo.
Asiantuntija Katja Myllyviita psykologi, kouluttajapsykoterapeutti
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
