Punkaharjun hotellia pyörittävä Saimi Hoyer sairastaa harvinaista IgG-vasta-ainepuutosta. Se voi tehdä antibioottiripulistakin hengenvaarallisen.

Yrittäjä, puhuja, kirjailija ja malli Saimi Hoyer, 44, oli jo lapsena herkkä saamaan infektioita. Kymmenisen vuotta sitten tilanne kärjistyi. Pitkien selvitysten aikana hänellä epäiltiin niin MS-tautia kuin aivokasvaintakin, kunnes ongelmien syyksi selvisi hypogammaglobulinea eli IgG-vasta-ainepuutos.

IgG-vasta-ainepuutos on harvinainen perinnöllinen sairaus, joka ei itsessään aiheuta oireita, mutta saa sairastumaan helposti muihin tauteihin, jotka myös tulevat rajumpina.

– Esimerkiksi oksennustaudista joudun helposti tiputukseen, ja antibioottiripuli meinasi viedä hengen. Muutenkin vaiva oireilee minulla eniten suoliston puolella.

Henkeä uhkaavassa tilanteessa Saimin pelasti ulosteensiirto. Varsinaista IgG-puutosta hoidetaan yleensä punasoluista saatavalla gammaglobuliinilla.

– Tällä hetkellä sitä ei voida antaa minulle säännöllisesti, koska aloin saada siitä niin vahvoja astmaattisia oireita. Olen seurannassa, ja saan gammaglobuliinia tarvittaessa.

Stressinsietokyky on testattu

Hotelli Punkaharjun toiselle pääomistajalle syksy 2016 oli pimeää ja kovaa aikaa.

– Se ja omat sairasteluni tekivät siitä syksystä niin synkän, että en toivo eläväni sellaista aikaa enää koskaan. Siitäkin selvittiin.

Hänen stressinsietokykynsä on onneksi kovalla tasolla. Mallivuodet opettivat hänet elämään jatkuvassa epätietoisuudessa, kun koskaan ei tiennyt oliko seuraavana päivänä töitä vai ei, ja minne päin maailmaa työt veisivät. Tänä vuonna Saimin oma avioero sekä läheisten sairastumiset ja poismenot ovat koetelleet hänen jaksamistaan.

– Epätietoisuus on edelleen hirveintä, mitä tiedän. Välillä ihmettelen, miten olen vielä pystyssä. Tuntuu, että suru laskee vastustuskykyäni selvemmin kuin mikään stressi.

Nyt Saimi kokee, että kaikki hänen elämän aikana tekemänsä valinnat ja opitut taidot yhdistyvät juuri tässä hetkessä ja nykyisessä työssä.

– Saan tehdä asioita, joissa olen hyvä. Vaikka hotellin pyörittäminen on tosi raskasta, se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Voin jopa yhdistää kaksi rakasta maatani, Suomen ja Italian, sillä Italiastakin tulee tänä syksynä Punkaharjulle turisteja tekemään sieniretkiä.

Lue lisää Saimi Hoyerista Hyvä terveys 8/18. Tilaajan voit lukea koko lehdne maksutta digilehdet.fi-palveusta

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.