Miksi lumihiutale ihastuttaa kauneudellaan?

Lumihiutale leijailee maahan ja ihastuttaa kauneudellaan. Mutta miksi se on niin ihana? 

– Luonnonilmiöiden estetiikkaa ei ole tuotettu meidän ihasteluamme varten, mutta silti saamme niistä iloa. Ihmetys tästä korostaa kauneuden kokemusta, sanoo Aaltoyliopiston ympäristöestetiikan tutkija Sanna Lehtinen. 

Lumihiutale syntyy sadepilvessä vesihöyryn härmistyessä jääkiteiksi. Veden molekyylirakenteen vuoksi kiteeseen syntyy aina kuusikulmainen siderakenne. Tähtimäisissä lumikiteissä kuusi sakaraa kasvaa pituutta ja haaroittuu oksiksi. Ilmankosteus ja lämpötila säätelevät sakaran pituuskasvua ja haaroittumista. Olosuhteiden alati muuttuessa syntyy loputon määrä symmetrisiä, mutta keskenään erilaisia hiutaleita. 

– Viehtymys symmetriaan esitetään evoluutioestetiikan tutkimuksessa ihmisen lajityypilliseksi ominaisuudeksi. Symmetria kertoo virheettömästä yksilöstä, kun taas epäsymmetria voi viestiä taudeista tai loisista.

Havainto ja ajattelu rakentuvat yksinkertaistusten pohjalle. Mitä symmetrisempi on vaikkapa kärpässieni, sitä vaivattomampi aivojen on se tunnistaa. Symmetrisiä muotojaan toistava lumihiutale hellii aivojemme pyrkimystä selkeyteen.

 – Pienimuotoinen kauneus viehättää. Vaikka hiutale on miniatyyrikokoinen, ihmissilmin voimme havaita sen yksityiskohtia.

Yhteys menneisiin sukupolviin 

Lehtisen mukaan kokemuksemme lumihiutaleen kauneudesta on silti enemmän kuin pelkkää symmetrian palvontaa. 

– Ihmiset ovat luultavasti aina ihailleet lumihiutaleita. Miettiessämme sitä, että jokainen lumihiutale on erilainen, voimme kokea ikiaikaisuutta ja yhteyttä menneisiin sukupolviin. 

Lumessa viehättää katoavaisuus. Paljaalle kämmenelle laskeutuessaan hiutale sulaa vedeksi muistuttaen kaiken väliaikaisuudesta. 

Lumihiutale on muodoltaan myös fraktaali. Samat kuviot toistuvat eri mittakaavassa sakaroiden jakautuessa yhä pienempiin, samanmuotoisiin ulkosakaroihin. Tulee huimaava tunne kuin tähtitaivasta ihaillessa. 

– Maailmankaikkeuden isojen ja pienien muotojen tajuaminen synnyttää ”ylevän” kokemuksen: ihminen huomaa pienuutensa ja paikkansa maailmassa. Tämä kokemus tunnistetaan yli kulttuurirajojen. 

Ilmastohuoli syventää kokemusta 

Entäs ilmastonmuutos? Voiko lunta katsoa entiseen tapaan, kun tietää talvien vetistyvän? 

– Ihminen on kompleksinen olento. Hän voi nähdä kauneutta asiassa, jota pitää moraalisesti arveluttavana. Ilmastohuoli voi siis jopa syventää lumesta tulevaa esteettistä kokemusta, Lehtinen sanoo. 

– Eikä siinä ole mitään väärää. Ilmastonmuutosta pitää torjua, ja samalla meillä on oikeus tuntea nautintoa lumihiutaleen kauneudesta. ◆

Asiantuntija Sanna Lehtinen ympäristöestetiikan tutkija ja dosentti Aalto-yliopisto.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.