Liian ahdistavalta tuntuvaa todellisuutta paetaan myös seksiin. Muista toiminnallisista riippuvuuksista seksiriippuvuus poikkeaa ainakin kahdella tavalla: kosketus on siinä keskeistä ja sen taustalla on inhimillinen tarve.

– Kuka tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta voi tulla riippuvaiseksi seksistä niin, että se aiheuttaa ongelmia, sanoo seksologi Jukka Virtanen.

Seksifantasiat täyttävät silloin mielen, halusipa tai ei, ja fantasioiden toteuttaminen voi muuttua pakkomielteeksi.

– Se on pelkkä sokea, ei hyvä eikä paha reaktio, jonka tietyt ärsykkeet voivat yllättäen laukaista, Virtanen sanoo.

Näin voi käydä, jos seksiin pakenemisesta on elämän varrella tullut keino hallita sietämättömiä tilanteita.

– Seksiriippuvuus ei ole vain keskimääräistä voimakkaampaa kiinnostumista seksistä. Se on ongelmiin johtavaa pakonomaista käyttäytymistä.

Yleensä aina sen käynnistää kova henkinen paine, kuten sietämätön työstressi tai suuri järkytys, perheen hajoaminen, avioero tai läheisen kuolema.

Seksiriippuvuus on tavallisempaa miehillä, mutta viime vuosina naisten osuus on lisääntynyt tasaisesti.

Virtasen mielestä kysymys on siitä, että kun naisen seksiriippuvuus ei enää ole yhtä ehdoton tabu kuin ennen, siitä voidaan jo vähän puhua.

Juuret lapsuuden kokemuksissa

Monesti seksiaddiktio alkaa kehittyä jo nuoruusvuosina, jos taustalla on lapsuuden aikainen, läheisyyteen tai seksuaalisuuteen, pahimmillaan hyväksikäyttöön liittyvä ahdistava kokemus. Mitä varhemmin koettu ja voimakkaampi tällainen trauma on, sitä suurempi on riski, että se johtaa seksiaddiktioon.

– Trauma voi syntyä, jos pikkulapselle ei osoiteta tunteita, eikä hän myöskään saa itse ilmaista niitä. Riskiä lisää, jos lapsi elää oloissa, joissa ihmiskontakteja on vähän. Edelleen ongelmien syntymisen vaara kasvaa, jos kokemukset ovat olleet niin pelottavia, että ne on joutunut pyyhkimään mielestä tai ehdottomasti kiistämään ne, Jukka Virtanen selittää.

Koska kokemukset eivät kuitenkaan oikeasti katoa mielen uumenista, kestämättömän kovissa elämän paineissa ne voivat tulla näkyviin tekoina, jotka ovat ulkopuolisten silmin käsittämättömiä.

– Jos on tottunut reagoimaan ankaraan stressiin holtittomalla seksikäyttymisellä, samoin todennäköisesti reagoi taas, kun koettelemukset seuraavan kerran koskettavat traumamuistoa. Se on epätoivoinen, tiedostamaton tapa yrittää selviytyä ylivoimaiselta tuntuvasta tilanteesta.

Apua itsetutkiskelusta

Seksiaddiktio, kuten mikä tahansa muukin addiktio, laukeaa herkimmin niillä, jotka yleensäkin tarvitsevat voimakkaita elämyksiä.

– Temperamentiltaan verkkainen saattaa selviytyä samasta paineesta vaikkapa vetäytymällä omiin oloihinsa, Virtanen sanoo.

Se, miten addiktiotaan oppii hallitsemaan, riippuu siitä, minkälaiset ovat omia tekemisiä kontrolloivat mielen mekanismit, niin sanottu metakognitio. Jos metakognitio on hyvä, itseään pystyy tarkkailemaan hieman sivusta ja päättelemään reaktioidensa ja käyttäytymisensä syy- ja seuraussuhteita.

Pitkälti kysymys on myös siitä, pystyykö myöntämään sen, että itsessä on tällainen piirre. Jos myöntää, pystyy helpommin pysyttelemään fantasioissa toteuttamatta niitä.

– Pitäisi siis oppia ennakoimaan, koska elämä on menossa sellaiseksi, että addiktiokäyttäytymisen todennäköisyys kasvaa. Näkemään, että tästedes asiat edistyvät tietyllä ahdistavalla tavalla, mistä seuraa, että fantasiat saavat vallan.

Jos onnistuu myöntämään ja hyväksymään itsensä, mikä ei merkitse, että hyväksyisi myös holtittomat tekonsa, ongelman siis saa helpommin hallintaan. Tähän pyritään aluksi myös,  jos seksistä riippuvainen hakee apua psykoterapiasta.

Riippuvuudesta voi kokonaankin päästä, jos elämästä poistuu stressi, johon on tottunut ongelmaseksillä reagoimaan. Myös iän lisääntyminen yleensä auttaa.

Lue lisää seksiriippuvuudesta.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.