Raiskauksesta selviää, jos saa tukea. Jo läheisen läsnäolo voi auttaa, mutta usein on syytä turvautua ammattiapuun.

Raiskatulle ensimmäinen ihminen, joka auttaa, on ratkaisevan tärkeä. Kun uhri on saanut tehtyä rikosilmoituksen, hänelle pitäisi tulla mahdollisimman pian tunne, että hän selviytyy. Siksi on tärkeää, että poliisi ei sano: ai, sä olit humalassa.

Seksuaaliterapeutti ja gynekologi Pirkko Brusila on hoitanut Väestöliiton vastaanotollaan Helsingissä seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia. Lohduttajan ei pidä koskaan vähätellä raiskatun tuntemuksia vaan kannustaa häntä hakeutumaan lääkäriin. Läheinen tai perheenjäsen voi auttaa päivittäisten asioiden hoitamisessa, kuten lastenhoidossa tai ruoanlaitossa. Selviytymisessä auttaa paljon jo se, että joku tuttu on koko ajan läsnä.

Tutkiminen ahdistaa

Raiskattu haluaisi päästä pian pesulle ja unohtaa koko asian. Suihkuun kannattaa kuitenkin mennä vasta lääkärintarkastuksen jälkeen. Gynekologinen tutkimus ja näytteidenotto on usein tuskallista ja siksi rauhallinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen on tärkeää. Lääkärin on selitettävä, mitä tehdään ja miksi. On tärkeää, että raiskattu itse hallitsee tilannetta. Ja jos häneen tutkimuksia tehdessä sattuu, pidetään tauko.

– Parasta olisi, että akuuttitilanteessa paikalle saisi jonkun läheisen tai tutun. Ettei uhri jäisi yksin, Brusila sanoo.

Tutkimuksesta kotiin lähtiessä taskussa pitää olla vähintäänkin puhelinnumero psykologille tai muulle kriisiterapeutille. Jos uhri on lähetetty yksin kotiinsa keskellä yötä, voi vaikka terveydenhoitaja soittaa hänelle seuraavana aamuna ja tarkistaa voinnin.

Myös jatkosta on sovittava. Mitä apua hän tulee vielä tarvitsemaan? Brusilan mukaan raiskauksesta selviytymisessä keskeisintä on luopua syyllisyydestä ja häpeästä. Ne ovat lähes poikkeuksetta raiskatun ensireaktioita.

– Vaikka raiskaaja olisi hyökännyt pusikosta kimppuun, nainen kyselee itseltään, mikä sai hänet valitsemaan juuri minut, Brusila sanoo.

Tuomio voi auttaa

Raiskatulle on vaikeaa istua samassa käräjäsalissa raiskaajan kanssa, mutta kohtaaminen voi olla myös terapeuttinen. Brusilan mukaan tuomio voi helpottaa oloa, jos tekijä on tuntematon. Raiskatun on helpompi syyttää teosta raiskaajaa, kun oikeus vahvistaa asian eikä uhri syyllistä itseään. Jos raiskaaja on läheinen, ei oikeusprosessiin yhtä helposti lähdetä. Näissä tilanteissa syyllisyyden kuorma on vielä suurempi, sillä usein tekijä syyllistää uhria.

Syyllisyyden lisäksi raiskaus muuttaa naisen elämää. Varsinkin jos asiaa ei käsitellä, saattaa seksi ja seksuaalisuus muuttua raiskatun mielessä kokonaan kielletyksi tai vastenmieliseksi. Raiskattu haluaa ehkä muuttaa pois paikkakunnalta, paeta jopa ulkomaille. Kokemukset saattavat vaikuttaa ihmissuhteisiin ja heijastua työelämään. Luottamus muihin ihmisiin voi kadota. Raiskatuilla naisilla on monesti hallitsematonta paniikin tunnetta ja kipuja, joihin ei näytä löytyvän syytä. Myös synnytyspelko on erittäin yleistä raiskauksen joskus kokeneilla.

– Mitä nopeammin tapahtuneen jälkeen lähtee hakemaan apua, sitä varhemmin toipuminen alkaa, Brusila kertoo.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi lääkärintarkastuksen jälkeen tehtyä oikeuspsykiatrista lausuntoa ja muita juridisia asiakirjoja voi käyttää oikeudessa todisteena vielä kymmenen vuoden ajan tapahtuneesta. Siksi niiden tekeminen on tärkeää, vaikkei heti jaksaisikaan tehdä asiasta rikosilmoitusta.

– Raiskaus ei ole seksiä vaan äärimmäistä nöyryyttämistä, Brusila sanoo. Koskemattomuuden rikkoutuminen tuo niin voimakkaan turvattomuuden tunteen, että sen voittaminen vaatii aikaa.

Tekijänä puolituttu

Mielikuvat raiskauksista tulevat monesti uutisista, joissa väkivaltainen raiskaaja hyökkää kimppuun yllättäen. Ainakin suomalainen todellisuus on ihan toisennäköinen. Päällekarkauksia ja väkivaltaisia hyökkäyksiä on tilastojen valossa vähän. Suomessa raiskataan vuosittain arviolta 10 000 naista. Niistä ei tehdä uutisia, ja rikosilmoituksia kirjataan vain reilut viisisataa.

Suurimmassa osassa tapauksista raiskaaja on puolituttu, tuttu tai jopa läheinen. Rikoskonstaapeli Marja Vuento Helsingin poliisista kertoo, että ainakin pääkaupunkiseudulla puskaraiskauksia tapahtuu todella vähän. Yleisintä raiskaus on juhlissa tai jonkun luona jatkoilla.

Suomessa raiskaaja ei ole yleensä muuten väkivaltainen. Ulkomaalaisia on raiskaajista yli kolmasosa. Näissä tapauksissa kulttuurierot kärjistyvät. Marja Vuento kertoo, että toisenlaisesta kulttuurista tuleva mies voi ymmärtää flirttailun väärin. Pelkkä ”ei” ei ehkä riitä. Suomalainen nainen on tottunut olemaan tasavertainen ja itsenäinen. Sen kääntöpuolena nainen voi olla myös liian luottavainen.

Valtaosa raiskatuista on naisia. Tekijä ja uhri voivat kuitenkin olla molemmat miehiä. Raiskatulle miehelle on tarjolla samankaltaista apua kuin naisille.

Selkeät ohjeet auttajille

Joskus raiskauksesta jää pysyviä merkkejä. Nainen voi saada sukupuolitaudin tai tulla raskaaksi. Henkisten vaurioiden lisäksi terapiassa käydään läpi myös seurausten aiheuttamaa vihaa ja katkeruutta.

– Asiat pitää oppia hyväksymään. Oppia niihin uudenlainen asenne, Brusila sanoo.

Pirkko Brusilan mielestä seksuaalisesta väkivallasta on puhuttava. Osa hänen omaa työtään on kouluttaa eri viranomaisia kohtaamaan raiskattuja. Seksuaalisen väkivallan kohtaamiseen on kuntien terveyskeskuksille ja sairaaloiden päivystyksiä varten koottu ohjeet Raiskatun akuuttiapu -oppaaseen. Siinä on yksityiskohtaisesti kerrottu, miten raiskattua voi auttaa ja miten häntä esimerkiksi tutkitaan.

Selkeät käytännön neuvot auttavat toimimaan. Oppaassa on ohjeita, jotka pitäisi olla jo ennalta kaikkien viranomaisten tiedossa. Lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan pitää esimerkiksi kirjata, ovatko uhrin vaatteet repeytyneet tai likaiset ja missä mahdolliset vammat sijaitsevat ja minkä kokoisia, värisiä ja muotoisia ne ovat. Mahdolliset erite- ja häpykarvanäytteet tarvitaan. Uhrin henkistä tilaa voi arvioida ulkoisilla merkeillä, kuten onko raiskattu jännittynyt, viluinen tai apaattinen.

Tärkeää on, että jokainen konstaapeli tai sairaanhoitaja osaa lausua oikeat sanat – eikä ainakaan niitä vääriä.

Kriisiapua ja ystäviä

Se, että seksuaalirikoksista puhutaan julkisuudessa, vaikuttaa asenteisiin.

– Noin kolmikymppisillä naisilla on rohkeutta puhua myös seksuaalisuuteen kohdistuvista loukkauksista toisin kuin esimerkiksi kuusikymppisillä, jotka vasta vanhempana alkavat työstää vuosia sitten tapahtunutta, Brusila sanoo.

Seksin kyllästämässä ympäristössä varsinkaan nuoret eivät aina tunnu tajuavan, missä menee raiskauksen ja seksin raja. Brusila on tavannut 15-vuotiaita tyttöjä, jotka luulevat etteivät pojat voi seksihaluilleen mitään.

Brusila ihmettelee raiskauksesta annettuja lieviä tuomioita. Hänen mielestään tuomarit ja juristit pitäisi saada ymmärtämään mitä seksuaalinen väkivalta uhrille merkitsee.

Vaikka naiset ovat kautta historian lohduttaneet toisiaan, raiskattu tarvitsee yleensä myös ammattiapua tunteidensa selvittelyyn.

– Ystävän voi olla vaikea pitää omat tunteensa poissa tilanteesta. Ei välttämättä auta, jos vaikeaa tilannetta ulvotaan yhdessä, Brusila sanoo.

Jos sinut raiskataan

  • Älä peseydy tai vaihda vaatteita.
  • Mene lääkäriin, vaikkei näkyviä vammoja olisi.
  • Hae kriisiapua, älä jää yksin.
  • Tee rikosilmoitus, kun jaksat.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.