Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Iso enemmistö kyselyymme vastanneista on aktiivisia sovittelijoita. 40 prosenttia tekee aloitteen riidan purkamiseksi ja 29 prosenttia on valmiita pyytämään ensin anteeksi. 

Näillä sen sijaan ei tule sopua: huutaminen, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista.

 

 

Kysyimme kesäkuussa lukijoiltamne netissä, kuinka toimitte, kun läheisten kanssa tulee erimielisyyksiä. Enemmistö vastanneista kertoo tekevänsä itse aloitteen riidan sopimiseksi olipa kyse riidoista parisuhteessa, sukulaisten kanssa tai työkavereiden kanssa.

 Eniten eripuraa oli tullut pari- ja perhesuhteissa, 74 prosentilla vastanneista. Viisitoista prosenttia kertoi sukulaissuhteisiin tulleista säröistä ja kahdeksan prosenttia riidoista työkaverin kanssa. Ystävän tai tuttavan kanssa riitakokemuksia oli kolmella prosentilla.

Aktiivisesti kohti sovintoa

Suurin osa kyselyyn vastanneista katsoi olevansa aktiivisia sovinnon tekijöitä. Neljäkymmentäneljä prosenttia valitsi valmiista vastausvaihtoehdoista kohdan ”teen aloitteen ottamalla riidan aiheen puheeksi”.

Toiseksi eniten, 29 prosenttia, oli niitä, jotka valitsivat vaihtoehdon ”pyydän anteeksi ja jään odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi”.

Kolmanneksi yleisin tilanteen selvittelykeino oli ”odotan, että aika kuluu ja molemmat unohdamme riidan”.

Sen seurauksena eräs naisvastaaja joutui toteamaan riitelystä puolison kanssa: ”Riita jää selvittämättä. Harmittaa ikuinen marina, tulee puhumattomuusjaksoja.”

Yksi miehistä kertoi jäävänsä odottamaan ajan kulumista. Hän oli todennut parhaaksi keinoksi sen, että ”ollaan hiljaa”. Huonoin ratkaisukeino hänelle oli ”väittely”.

Vähiten sovintoa etsittiin valitsemalla vaihtoehto ”odotan, että toinen tekee aloitteen ja ottaa riidan aiheen puheeksi”.

Ilman vuoropuhelua on vaikeaa

Pyysimme kyselyyn osallistuneita myös kertomaan avoimella vastauksella, minkä keinon he ovat todenneet parhaaksi riitojen ratkaisussa.

Iso enemmistö esitti parhaaksi keinoksi riidan aiheesta puhumisen ja mielellään pian. Toiset tähdensivät, että saman tien, toiset korostivat, että ensin tilanteen pitäisi rauhoittua. Puhuminen ei ole helppoa, varsinkaan, jos ei ole valmis tunnustamaan omia virheitään.

”Yritetään mahdollisimman pian löytää sopu juttelemalla. Mitä kauemmin mökötetään ja vältellään toisiamme, sitä hankalampi on saada sopu aikaan”, kertoi yksi.

Toinen totesi: ”Kiihdyn helposti nollasta sataan, jolloin huudan pää punaisena. Järkevintä on vetäytyä hetkeksi omiin oloihin, jotta hieman rauhoitun”, totesi toinen.

Rakentavaan vuoropuheluun pyrki moni. Tässä yksi heistä: ”Mietin omalta osaltani asian ja annan hiukan ajan kulua. Otan asian puheeksi tai odotan, että toinen on rauhoittunut ja ottaa asian puheeksi kun on siihen valmis.”

Nämä keinot eivät toimi!

Mutta vastauksissa oli muitakin keinoja: kävelylenkille lähteminen, halaaminen ja läheisyys, omaan jaksamiseen satsaaminen ja se, että annetaan ajan kulua.

Kyselyyn vastanneista oli miehiä 22 %. Heidän kokemuksensa perusteella huonoja keinoja riitojen ratkaisussa ovat mykkäkoulu, asian käsittelyn vältteleminen tai lykkääminen, huutaminen, vanhojen kaivelu ja paikalta poistuminen.

Tosin yksi miesvastaajista oli sitä mieltä, ettei hänen kannata jatkaa keskustelua riitaa aiheuttaneesta aiheesta. Mieluummin hän pyytää anteeksi ja jää odottamaan, että toinenkin pyytää anteeksi. Ja asia on käsitelty.

Ylipäätään huonoiten erimielisyyksiä ratkottiin näillä keinoilla: huutaminen, asian välttely, puhumattomuus, syyttely ja yritys muuttaa toista. ”Toisen muuttaminen ei onnistu”, todisti 37-vuoden kokemuksella naisvastaaja.

Kiitos kaikille vastanneille!

Kirjapalkinto, Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirja Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto, on arvottu vastanneiden kesken ja lähetetty voittajalle.  

Lue lisää vuorovaikutustaidoista jutustamme Joustava pää, parempi mieli: Hyvä terveys 8/2017

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.