JOISSAKIN AFRIKAN MAISSA ripulin hoito-ohjeista tehdään kuulemma lauluja. Radion kautta suola-sokerijuoman resepti pääsee perille sinnekin, missä ei ole lukutaitoa.
Meillä lauluilla tehdään  mielenterveystyötä. Viime vuosien radiohiteistä voisi helposti koota johdannon ahdistuksen kotihoitoon:
Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa, ja nyt kuvittelet, että se on sinä, jonka päässä viiraa.(1)
Niin katoavaa on voimat ihmisen.(2)
Älä luule, että ainut oisit, jota pelottaa.(3)
Muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat, käännä ne ja kädestäs löydät niihin avaimet.(4)
Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet. (5)
Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.(4)
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa.(3)
Paremmat  päivät alkaneet on. (6)

JO ARISTOTELES NEUVOI ,että huilusoitto auttaa mielenjärkytykseen. Yllättävän pitkään silti meni ennen kuin laulut ryhtyivät aivan suorasanaisesti
hoitamaan  meitä kuulijoita.
Nyt pop on silkkaa mielenterveystyötä: surkuttelusta on siirrytty lohduttamiseen, valttikorttien hukkaamisesta niiden  löytämiseen.
Muutos on tervetullut. On aivan mahdollista, että nämä lohdulliset kappaleet ovat pelastaneet ihmishenkiä, ja joka tapauksessa  ne ovat pelastaneet monia synkkiä hetkiä.


KUN  PARIISIN KEVÄT vuonna 2010 lauloi, että Heihei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä, se pääsi vielä yllättämään. Lääkkeitähän kyllä syötiin, mutta puheenaiheena ne olivat uusi, ainakin lauluissa.
Sittemmin mielenterveysasiat ovat arkipäiväistyneet. Ahdistuksesta saa puhua  ja varsinkin laulaa. Pop on terapiaa, ja terapia on pop. Laulut ovat saattaneet
jopa nopeuttaa aiheen normalisointia. Asiat muuttuvat arkisiksi arjessa
.
Minkä muun me voisimme  normalisoida laulujen aiheeksi? Voisiko pop-musiikki tehdä muistakin sairauksista vähemmän pelottavia?

NIIN  JA HOIDETAANHAN sitä ripulia meillä kin. Terveyskirjasto neuvoo kotihoidoksi, että appelsiinimehua laimennetaan samalla määrällä vettä, ja litraan tätä juomaa sekoitetaan puoli teelusikallista ruokasuolaa. Mutta kuka tuota muistaa? Voisiko reseptin  säveltää? Saisiko siitä hitin, edes kesähitin?

(Lainatut laulut: 1. Janna: Sä et ole hullu, san. Janna, Saara Törmä, Aku Rannila. 2. Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en, san. Heikki Kerkelä. 3. Juha Tapio:Sinun vuorosi loistaa, san. Juha Tapio. 4. Apulanta : Valot pimeyksien reunoilla, san. Toni Wirtanen. 5. Samuli Edelman: Ei mitään hätää, san. Hanna Pakarinen, Markus Koskinen.6. Juha Tapio: Paremmat päivät. san. Juha Tapio.)

 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Alkoholi, tupakka, pelaaminen, porno, shoppailu, maratonit, some...
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

On vakavia riippuvuuksia ja vaarattomampia addiktioita. Niiden hoito on erilaista, mutta molempiin vie sama polku.

Pasianssi on hauskaa. Kortit solahtavat näytöllä kauniisiin riveihin ja onnistunut läpimeno innostaa jatkamaan. Vielä yksi, sitten toinen. Ilta venähtää, mutta ehkä vielä yksi ja vähän kovemmin panoksin.

Koska tulee himo.

Joillakin se on alkoholi, tupakka, porno, shoppailu, maratonit, sosiaalisessa mediassa roikkuminen tai jotain muuta melko arkiselta kuulostavaa. Siitä puhutaan leikkisästi intohimona tai dramatisoiden pakkomielteenä niin kauan kuin homma ei horjuta arkea. Parisuhde ei ole katkolla eikä työpaikka menossa, ja terveyskin kestää.

Mikäs tässä, kivaa ja rentouttavaa! Kunnes hallinnan tunne katoaa ja tulee hätä. Koska oli pakko.

Riippuvuus vai addiktio?

– Voimakas mieliteko, jota on vaikea ellei mahdoton kontrolloida. Näin tiivistää riippuvuuden psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä Oulun yliopistosta.

Hänelle riippuvuudet ovat sairauksia, joiden merkit näkyvät myös aivojen kemiassa. Riippuvuussairauksiksi luokitellaan alkoholi-, tupakka-, huume- lääke- ja rahapeliriippuvuus. Niiden hoitoon löytyy apua Käypä hoidon suosituksista.

Mutta on muunkinlaisia riippuvuuksia, addiktioita. Ne voivat olla vakavia tai lieviä aivan kuten varsinaiset diagnosoitavat riippuvuudet. Niemelä puhuu ”riippuvuuden kaltaisista käyttäytymismalleista” ja mainitsee esimerkkeinä pakonomaisen shoppailun, viihdepelaamisen ja ilmiön, josta puhutaan seksiriippuvuutena.

– Puuhasta on silloin tullut pakonomaista ja se aiheuttaa ihmiselle haittaa, Niemelä sanoo.

On kuitenkin ihan eri asia olla kossu- kuin kenkäkoukussa.

Olisikin erotettava toisistaan riippuvuussairaudet ja addiktiot. Addiktioista puhumista voi pitää jopa trendikkäänä. Kun joku toteaa olevansa sokeri- tai kenkäaddikti, häntä pidetään lähinnä asian intohimoisena harrastajana.

Kemiallista vai toiminnallista?

Kovan luokan riippuvuus on yleensä kemiallista. Alkoholi ja muut päihteet vaikuttavat keskushermostoon ja aivojen kemiaan. Päihderiippuvuuden hoidossa tarvitaan usein lääkehoitoa.

Lääkkeiden tehtävä on helpottaa vieroitusoireita, jotka voivat olla monenlaisia rauhattomuudesta tai unettomuudesta lähtien. Vieroitushoidossa käytettävät lääkkeet eivät kuitenkaan poista mielitekoa päihteeseen, ja siksi moni jatkaa päihteen käyttöä katkaisun jälkeen.

Riippuvuussairauksiin on myös lääkehoitoja, jotka auttavat vähentämään tai lopettamaan päihteiden käyttöä. Ensisijainen hoito on kuitenkin keskusteluterapia.

Kemiallisten riippuvuuksien rinnalla puhutaan toiminnallisista riippuvuuksista, ja sellaisia ovat varsinkin uudemmat addiktiot. Nekin voivat viedä elämänhallinnan. Pelatessa ajantaju katoaa, ehkä myös rahat. Porno liimaa netin ääreen, ja suhde puolisoon joutuu koetukselle. Tai aika kuluu sosiaalisessa mediassa. Muu elämä kärsii.

– Sekä riippuvuudet että addiktiot kehittyvät samaan tapaan, yleensä vaihe vaiheelta ja salakavalasti. Silti jokainen tarina riippuvuuden takana on erilainen, sanoo Niemelä.

Häiriöitä kontrollissa

Peruskaava on tämä. Puuha, joka tuntuu aluksi rentouttavalta, alkaa vaatia aina vain enemmän aikaa. Voisi sanoa, että annoskoko kasvaa. Ennen riitti, että osti piristävän puseron juhliin, nyt on päästävä shoppailemaan kun on vähänkin aikaa.

– On syytä pysähtyä pohtimaan toimintaansa, jos se alkaa ohjata muuta ajankäyttöä ja siihen alkaa kulua yllättävän suuria summia rahaa.

Kontrollin pettämisen huomaavat usein kaverit. Jokainen tuntee tyypin, joka päättää etukäteen, ettei ota enempää kuin yhden, mutta kuinkas kävi.

Oman heikkoutensa tunnistava osaa yleensä selitellä puuhiaan myös itselleen. Seuraavaksi hän todennäköisesti jää kiinni valehtelusta. Kolme drinkkiä olikin kolmetoista.

Harmittomalta tuntuva intohimo on kääntymässä vakavammaksi addiktioksi, kun puuhastelu alkaa hävettää. Ennen pari kierrosta nettipokeria toi elämään iloa, nyt on päästävä pelaamaan, että huonot fiilikset unohtuisivat.

Viimeistään silloin on aika pysähtyä, kun intohimo alkaa haitata arkista selviytymistä. Ei jaksakaan enää välittää hygieniastaan ja terveydestään, koska puuhastelu vie niin paljon voimat. Samasta syystä ihmissuhteet kärsivät tai työt jäävät huonolle hoidolle. ●

 

UUDET IHMEELLISET ADDIKTIOT

Sanat riippuvuus ja addiktio eivät ole aina viitanneet pelottaviin elämänhallinnan menetyksiin. 1900-luvun vaihteessa riippuvuudella tarkoitettiin omistautumista ja antautumista, kokonaisvaltaista paneutumista ja tarmon keskittämistä johonkin tiettyyn asiaan tai toimintaan. Positiivisia asioita!

Sitten sana medikalisoitu. Raittiusliike, väittely kieltolaista ja taistelu huumeita vastaan tekivät riippuvuudesta kuin tarttuvan taudin.

Nykyisin molempia käsitteitä käytetään kielteisinä tai myönteisinä aina tilanteen mukaan.

Addiktoitua voi ruokaan, harrastuksiin, työhön, mediaan, läheisiin, kenkiin, jalkapalloon...

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulla on kova piikkikammo, enkä suostu menemään verikokeisiin vaikka maksettaisiin. Miten näissä tapauksissa yleensä menetellään? Puuduttava voide ei auta ollenkaan eli se ei ole vaihtoehto. Onko minut mahdollista nukuttaa vai mitä ihmettä teen? Olen 18-vuotias ja epätoivoinen.

Arviolta joka kymmenes suomalainen kärsii piikkikammosta. Voimakas kammo voi aiheuttaa merkittäviä käytännön ongelmia ja suurta ahdistusta siitä kärsivälle. Lääketieteessä voimakas piikkikammo luokitellaan määräkohteiseksi peloksi, joka tarkoittaa tilanteeseen tai kohteeseen nähden suhteettoman voimakasta pelkoa. Tilanteelle altistuminen aiheuttaa tästä kärsiville voimakkaan ahdistuksen tai jopa paniikkikohtauksen.

Piikkikammon taustalla voi olla kivulias kokemus lapsuudesta tai ahdistus siitä, että omaan kehoon kajotaan. Aina kammolle ei löydy selvää altistavaa tekijää tai varsinaista syytä.

Hoidossa keskeistä ovat harjoitukset, joissa totutellaan asteittain kohtaamaan pelottava tilanne. Piikkikammoon on paljon omahoito-ohjeita, esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjastosta hakusanalla "määräkohteinen pelko" löytyy kymmenportainen omahoito-ohje pelon lievittämiseen. Sairaanhoitopiirien ylläpitämästä Mielenterveystalosta saa myös ohjeita oireiden omahoitoon.

Verinäytteen ottoa varten ei yleensä nukuteta, koska nukutukseen liittyy aina riskejä. Periaatteessa rauhoittavan lääkkeen käyttöä yhdistettynä kipua poistavan puudutusvoiteeseen voidaan harkinta, mutta nämä keinot eivät poista pelon syytä eivätkä siten vaikuta varsinaiseen ongelmaan.

Suosittelen, että kysyjä hakeutuisi yleislääkärin, psykiatrin tai psykologin vastaanotolle, jossa tilanne voidaan kartoittaa ja yhdessä miettiä sopivin tapa edetä.

Kun sitten verikokeen ottoon edetään, on laboratoriohoitajan kanssa hyvä keskustella asiasta, varata näytteenottoon riittävän pitkä aika ja rauhallinen ympäristö. Turvallisuuden tunteen ja kontrollin säilyttämiseen kannattaa panostaa. Näytteenotossa edetään askel kerrallaan, joten joskus tarvitaan useita käyntejä laboratoriossa ennen kuin verinäyte saadaan otettua.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.