Kun seksuaalinen kiinnostus herää, siihen sekoittuu myös hämmennystä ja epävarmuutta. Vanhemman tehtävä on tarjota asiallista tietoa. Pornostakin kannattaa keskustella. Mutta jos nuori ei tahdo puhua, niin ei sitten.

1. Vaikuttaako liian aikainen tai liian myöhäinen murrosikä seksuaalisuuteen? Pitäisikö asiasta olla huolissaan?

Murrosiässä ikätovereilla on suuri merkitys. Ulkonäköä, kokemuksia ja taitoja vertaillaan vähän kaikessa. Siksi helpointa on niillä, joiden murrosikä alkaa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin ikätovereilla.

Tavallisin ongelma on, että tytön murrosikä alkaa liian aikaisin. Ala-asteikä on voimakkaan kehityksen ja kasvun aikaa. Lapsen kyky hallita tunteitaan lisääntyy ja hän alkaa kehittyä sosiaalisesti. Hän luo kaverisuhteita ja kehittää taitojaan. Jos murrosikä alkaa varhain, tämä vaihe jää lyhyeksi.

Liian aikaisin alkava murrosikä koskee lähinnä tyttöjä. Monet häpeävät varhain kehittynyttä kehoaan ja yrittävät peittää sen. Epävarmana ja seksuaalisesti heränneenä nuori voi rynnätä liian aikaisin seksuaalisiin kokeiluihin ja näennäisiin aikuismaisiin seurustelusuhteisiin. Heräävää seksuaalisuutta on helpompi hallita, jos se alkaa samaan aikaan ikätovereiden kanssa.

Myöhään alkava murrosikä on poikien ongelma. Silloin voi jäädä porukasta, koska on vielä lapsellisempi kuin muut. Seksiasiat ovat vielä vieraita.

2. Mitä teen, kun huomaan murkun katselevan pornolehtiä tai nettipornoa? Luoko porno ja kaiken silaaminen seksillä liikaa suorituspaineita?

Nuori on epävarma omasta seksuaalisuudestaan, ja hakee asiasta tietoa monesta paikasta. Murrosikäistä ei voi estää katsomasta pornoa, jossain hän sitä näkee joka tapauksessa. Pornosta voi keskustella muistuttamalla, että sen antama kuva on hyvin yksipuolinen ja vääristynyt. Suora keskustelu on parempi kuin arvailu tai salaa tutkiminen. Jos nuoren vanhempi on huolissaan, hänen pitää kysyä suoraan, kuinka paljon nuori katselee nettipornoa.

Pornokuvasto luo varmasti suorituspaineita, sillä aluksi nuori ei kykene yhdistämään rakkautta ja hellyyttä seksiin vaan pohtii, pitäisikö minun pystyä tuohon. Pornossa on huippusuorituksia. Siksi rinnalla on hyvä olla asiallista tietoa siitä, että seksuaalisuus on muutakin kuin yhdyntä. Asiallisesta kirjasta tai nettisivustosta voi hyvin antaa vinkin.

3. Pitääkö äidin ja isän puhua vaan seksistä, vaikka nuori pakenee punastuneena huoneesta?

Kun nuori irrottautuu vanhemmistaan, hän luo omaa yksityisyyttään eikä siihen pidä tunkeutua. Jotkut nuoret ovat valmiita puhumaan huolistaan mutta eivät kaikki. Nuorta ei voi pakottaa keskustelemaan.

Joistakin asioista tulee kuitenkin kertoa. Äitien pitäisi puhua tyttärilleen kuukautisista ja valmistaa heitä siihen etukäteen. Samoin isän tulee ottaa poikansa kanssa puheeksi tahdosta riippumattomat siemensyöksyt.

Äidin tai isän kanssa ei ole kovin luontevaa keskustella seksistä. Nuoret tarvitsevat tietoa, sillä he ovat malttamattomia. Eivät malttaisi millään odottaa, että ovat valmiita.

Hyvä seksuaalivalistus tulee usein perheen ulkopuolelta, terveystiedon tunnilta, aikuiselta ystävältä tai hyvästä kirjasta, jossa kerrotaan mitä murrosikäisen kehossa tapahtuu, minkälaiset seksuaaliset mielikuvat ovat tavallisia, mitä yhdynnässä tapahtuu eli avoimesti ja selkeästi seksistä.

4. Onko hyvä idea jättää kondomeita löydettäväksi kylpyhuoneen kaappiin?

Kyllä nuorelle pitää voida sanoa, että ehkäisystä ja terveydestä täytyy huolehtia. Löydettäviksi asetetut kondomit antavat helposti käsityksen, että asia on jotenkin hävettävä ja salamyhkäinen.

Avoimuus on parempi kuin vihjailu tai utelias tirkistely. Otetaan esimerkki: viisi kondomia saatavilla hyllyllä, vanhemmat seuraavat, ottiko nuori vai ei, ottiko taasen, eikö hän ota lainkaan. Tällainen salamyhkäisyys johtaa vain molemminpuolisiin paineisiin. 

5. Entä jos lapseni on homo tai lesbo? Miten tukea identiteettiä, joka on itselle vieras?

Seksuaalinen minäkuva ratkeaa murrosiän aikana ja sen lopussa. Murrosiän jälkeen se otetaan käyttöön. Murrosiän aikana ei ole epätavallista, että nuori kiintyy molempiin sukupuoliin. Kun seksuaali-identiteetti on valmis, eivät vanhemmat voi siihen enää vaikuttaa. Nuoren valintaa on kunnioitettava. On todella ikävää, jos vanhemmat tuomitsevat nuoren seksuaalisen suuntautumisen.

6. Kuinka tärkeä keino tutustua itseensä on itsetyydytys?

Itsetyydytys kuuluu normaalin nuoren kehitykseen. Se on keskeinen tapa tutustua omaan muuttuvaan kehoon, kehittyvään seksuaalisuuteen ja käsitellä lapsuudenaikaisia seksuaalisia mielikuvia. Siihen liittyvä psyykkinen työskentely on tärkeämpi kuin itse fyysinen suoritus.

Aikaisemmin itsetyydytys tuomittiin moraalisesti ja pidettiin syntinä ja itsensä saastuttamisena. Nykyään ajatellaan itsetyydytyksen puuttumisen voivan viitata kehitystä viivästyttäviin ratkaisuihin ja estoiseen seksuaalisuuden kehitykseen.

Itsetyydytys on nuoren intiimi asia, eikä siitä ole syytä udella. Sen avulla luodaan mielikuvia seksistä. Nuoren vuorovaikutussuhteet ylipäätään perustuvat aluksi kuvitelmiin. Rakastutaan kaukaiseen idoliin ja tunteita puretaan nettisivuilla, päiväkirjoissa tai päiväunelmissa.

7. Epäilen, että tyttärelleni on tehty abortti, mutta hän ei ole puhunut asiasta kotona. Miten ottaisin asian esiin?

Lain mukaan nuoren ei tarvitse ilmoittaa asiasta vanhemmille. Mikäli tyttö ei kerro vanhemmilleen, on heidän keskeinen luottamuksensa syystä tai toisesta rikkoutunut. Kysy abortista, perustele epäilysi hyvin. Hyvillä perusteilla on helpompi päästä asialliseen keskusteluun. Vuorovaikutuksen pitää olla rehellistä.

Seksuaaliasioissa vanhempien on kunnioitettava nuoren yksityisyyttä ja omaa päätäntävaltaa, mutta se ei merkitse sitä, että jättäisimme nuoret ilman vanhempien tukea.

Asiantuntijana professori Veikko Aalberg, haastattelun lisäksi lähteenä Veikko Aalbergin ja Martti A. Siimeksen kirja Lapsesta aikuiseksi, Nemo 2007.

Lue lisää rakkaudesta ja seksuaalisuudesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.