psykoterapia ahdistus masennus
Kuva Shutterstock

Itsekritiikki vie yöunet, elämänarvot ovat hukassa ja parisuhde uuvuttaa. Olisiko terapiasta apua?

Psykoterapia herättää jo sanana monessa ristiriitaisia tunteita. Yhdelle terapia on viimeinen oljenkorsi, toiselle taas normaali stressinpurkukeino, kuin kahvilakäynti ystävän kanssa.

Jos vasta harkitsee terapian aloittamista, mielessä saattavat risteillä pelot ja ennakkoluulot. Ovatko ongelmani tarpeeksi vakavia, otetaanko minut tosissaan?

— Psyykkisten oireiden vähättely on aika yleistä. Ajatellaan, että eiväthän minun ongelmani ole mitään muiden huoliin verrattuna. Terapiaa voi kuitenkin ajatella satsauksena omaan hyvinvointiin. Kun autostamme hajoaa osa, emme edes suunnittele ajavamme sillä, psykoterapeutti Mikael Saarinen vertaa.

Saarisen mukaan terapiaan johtavat tavallisimmin arkiset syyt. Ihmissuhteet eivät suju, elämä tuntuu tyhjältä opiskelujen päätyttyä, iltaisin ei pysty rentoutumaan.

Vaikeudet kolhivat jokaista. Usein jo pelkkä ajan kuluminen helpottaa, mutta jos murheet haittaavat arkea kohtuuttomasti ja omat voimat ovat koetuksella, ammattilainen voi auttaa keventämään taakkaa.

— Jo se, että pohtii avun hakemista, on riittävän hyvä syy käydä ainakin juttelemassa terapian aloittamisesta.

Langanpäät yhteen

”Vitkuttelin vuosia suhteessa väkivaltaisen, alistavan puolison kanssa. Sitten päätin tavata terapeutin. Tämä kehotti minua kirjoittamaan paperille liittoni hyvät ja huonot puolet. Keskustelun kautta opin punnitsemaan suhdettani neutraalisti, ikään kuin ulkopuolisen silmin, ja uskalsin hakea eroa.”

Hyvä ystävä osaa kyllä kysellä, kuunnella ja tukea, mutta omia läheisiä on syytä tarkkailla kriittisesti. Joskus he uivat niin syvällä samoissa ongelmissa, ettei keskustelu ole rakentavaa. Ulkopuolinen ammattilainen taas voi tuoda tilanteeseen uusia, tarpeellisia näkökulmia.

Terapian keskiössä on lähes aina keskustelu. Alussa kysellään ihmissuhteista, työstä, fyysisistä oireista, ajatuksista ja tunteista. Usein kysymykset ovat sellaisia, jotka eivät juolahtaisi omaan mieleen.

Ammattilainen pyrkii luomaan tilanteesta kokonaiskuvan ja vetämään lankoja yhteen. Jäsentelystä on hyötyä etenkin silloin, kun oma jaksaminen ei riitä itsetutkiskeluun.

— Nyrkkisääntö on, että vuosien aikana kasautuneet, menneisyydestä kumpuavat ongelmat vaativat todennäköisemmin pitkää terapiaa. Hetkellisiin, vaikeisiin elämäntilanteisiin, kuten avioeroon, saattaa sen sijaan riittää lyhytterapia tai itsehoito.

Saarinen muistuttaa, että terapia on myös yhdessä olemisen harjoittelua. Yksinäisyys ruokkii mielenterveysongelmia.

— Usein perusongelma on se, että on etäännytty ihmisten kanssa toimimisesta. Terapiassa pyritään antamaan malli siihen, miten asioita voi jakaa ja saada siitä helpotusta.

Sanat pahalle ololle

Epämääräiselle ahdistukselle, tyytymättömyydelle tai tyhjälle ololle ei aina ole kieltä. Jos ei pysty osoittamaan pahan olon syytä sormella, avun hakeminen arveluttaa. Osaanko puhua huolistani, jos en itsekään tunne niiden syytä?

Pelko on oikeastaan paradoksi, sillä terapian tarkoitus on nimenomaan opetella pukemaan mielen tapahtuma sanoiksi.

— Henkinen paha olo voi tuntua esimerkiksi kiilana rinnassa. Usein se on merkki siitä, että on vuosia tukahduttanut tunteitaan. Autonominen hermosto on tukossa ja reagoi ruumiillisina oireina.

Parhaimmillaan terapia tuottaa oivalluksia. Fyysisten oireiden syyksi voi paljastua kohtuuttoman kova itsekritiikki tai alitajuntaa piinaava trauma. Hitaasti paha olo saa nimen ja hahmon, jolloin se on helpommin voitettavissa.

Ajatuslukot auki

”Psykiatri ehdotti lääkkeitä ja terapiaa. Hymyilin, että kyllä minä pärjään! Psykiatri tuijotti minua haudanvakava ilme kasvoillaan, ja siinä hetkessä tajusin, että huijaan itseäni. Pohjimmiltani olin loputtoman uupunut.”

Kun eteen putkahtaa ongelma, tuntuu luontevalta lähteä ratkomaan sitä kylmällä järjellä. Ikävä kyllä näin suoraviivainen kaava ei toimi henkisiin ongelmiin.

Kun pohtii terapian aloittamista, on tärkeää olla itselleen raa’an rehellinen. Montako kertaa olen vakaasti päättänyt tsempata ja ratkaista ongelmani? Olenko tähän mennessä onnistunut helpottamaan oloani? Jos ei itse osaa vastata, voi kysyä mielipidettä läheiseltään.

Usein tsemppaaminen on pikemminkin syy kuin ratkaisu ongelmiin. Alttiita mielen järkkymiselle ovat nimenomaan tunnolliset suorittajat, jotka vaativat itseltään paljon. Moni jaksaa sinnitellä arkea hämmästyttävän pitkään ja hymyillä, vaikka sisuksia kalvaisi ahdistus. Kyllähän minä pärjään!

— Lisäksi pitkään ongelmiensa kanssa painiskellut saattaa olla niin sulautunut omiin ajatuksiinsa, ettei erota niitä todesta. Esimerkiksi yksinäinen on vuosia uskotellut itselleen, ettei kukaan pidä hänestä. Jossain vaiheessa hän on alkanut uskoa, että ajatus on totta.

Terapeutti auttaa purkamaan ahtaita ajatusmalleja. Silloin niiden yläpuolelle on helpompi kiivetä tarkkailijaksi. ”Kukaan ei pidä minusta” alkaa hitaasti muuttua muotoon ”minulla on uskomus, ettei kukaan pidä minusta”.

Varaudu satsaamaan

”Menin terapiaan, kun lapsen sairastuminen ja työuupumus osuivat samaan kohtaan.”

Jaksaminen on koetuksella etenkin silloin, kun vaikeudet tulevat ryppäissä. Akuutissa tilanteessa on syytä hakea kriisiapua ja konsultaatiota. Lääkityksestäkin voi olla apua.

Saarisen mukaan kaoottinen elämäntilanne ei ole hedelmällisin terapian aloittamiselle, vaan arkea kannattaisi

pyrkiä ensin rauhoittamaan. Terapiatyöskentely vaatii satsauksia, ja alussa stressi saattaa hetkellisesti jopa lisääntyä. Oman sisimmän avaaminen vie energiaa, ja joskus pintaan nousee myös vanhoja traumoja.

— Kannattaa olla realisti. Jos on vaikeuksia mahduttaa kalenteriin edes kertaviikkoista tapaamista, on syytä pohtia, kannattaako terapiaa aloittaa juuri nyt.

Hankala elämäntilanne ei kuitenkaan poista avun tarvetta, pikemminkin päinvastoin. Pääasia on, että huolia pääsee purkamaan jollekulle. Jos vointi on vakaa ja ongelmat lievempiä, Saarinen neuvoo kokeilemaan itsehoitoa. Self help -kirjat ja internetin oma-apuohjelmat keventävät taakkaa.

Kohti tyydyttävää elämää

”Ennen terapiaa en osannut nauttia tästä hetkestä, odotin vain tulevaa. Olin yleisesti tyytymätön itseeni ja elämääni. Minussa on perfektionistin vikaa.”

Kertaviikkoinen juttelu mukavassa nojatuolissa voi rauhoittaa niin, että olo paranee kuin huomaamatta. Terapia ei ole kuitenkaan taikapilleri eikä pelkkä ammattilaisen läsnäolo tee terveeksi.

— Suurin osa työstä tapahtuu terapian ulkopuolella. Terapian tarkoitus on vain saada liikkeelle ne voimat, jotka motivoivat ihmistä muuttumaan, Saarinen muistuttaa.

Terapiaa voi ajatella työsopimuksen allekirjoittamisena: sitoudun työskentelemään johdonmukaisesti ja tunnollisesti. Kuuntelen ohjeita ja pohdin aktiivisesti, miten voisin soveltaa niitä omassa elämässäni, jotta oma hyvinvointini lisääntyisi.

Ahdistuksen ja muiden oireiden saaminen hallintaan on terapian ensimmäinen askel. Parhaimmillaan työ vie vielä pidemmälle. Kun omat voimat alkavat lisääntyä, voi ryhtyä pohtimaan, miten arkea voisi muuttaa ilottomasta suorittamisesta nautittavaksi ja onnelliseksi.

— Tavoitteena on antaa eväitä joka tavalla hallittavampaan ja tyydyttävämpään elämään.

Asiantuntija: psykoterapeutti Mikael Saarinen, Sensitiva Oy.

Jos harkitset terapiaa, mieti näitä

  • Kauanko ongelma on jatkunut? Onko vointisi muuttunut viime aikoina?
  • Onko lähipiirisi huolissaan jaksamisestasi?
  • Onko sinulla häiritsevää, toistuvaa käyttäytymistä tai ajatuksia, joista et pääse eroon?
  • Pystytkö rentoutumaan?
  • Onko sinulla fyysisiä stressioireita, kuten univaikeuksia tai puristavaa tunnetta rinnassa?
  • Haittaavatko oireet ihmissuhteita ja arjesta selviytymistä?
  • Onko elämäntilanteesi suhteellisen rauhallinen, jotta pystyt sitoutumaan terapiaan?
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys