Saako työporukan suorasuu laukoa mitä tahansa? Entä saako siitä pahoittaa mielensä? Älä ohita ilkeää puhetta, jotta kierre ei syvene.

Nykytrendi on vääristynyttä: pokan täytyy pitää, vaikka mitä tapahtuisi.
Missä menee raja kiusoittelun ja suoranaisen ilkeyden välillä? Mistä saa suuttua ja mistä ei?

Raja kulkee ehkä ihmisessä itsessään: toinen on herkempi toista.

– Jos mikään ei tunnu missään, ihminen on kuollut, psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila kuittaa.

Nykyään varsinkin työyhteisöissä tuntuu olevan lupa sanoa työkaverille mitä vain, ja jos toinen siitä loukkaantuu, loukkaantuja saa syyt niskoilleen.

”Etkö leikkiä ymmärrä” on lyttäävä kommentti. Ujo ja herkkä syyllistyy ja vaikenee lopulta kokonaan.

Vaikenemisesta on monia seurauksia. Yksi niistä on yksinäisyys, josta Mattila käyttää myös sanaparia sielullinen yksinäisyys.

Kun ihminen ei uskalla kertoa tunteistaan, hän kasvattaa panssarin, jotta mikään ei satuttaisi. Samalla hän jää yksin. Mitä enemmän sattuu, sitä paksumpi panssari on tarpeen.

Paha mieli piiloon

Monelle on vaikeaa ilmaista pahaa mieltään. Joku taas vaikenee, koska loukkaus tuntuisi uudestaan ääneen lausuttuna pieneltä ja mitättömältä ja oma reaktio samalla lapselliselta.

Pettyä tai loukkaantua voi myös siitä, että työkaveri ei pyydä mukaan lounaalle.

– Mikään tunne ei ole lapsellinen. Pettymys on myös aikuisen tunne, sanoo Mattila.

Jos tarpeeksi kauan muuraa muuria ympärilleen, ettei tulisi loukatuksi, saattaa menettää kokonaan kosketuksensa tunteisiinsa.

– Omassa itsessä jokin osa jää erilliseksi saarekkeeksi. On kokonaan yksin, kun ei saa henkilökohtaista kontaktia toiseen, Mattila kertoo.

Kun säilöö paljon pettymyksiä sisälleen, altistuu masennukselle, joka taas lisää yksinäisyyden tunnetta.

Kierre on valmis.  

Piikittely on suojakuori

Keitä sitten ovat ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen sanoa sensuroimatta mitä mieleen juolahtaa? Tuskin kai kukaan on syntymäilkeä?

– Piiloilkeistä puheista rakentuu piikikäs suojamuuri, jonka taakse voi kätkeä oman ujoutensa ja herkkyytensä, Mattila kertoo.

Oman arkuuden piilottamiseen on monenlaisia opittuja rooleja.
Työpaikalla voi olla suurisuu, joka ei välttämättä tarkoituksella loukkaa. Hän voi olla hyvin impulsiivinen ja ajattelematon. Hän rakastaa omaa verbaalista nokkeluuttaan ja on yllättynyt, kun muut eivät nauti yhtä paljon hänen kielenkäytöstään.

Yksi ryhmä on provosoijat. He katsovat, kuinka pitkälle voivat mennä, ennen kuin toinen suuttuu. Provosoijat voivat purkaa esimerkiksi omaa turhautuneisuuttaan työpaikan heikoimpiin lenkkeihin ja saavat tyydytystä, kun toinen polttaa vihdoin hihansa.

Paremmintietäjät ovat varmoja omasta oikeassa olemisestaan ja jakelevat armollisesti neuvoja jokaiselle, varsinkin niille, jotka eivät ole älynneet itse kysyä neuvoa.

Kyse on yrityksestä hallita toisia ihmisiä, hakeutua vallan turvaan.

Työoloja kannattaa parantaa helpoimmasta päästä, siitä mihin voi eniten vaikuttaa: suhtautumisesta toiseen.

Älä ohita ilkeilyä

Mattilan mielestä ilkeä puhe ohitetaan liian usein, vaikka se jäisi vaivaamaan pitkäksi aikaa.

– Ei pitäisi passivoitua ja alkaa aina syyttää itseä. Malka olisi nähtävä joskus toisen ihmisen silmässä. On tärkeää uskaltaa kertoa pettymyksistään.

Jos ei uskalla kertoa, ainakin pitäisi silloin tällöin pysähtyä minuutiksi pariksi miettimään, mitä on tapahtunut ja miltä se tuntuu.

– Tavoitteena on säilyttää tunneherkkyys. 

Hyvä on myös pitää mielessä, että toiset eivät ole ajatustenlukijoita. Mököttäminen kostautuu vain itselle, toiset eivät sitä edes välttämättä huomaa.

Täydellinen vaikeneminenkaan ei ole reilua toisia kohtaan. Ilmipiiri käy ahdistavaksi, jos joudutaan arvailemaan, mitä hiljaisuuden takana on piilossa.

Inhimillisyyttä myös töissä

Työpaikan ihmissuhteita kannattaa pitää yhtä arvokkaina kuin työn ulkopuolisia. Moni viettää enemmän aikaa työssä kuin kotona. Työ on mielekkäämpää ja jaksaa paremmin, kun suhteet työpaikalla toimivat.

Vaikka paljon viljellään sanontaa, ettei työpaikalla olla tykkäämässä, inhimillisyyttä ei voi jättää kotiin työpäivän ajaksi.

Emme ole koneita eikä meistä sellaisia tule, vaikka tuottavuus sitä kuinka vaatisi. – tai suosisi niitä, jotka toimivat ujostelematta eivätkä hämmenny mistään.

Asiantuntijana psykiatri Juhani Mattila.

Lue lisää työpaikan erilaisista temperamenteista.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.