Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Iso enemmistö kyselyymme vastanneista on aktiivisia sovittelijoita. 40 prosenttia tekee aloitteen riidan purkamiseksi ja 29 prosenttia on valmiita pyytämään ensin anteeksi. 

Näillä sen sijaan ei tule sopua: huutaminen, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista.

 

 

Kysyimme kesäkuussa lukijoiltamne netissä, kuinka toimitte, kun läheisten kanssa tulee erimielisyyksiä. Enemmistö vastanneista kertoo tekevänsä itse aloitteen riidan sopimiseksi olipa kyse riidoista parisuhteessa, sukulaisten kanssa tai työkavereiden kanssa.

 Eniten eripuraa oli tullut pari- ja perhesuhteissa, 74 prosentilla vastanneista. Viisitoista prosenttia kertoi sukulaissuhteisiin tulleista säröistä ja kahdeksan prosenttia riidoista työkaverin kanssa. Ystävän tai tuttavan kanssa riitakokemuksia oli kolmella prosentilla.

Aktiivisesti kohti sovintoa

Suurin osa kyselyyn vastanneista katsoi olevansa aktiivisia sovinnon tekijöitä. Neljäkymmentäneljä prosenttia valitsi valmiista vastausvaihtoehdoista kohdan ”teen aloitteen ottamalla riidan aiheen puheeksi”.

Toiseksi eniten, 29 prosenttia, oli niitä, jotka valitsivat vaihtoehdon ”pyydän anteeksi ja jään odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi”.

Kolmanneksi yleisin tilanteen selvittelykeino oli ”odotan, että aika kuluu ja molemmat unohdamme riidan”.

Sen seurauksena eräs naisvastaaja joutui toteamaan riitelystä puolison kanssa: ”Riita jää selvittämättä. Harmittaa ikuinen marina, tulee puhumattomuusjaksoja.”

Yksi miehistä kertoi jäävänsä odottamaan ajan kulumista. Hän oli todennut parhaaksi keinoksi sen, että ”ollaan hiljaa”. Huonoin ratkaisukeino hänelle oli ”väittely”.

Vähiten sovintoa etsittiin valitsemalla vaihtoehto ”odotan, että toinen tekee aloitteen ja ottaa riidan aiheen puheeksi”.

Ilman vuoropuhelua on vaikeaa

Pyysimme kyselyyn osallistuneita myös kertomaan avoimella vastauksella, minkä keinon he ovat todenneet parhaaksi riitojen ratkaisussa.

Iso enemmistö esitti parhaaksi keinoksi riidan aiheesta puhumisen ja mielellään pian. Toiset tähdensivät, että saman tien, toiset korostivat, että ensin tilanteen pitäisi rauhoittua. Puhuminen ei ole helppoa, varsinkaan, jos ei ole valmis tunnustamaan omia virheitään.

”Yritetään mahdollisimman pian löytää sopu juttelemalla. Mitä kauemmin mökötetään ja vältellään toisiamme, sitä hankalampi on saada sopu aikaan”, kertoi yksi.

Toinen totesi: ”Kiihdyn helposti nollasta sataan, jolloin huudan pää punaisena. Järkevintä on vetäytyä hetkeksi omiin oloihin, jotta hieman rauhoitun”, totesi toinen.

Rakentavaan vuoropuheluun pyrki moni. Tässä yksi heistä: ”Mietin omalta osaltani asian ja annan hiukan ajan kulua. Otan asian puheeksi tai odotan, että toinen on rauhoittunut ja ottaa asian puheeksi kun on siihen valmis.”

Nämä keinot eivät toimi!

Mutta vastauksissa oli muitakin keinoja: kävelylenkille lähteminen, halaaminen ja läheisyys, omaan jaksamiseen satsaaminen ja se, että annetaan ajan kulua.

Kyselyyn vastanneista oli miehiä 22 %. Heidän kokemuksensa perusteella huonoja keinoja riitojen ratkaisussa ovat mykkäkoulu, asian käsittelyn vältteleminen tai lykkääminen, huutaminen, vanhojen kaivelu ja paikalta poistuminen.

Tosin yksi miesvastaajista oli sitä mieltä, ettei hänen kannata jatkaa keskustelua riitaa aiheuttaneesta aiheesta. Mieluummin hän pyytää anteeksi ja jää odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi. Ja asia on käsitelty.

Ylipäätään huonoiten erimielisyyksiä ratkottiin näillä keinoilla: huutaminen, asian välttely, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista. ”Toisen muuttaminen ei onnistu”, todisti 37-vuoden kokemuksella naisvastaaja.

Kiitos kaikille vastanneille!

Kirjapalkinto, Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirja Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto, on arvottu vastanneiden kesken ja lähetetty voittajalle.  

Lue lisää vuorovaikutustaidoista jutustamme Joustava pää, parempi mieli: Hyvä terveys 8/2017

 

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys