Laulaja Irina Saari kuuntelee keikkojen jälkeen ihmisten murheita ja huolia. Omista tunteista on usein vaikea avautua.
Kun työssään antaa joka kerta kaikkensa, yksinolosta tulee erityisen tärkeää ja arvokasta. Laulaja Irina Saari, 42, vetäytyy tämän tästä omiin oloihinsa, ja joskus siitä kuplasta on vaikea irrottautua.
Tuntuu hyvältä, kun ihmiset haluavat avautua murheistaan keikkapaikoilla, mutta kohtaamiset vievät myös paljon energiaa.
– Tarvitsen paljon yksin olemista, ihan arkisten asioiden hoitamista ilman, että tarvitsee huomioida toista. Se ei tarkoita elämää ilman lapsia, mutta parisuhteeseen se luo omat haasteensa. On vaikeaa kertoa toiselle, mitä oikeasti kelailee. On helpompaa vain vältellä.
Kohta 20 vuotta jatkunut parisuhde on siitäkin erityinen, että puoliso työskentelee samassa bändissä valomiehenä.
– Onneksi haluamme Henrin kanssa elämältä monella tapaa samoja asioita. Kunnioitamme toisiamme, vaikka emme aina olisikaan matkalla samaan suuntaan.
Vastavoimia stressille
Kun keikkabussi saapuu uudelle paikkakunnalle, Irina lähtee ensimmäiseksi pohjalaishenkiselle kävelylenkille, jossa askel on pitkä kuin ojan yli yrittäisi. Mieluisin lenkkimaasto on kuitenkin metsä.
– Kun minulta kysytään, mistä energiani on peräisin, vastaan, että se on metsän hiljaisuudesta ja siitä, kun siellä laittaa töppöstä toisen eteen.
Musiikin kuuntelu kuulokkeilla keikkabussissa auttaa pääsemään omaan rauhaan, vaikka muu bändi istuisi ihan vieressä. Myös päämäärätön haahuilu ja eri-ikäisten ihmisten kanssa keskusteleminen auttavat laittamaan asioita perspektiiviin.
Lue lisää Irinan hyvän olon oivalluksista numerosta Hyvä terveys 13/17! Tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys
