Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Iso enemmistö kyselyymme vastanneista on aktiivisia sovittelijoita. 40 prosenttia tekee aloitteen riidan purkamiseksi ja 29 prosenttia on valmiita pyytämään ensin anteeksi. 

Näillä sen sijaan ei tule sopua: huutaminen, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista.

 

 

Kysyimme kesäkuussa lukijoiltamne netissä, kuinka toimitte, kun läheisten kanssa tulee erimielisyyksiä. Enemmistö vastanneista kertoo tekevänsä itse aloitteen riidan sopimiseksi olipa kyse riidoista parisuhteessa, sukulaisten kanssa tai työkavereiden kanssa.

 Eniten eripuraa oli tullut pari- ja perhesuhteissa, 74 prosentilla vastanneista. Viisitoista prosenttia kertoi sukulaissuhteisiin tulleista säröistä ja kahdeksan prosenttia riidoista työkaverin kanssa. Ystävän tai tuttavan kanssa riitakokemuksia oli kolmella prosentilla.

Aktiivisesti kohti sovintoa

Suurin osa kyselyyn vastanneista katsoi olevansa aktiivisia sovinnon tekijöitä. Neljäkymmentäneljä prosenttia valitsi valmiista vastausvaihtoehdoista kohdan ”teen aloitteen ottamalla riidan aiheen puheeksi”.

Toiseksi eniten, 29 prosenttia, oli niitä, jotka valitsivat vaihtoehdon ”pyydän anteeksi ja jään odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi”.

Kolmanneksi yleisin tilanteen selvittelykeino oli ”odotan, että aika kuluu ja molemmat unohdamme riidan”.

Sen seurauksena eräs naisvastaaja joutui toteamaan riitelystä puolison kanssa: ”Riita jää selvittämättä. Harmittaa ikuinen marina, tulee puhumattomuusjaksoja.”

Yksi miehistä kertoi jäävänsä odottamaan ajan kulumista. Hän oli todennut parhaaksi keinoksi sen, että ”ollaan hiljaa”. Huonoin ratkaisukeino hänelle oli ”väittely”.

Vähiten sovintoa etsittiin valitsemalla vaihtoehto ”odotan, että toinen tekee aloitteen ja ottaa riidan aiheen puheeksi”.

Ilman vuoropuhelua on vaikeaa

Pyysimme kyselyyn osallistuneita myös kertomaan avoimella vastauksella, minkä keinon he ovat todenneet parhaaksi riitojen ratkaisussa.

Iso enemmistö esitti parhaaksi keinoksi riidan aiheesta puhumisen ja mielellään pian. Toiset tähdensivät, että saman tien, toiset korostivat, että ensin tilanteen pitäisi rauhoittua. Puhuminen ei ole helppoa, varsinkaan, jos ei ole valmis tunnustamaan omia virheitään.

”Yritetään mahdollisimman pian löytää sopu juttelemalla. Mitä kauemmin mökötetään ja vältellään toisiamme, sitä hankalampi on saada sopu aikaan”, kertoi yksi.

Toinen totesi: ”Kiihdyn helposti nollasta sataan, jolloin huudan pää punaisena. Järkevintä on vetäytyä hetkeksi omiin oloihin, jotta hieman rauhoitun”, totesi toinen.

Rakentavaan vuoropuheluun pyrki moni. Tässä yksi heistä: ”Mietin omalta osaltani asian ja annan hiukan ajan kulua. Otan asian puheeksi tai odotan, että toinen on rauhoittunut ja ottaa asian puheeksi kun on siihen valmis.”

Nämä keinot eivät toimi!

Mutta vastauksissa oli muitakin keinoja: kävelylenkille lähteminen, halaaminen ja läheisyys, omaan jaksamiseen satsaaminen ja se, että annetaan ajan kulua.

Kyselyyn vastanneista oli miehiä 22 %. Heidän kokemuksensa perusteella huonoja keinoja riitojen ratkaisussa ovat mykkäkoulu, asian käsittelyn vältteleminen tai lykkääminen, huutaminen, vanhojen kaivelu ja paikalta poistuminen.

Tosin yksi miesvastaajista oli sitä mieltä, ettei hänen kannata jatkaa keskustelua riitaa aiheuttaneesta aiheesta. Mieluummin hän pyytää anteeksi ja jää odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi. Ja asia on käsitelty.

Ylipäätään huonoiten erimielisyyksiä ratkottiin näillä keinoilla: huutaminen, asian välttely, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista. ”Toisen muuttaminen ei onnistu”, todisti 37-vuoden kokemuksella naisvastaaja.

Kiitos kaikille vastanneille!

Kirjapalkinto, Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirja Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto, on arvottu vastanneiden kesken ja lähetetty voittajalle.  

Lue lisää vuorovaikutustaidoista jutustamme Joustava pää, parempi mieli: Hyvä terveys 8/2017