Kaarlo simojoki alkoholi alkoholismi kohtuukäyttö

Mikä on kohtuullista yhdelle on toiselle täysin kohtuutonta. Ylilääkäri Kaarlo Simojoki toivoisi pariskuntien puhuvan alkoholin käytöstä, kun molemmilla vielä on halua ymmärtää toista. Mielellään samaan tapaan kuin vaikka sokerin tai rasvan käytöstä.

Aina silloin tällöin Kaarlo Simojoen puhelin soi, kun joku läheisensä juomisesta huolestunut kysyy neuvoa suoraan A-klinikkasäätiön johtavalta ylilääkäriltä. On yritetty jutella juomisesta. On tullut riitaa. Kenellä tässä muka ongelma on, puhu vaan omasta puolestasi! Molemminpuolista kyllästymistä. Enteilevää hiljaisuutta.

Vuodesta 2000 päihdehuollossa työskennellyt Simojoki on tavannut satoja ihmisiä, joiden perhe-elämä on tyssännyt juomiseen. Joku perheessä on ajatellut ottavansa ihan vain kohtuullisesti, mutta hänen kohtuullisuutensa on ollut läheisille liikaa.

Kun Simojoki sitten on tavannut alkoholin kanssa ongelmiin joutuneen, ensimmäisellä kerralla on usein mietitty, mikä on kohtuullista. Toisinaan hoitosuhde on alkanut pienellä kädenväännöllä.

Potilas on väittänyt, että kyllähän joka mies juo sixpackin illassa. Se on normaalia!

Lääkäri on kuunnellut herkällä korvalla ja varonut syyllistämästä mutta esittänyt lopulta kysymyksen.

–Ok, mietitäänpä nyt, kumpi tässä puhuu, sinä vai alkoholi. Mietipä itse.

Kaarlo Simojoki on se mies, jonka näemme televisiossa, kun aiheena on suomalainen juominen, alkoholipolitiikka tai hoitoratkaisut.

Kohtuullisuus, kaukainen tavoite?

–Kohtuullisuudesta on helppo puhua, jos lasketaan vain annosmääriä tai tutkitaan maksan vaurioita. Mutta ei ole kohtuullista, että puoliso tai lapset kärsivät jonkun perheenjäsenen juomisesta, vaikka se annosmääriltään pysyisi kohtuuden rajoissa, sanoo Simojoki.

Hän kertoo pariskunnasta, jossa vaimo ahdistui pitkäksi aikaa nähdessään miehensä humalassa. Sitä tapahtui kaksi kertaa vuodessa. Pariskunta teki kompromissin. Kun mies haluaa ottaa, hän lähtee vaikka kaverinsa kanssa minilomalle ja vaimo jää kotiin.

Puolisoiden pitäisi puhua alkoholinkäytöstä jo ennen kuin aiheesta tulee riitaa. Puhutaanhan muistakin elämäntavoista: mietitään järkevää ruokailua, säädetään nukkuma-aikoja ja sovitaan, kuinka ehditään käydä omissa liikuntaharrastuksissa.

–Rasvan tai makean syömisestä saatetaan tehdä linjapäätöksiä. Samaan tapaan voisi keskustella alkoholin käytöstä, kun molemmat vielä ovat halukkaita kuulemaan toistensa toiveita ja perusteluja, Simojoki sanoo.

Lue lisää Kaarlo Simojoen missiosta miesekstrastamme: Hyvä terveys 13 / 2016

 

 

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys