Teemu Laajasalo
”Vitsien kirjoittaminen on ollut ihana harrastus.”

Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon tavoitteena on lisätä iloa, sillä surun tunnemme paremmin. –Vakavalla naamalla oleminen ei sovi minulle, hän sanoo.

Kaikki, mikä on kirkolle haasteellista, tulee vastaan kirkkoherra Teemu Laajasalon työpaikalla Helsingin Kalliossa. Enemmistö kalliolaisista on 20–40-vuotiaita, perheitä ja lapsia on vähän ja vilkkaan muuttoliikkeen vuoksi seurakunnan väkimäärä vaihtuu 3,5 vuodessa kokonaan. Kun Laajasalo aloitti, kirkkoon kuuluvia oli noin puolet. Kävijämäärät ovat nousseet, mutta työsarkaa riittää. Baareissa ja kaduilla kytee vielä paljon sellaista tyytymättömyyttä, jota ei korkeamman tulotason kaupunginosissa kohtaa.

Tänne, jos jonnekin, tarvitaan iloa ja naurua. Niissä Laajasalo on hyvä. Hän on tuonut kirkkoon huumoria ja hyvinvointia yksinkertaisin keinoin: ruoan, tanssin ja yhdessä tekemisen avulla. Kirkolla on nautittu brunsseja, joihin maahanmuuttajataustaiset ammattikokit ovat tehneet ruoat ja tarjoilijoina on ollut muiden muassa entisiä narkomaaneja ja työttömiä. Kirkko täyttyi tungokseen asti, kun siellä järjestettiin kaupunginosajuhlat ja soitettiin musiikkia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä rohkeampi ja kantaa ottava ote nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Kallion seurakunta huolestui asunnottomuudesta ja järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman. Kymmenet kaupunkilaiset majoittivat koteihinsa tuntemattomia ihmisiä silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Iso määrä kodittomia pääsi viikoksi lämpimään petiin, suihkuun ja päivällispöytään. Syntyi luottamusta ja vahvoja ystävyyssuhteita,
jaettuja hetkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ajattelin ensin, että ei kukaan ota kotiinsa vaikka romanikerjäläistä, mutta olin väärässä, Laajasalo sanoo.

Ajatuksena on, että kirkkoa ei tyrkytetä kenellekään. Ihmiset kyllä hakeutuvat paikkoihin, joista kokevansa löytävänsä jotain itselleen tärkeää.

 

Naurun takia Teemu Laajasalo tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolellakin, oikeastaan koko Suomessa. Kasvot ovat tulleet tutuksi komediaohjelmien myötä. Vuonna 2011 Laajasalo debytoi koomikkona YleLeaks-ohjelmassa, ja kolme vuotta sitten hän nauratti humoristisessa Hyvät ja huonot uutiset -visailuohjelmassa. Osa kansasta kuitenkin vihastui. Päiviteltiin, kuinka pappi saattaa puhua tuhmia tai vitsailla vähemmistöistä. Joskus ihmisillä meni sekaisin, että ruudussa ei puhunut pappi vaan koomikko.

Laajasalo puolustaa tv-roolejaan topakasti.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua myös kirkkoherran työssä. Ei niin, että minä olen brändi vaan että annan kirkolle kasvot. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Näkyvyys kääntyi nopeasti kirkkoherran voitoksi. Se ei ole ihme, sillä naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla
naamalla.

”Olen kuitenkin evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset iloiseksi.”
 

 

Aika ja vanheneminen ovat olleet kirkkoherran mielessä paljon. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22. Saarnojen aiheet olivat kuitenkin samoja kuin nyt: Jeesus, armo, ilo. Papin puvussa saattoi luontevasti
myös kuunnella ja lohduttaa vaikka itseään neljä kertaa vanhempaa. Työ kasvatti huomaamaan, että ihmisten ongelmat ja murheet ovat
isossa mittakaavassa hyvin samanlaisia. Jos läheinen on vakavasti sairas tai omaa lasta kiusataan koulussa, puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä.

Avarakatseisuuden ymmärrys on peruja kotoa. Perhe oli keskiluokkainen, mutta kotona pyöri hyvin sekalaista seurakuntaa.

– En edes tiennyt tuttujen ja ystävien taustoista. Kasvoin siihen, että kaikki ovat samanarvoisia ja ihmistä pitää kunnioittaa, olla hyvätapainen ja
kohtelias.

 

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

– Rakastan kirkkoa sellaisena, kuin se on, en sellaisena, mitä se voisi olla. Kirkko täyttää 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain
lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat
puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma. Kirkon muutosta enemmän ihmetyttää oma muuttumattomuus. Vaikka peilistä katsoo toisennäköinen tyyppi kuin nuorena, sama se on sisältä.

– Välillä mietin, olenko todella näin vanha! Vanhenemisessa hauskaa on, että vaikka aika kuluu ympärillä, sitä kokee olevansa yhä sama ihminen.

 

Laajasalo ei voi olla ihailematta lasten loputonta uteliaisuutta ja tiedonjanoa. Heille maailma näyttäytyy jatkuvan ihmettelyn aiheena. Juuri uteliaisuudessa lapset ovat opettaneet Laajasaloa eniten.

– On hämmentävää, miten lapsi voi esittää tiedemiehen ja -naisen kysymyksiä, jotka eivät tule minulle mieleenkään ja joihin yleissivistykseni ei taivu.
He antavat joka päivä uusia kulmia siihen, miten maailmaa voi katsoa.

Näinä yhdessäolon hetkinä hälvenee huono omatunto siitä, ettei aina ehdi yhteiseen ruokapöytään tai ole läsnä, kun kuopus kaatuu, satuttaa polvensa ja haluaisi isän laittamaan laastarin. Laajasalo toivoo, että tieto rakastetuksi tulemisesta kannattelee pesuetta silloinkin, kun hän ei ole läsnä.

– Minulla on usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tärkein tavoitteeni on, että lapset tietävät, että he eivät voisi tehdä mitään, mikä poistaisi rakkauden.
Rakkauteen sisältyy lupa erehtyä ja epäonnistua. Mokaaminen on ihan ok, isä sanoo lapsille usein. Aikuisillekin sitä on hyvä toitottaa, sillä he vasta täydellisyyden tavoittelijoita ovatkin. Pitäisi olla hyvä kaikessa, pystyä ja riittää.

Vaatimusten alla luhistuu herkästi, jos ei laske rimaa. Kaikkeen ei tarvitse taipua.

– Nykyajassa on paljon ehdottomuutta, meistä yritetään puristaa kauhean hyviä kaikessa. Tärkeintä olisi hyväksyä, että aina asiat eivät mene kuten
toivoisi eikä osaa olla sellainen kuin haluaisi. Silti elämässä voi käydä hyvin. ●

 

TEEMU LAAJASALO, 43

TYÖ Helsingin hiippakunnan piispa. Aiemmin kirkkoherra Helsingin Kallion seurakunnassa. Tunnetaan myös television
sketsi- ja komediaohjelmista.
PERHE Naimisissa, 4-,9- ja 11-vuotiaat lapset.
VAPAALLA Aloitti uudestaan lenkkeilyn, soittaa kitaraa nuotiolla.

Seurakuntalainen

Teemu on vielä tällä hetkellä Kallion kirkkoherra. Helsingin piispana hän aloittaa 1.11.2017. Onnea valinnan johdosta.

Aitoa evanjeliumia

Ollessasi piispana tukeudu vahvasti raamatun sanomaan. Synti on synti ja se tulee olla vahvasti saarnoissasi, niin voit parannuksen jälkeen saarnata myös anteeksiannon Jeesuksen armontyön kautta. Jeesus on Herra.

Sisältö jatkuu mainoksen alla