Jäin eläkkeelle, mitä teen vapaudella?

Jäätyäni työelämästä puoli vuotta sitten muutin takaisin lapsuuden kaupunkiin. Sinkkuuteni vaihtui yhteiseloon miesystäväni kanssa. Olin innoissani niin aikatauluttomuudesta, vapaudesta kuin kaupungin mahdollisuuksista. Tunsin kiitollisuutta terveydestäni ja siitä, että olin saanut tehdä mielekästä ihmisläheistä työtä 41 vuotta. Parisuhde tuntui ja tuntuu vieläkin hankalalta, olinhan elänyt eron jälkeen yksin 16 vuotta. Ystäviä täällä ei enää ole. Lastenlapsia ei ole. Kummilapseni (4 v) jäi kauas entiselle asuinpaikkakunnalle. Nyt koen elämän mielekkyyden puutetta. Päivien sisällöksi ei riitä liikunta, kulttuuri ja lukeminen. Paria harrastusta kokeilin, muttei niistäkään ystäviä löytynyt. Olen miettinyt jotain vapaaehtoistyötä. En voi jäädä 63-vuotiaana kuolemaakaan odottelemaan.

Mielekkyyttä

Kaipaat sisältöä elämääsi etkä tiedä, mitä se olisi. Vastaus tähän on sinulla itselläsi, mutta ehkäpä toisen ihmisen ajatukset voivat auttaa löytämään sen.

Useimmat pitävät tekemisestä, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Omien taitojen toteuttaminen lisää myös merkityksellisyyden kokemusta, jos samalla voi kokea edistävänsä omia arvojaan.

Ongelma on kenties usein siinä, ettei tiedetä, mitä tuo tekeminen olisi. Tämän selvittämiseksi voisit listata omat vahvuutesi – kyvyt, taidot ja myönteiset luonteenpiirteet – ja miettiä, millaisissa asioissa niitä voisi hyödyntää.

Ajanvietto toisten kanssa lisää tutkimusten mukaan onnellisuutta, joskin erittäin tavoitteelliset ihmiset voivat kokea pelkän yhdessäolon turhauttavaksi.

Mielekäs tekeminen voi kuulua myös parisuhteeseen ja ystävyyteen, eivätkä tekeminen ja oleminen ole ristiriidassa keskenään – kukkiihan luova ajattelukin vain, kun mielen liikkeille on riittävästi tilaa ja aikaa. Joillekuille velvollisuuksista ja suorittamisesta vapaa oleilu on mitä parhainta elämää.

Parisuhteessa elettäessä on tärkeää, että odotukset yhdessäololle ovat samankaltaiset. Koet tyytymättömyyttä suhteeseenne. Onko teillä samat ajatukset siitä, miten vietätte aikanne tai, jos ette asu yhdessä, kuinka usein tapaatte? Onko teillä tunteita toisianne kohtaan vai onko suhteenne motiivina enemmänkin velvollisuus tai yksinäisyyden pelko?

Onko sitoutuminen tuntunut sinusta aiemminkin vaikealta? Se, että on elänyt pitkään yksin, ei minusta ole riittävä selitys ongelmille. Syyt suhteen hiertämiseen kannattaa selvittää, viehän parisuhde ison osan ajasta ja ajatuksista.

Lisäksi voisit miettiä tilannettasi vielä toisestakin näkökulmasta. Pohjimmiltaan merkityksettömyyden tunne ei riipu niinkään siitä, mitä tekee tai keiden kanssa aikansa viettää, kuin siitä, mitä asioista ajattelee.

On hyvä olla sinut oman elämänfilosofiansa kanssa, oli se mikä hyvänsä. Eksistentiaalisia kysymyksiä voi käsitellä yksin tai muiden kanssa. Ryhmiä kaihtaville on myös yksilötukea: uskonnosta kiinnostuneille esimerkiksi teologien vastaanotot ja muille filosofinen praktiikka.

Voi olla, että olet jo pitkälläkin ratkaisussa miettiessäsi vapaaehtoistyötä. Sen myötä voit hyvinkin löytää itsellesi sopivaa tekemistä, ihmissuhteita ja elämän sisältöä. Pienikin muutos omaan arkeen voi aikaansaada myönteisen, omista toimista riippumattoman ketjureaktion.

Näin eteenpäin

• Tee analyysi vahvuuksistasi ja mieti, onko sinulla mahdollisuus toteuttaa niitä tällä hetkellä.
• Selvitä parisuhteessa vaivaavat asiat ja tee tarvittavat muutokset niihin yhdessä kumppanisi kanssa. Ammattiapuakin voi hyödyntää.
• Ryhdy vapaaehtoistoimintaan ja anna ajan näyttää, miten se vaikuttaa elämääsi.