Antropologi Taina Kinnusta ei halattu eikä sylitelty lapsena. Hän on herkkä kuumalle ja kylmälle. Iho kipeytyy karheasta ja koukuttuu pehmeään.

Kosketus vahvistaa ja parantaa, mutta halaamaan, suukottamaan ja silittelemään oppii vain mallista. Antropologi Taina Kinnunen kirjoitti muutama vuosi sitten kirjan Vahvat yksin heikot sylityksin, joka on suomalaisen kosketuskulttuurin niukkuuden kritiikki. Kiinnostus aiheeseen on omakohtaista, ja kirjassa palataan myös kipeisiin lapsuusmuistoihinsa: Kinnusta ei juurikaan pidetty sylissä. Hän muistaa elämänsä aikana halanneensa vanhempiaan pari kertaa.

— Kun vertaamme suomalaista kulttuuria vaikka afrikkalaisten tai intiaanien kulttuureihin, huomaamme, miten kosketusaisti kituu. Myös muut eurooppalaiset ja jopa ruotsalaiset koskettavat toisiaan paljon enemmän kuin me suomalaiset.

Nykyisten keski-ikäisten ja sitä vanhempien lapsuudessa Suomessa vallitsi Arvo Ylpön maahan tuoma vauvojen kasvatustapa, jossa imeväisiä sai ruokkia vain neljän tunnin välein. Muuten heidän annettiin huutaa omissa sängyissään. Sen sanottiin tekevän hyvää keuhkoille.

— Tapa oli voimassa vielä 1970-luvulla, sen aiheuttamista vaurioista monet kärsivät nykyään.

Tuo aika oli Kinnusen mukaan mustan pedagogiikan huippu. Tarkoituksena oli kasvattaa mieli otolliseksi poliittiseen ryhmäajatteluun, kun kiintymystä perheeseen ei päässyt edes syntymään.

— Sitä ei ehkä sanottu ääneen, mutta ajateltiin, että tällaisista lapsista tulee hyviä sotilaita. Meillä on valitettavasti niin tehokas neuvolajärjestelmä, että tämä ideologia löi itsensä lävitse ja vaikutti vielä myöhemmillä vuosikymmenillä. Onneksi maalaisperinteen omaksuneet isovanhemmat kävivät salaa vanhemmilta hakemassa vauvan viereensä nukkumaan. Se on saattanut pelastaa monta psyykeä.

 

Perimältään ihmiset ovat metsästäjä-keräilijöitä, jotka kulkevat laumoissa ja nukkuvat sylityksin. Antropologi Jared Diamond muistuttaa, että ihmiset ovat kantaneet lasta iholla pitkään ja eläneet tiukassa fyysisessä yhteydessä toisiinsa noin 100 000 vuotta.

— Tämä nykyinen aika, jolloin olemme vailla ihon kosketusta, on eksoottinen kulttuurinen kokeilu, Kinnunen sanoo.

Moni meistä elää vailla päivittäistä ihokontaktia kehenkään. Sinkkuus, yksinpärjäämisen ihanne ja lyhyet ihmissuhteet lisäävät fyysistä yksinäisyyttä. Myös perheessä voi elää vailla kosketusta.

Onko ihmisen keho niin muovautuva, että se selviää näistä kokeiluista ilman vaurioita?

Kinnusen mielestä voisimme kysyä, miksi niin monet kärsivät burn outista, masennuksesta ja unettomuudesta. Itse hän kärsii unettomuudesta.

— Yritän suojata untani nukkumalla yksin, pimeässä ja hiljaisuudessa, tulpat korvilla, mutta mikä sitten on tarpeeksi hiljaista ja tarpeeksi pimeää. Joskus tuntuu, että olen kierteessä, kun yritän minimoida ärsykkeitä.

Kinnunen on herkkä myös kuumalle, kylmälle, kaikelle ärsyttävälle, kaikelle karhealle. Hänen ihonsa kipeytyy paitsi kosketuksen puutteesta myös vääristä materiaaleista, hän jää koukkuun kaikkeen pehmeään ja tuntee eroottista viehätystä nahkaan. Merkittävä osa valveillaoloajasta on kulunut kissojen ja koirien silittämiseen.

 

Vanhemmiten Kinnusesta on tullut vähän pessimistinen.

— Tekninen, digitalisoitu maailma valtaa alaa koko ajan. Aina toistellaan, että sen pitäisi vapauttaa meidät olemaan keskenämme. Todellisuudessa ainakin tällä hetkellä se eristää perheenjäseniä omaan bittiavaruuteensa.

Nyt lähes kaikki asiat voi hoitaa kotoa käsin tietokoneella poistumatta koskaan asunnosta ja kokematta koskaan toisen ihon lämpöä.

— Kun koulunkäynti muuttuu etäopiskeluksi ja vanhuksia hoidetaan kameralla, menneisyys alkaa vaikuttaa paratiisilta. Kun kuljen lenkilläni Kaupin vanhusten sairaalan ohitse, olen peloissani. Mitä tulevaisuus tuokaan minulle lapsettomalle naiselle? Kinnunen puuskahtaa.

Toisaalta hyviäkin uutisia on: nuori polvi halaa toisiaan selvästi enemmän kuin vanhemmat ja ihmiset myös hakeutuvat kosketushoitoihin.

Vastikään Kinnunen vieraili läheisyysterapeutti luona.

— Hän otti minut syliin, jolloin heti taannuin ja aivoihin ryöpsähtivät oksitoniiniryöpyt. Tuli lämmin olo, ajattelin minulle rakkaita paikkoja ja puhkesin itkemään.

 

Vierailija

"Kosketuksen puute tuntuu yhä"

Olen perheestä ja suvuista, jossa on kosketeltu ja hellitty paljon. Omatkin lapset ovat istuneet sylissä murrosikäisiksi asti. Edelleen mielellään tulevat kainaloon. Silti minulla on sama kuuma/kylmäherkkyys ja kosketusherkkyys ihossa, ylipäätään koko keho on ylireagoiva, samoin lapsillani. Myös masennus ja burnout ovat tuttuja. Ei näin yksiselitteisesti voi vetää johtopäätöksiä, asiat ovat monimutkaisia syy- ja seuraussuhteiltaan. Perimälläkin on suuri osuus.
Lue kommentti
Heikki K

"Kosketuksen puute tuntuu yhä"

Lapsen sylissä pitäminen on tärkeää. Sitä ei ole koskaan liian paljon. Omalta osaltani olen saanut nauttia sylissä olemisesta. Mulla on lapsikirjassakin maininta, että pidin sylissä istumisesta. Ja on siellä sanonta: "Kumpi on lämpöisempi, syli lämpöinen vai aurinko" -No mitä tästä on ollut seurauksena. Mulle ei ole jäänyt sylin kaipuuta. Olen huomannut, että maailmassa on paljon "orpoja ", jotka hakevat koko ikänsä läheisyyttä. Sääliksi käy. Omia lapsiani olen pyrkinyt pitämään sylissä...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.