Ole rohkea ja unelmoi niin että huimaa. Kun löydät sateenkaaren pään, se tuntuu sydämessä, aivoissa ja varpaissa.

– Unelmat kannustavat meitä luomaan uutta ja kehittävät meitä ihmisenä. Elämä säästöliekillä, jos kiellämme itseltämme unelmat, sanoo kouluttaja ja konsultti Kristiina Harju, joka on ohjannut tuhansia ihmisiä muutoksen tielle, löytämään unelmansa ja toteuttamaan ne. – Unelmointi on kykyä kuvitella, millaista elämä on parhaimmillaan.

Jokaista unelmaa siivittää tarve onneen. Ihminen unelmoi olevansa onnellinen uudessa kodissa, lomalla, hoikistuneena tai raittiina. Tarpeet, toiveet ja unelmat muuttuvat iän ja elämämme olosuhteiden myötä. Kun yksi unelma on toteutunut, herää uusia. Jos alle kolmekymppinen unelmoi perheestä, urasta, taloista ja tavaroista, niin viisi–kuusikymppinen unelmoi jo tietoisemmin ei-materiaalisesta onnesta. Unelmoida voi myös siitä, että se hyvä, mikä on, pysyisi.

Irti järjen vankilasta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suuret ikäluokat ja nuoremmatkin on kasvatettu pitämään matalaa profiilia. Monen haaveet on lyöty lyttyyn heti alkuunsa: ”Älä kuvittele itsellesi mahdottomia.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se joka uskaltautuu unelmoimaan, vapautuu järjen vankilasta. Unelmissa jokaisella on lupa onneen, voi vapaasti luoda asioita ja kuvitella tilanteita ja tapahtumia.

Unelman ei tarvitse toteutua kirjaimellisesti. Ihminen voi olla allerginen ja silti unelmoida kissanpennusta. Hän voi hankkia pehmolelun tai käydä paijaamassa naapurin kissaa tai ruveta kutsumaan läheistä ihmistä kisuksi – ja saa elämäänsä kaipaamaansa pehmeää, suloista ja hellää.

Unelmoidessa ei pidä sensuroida ajatuksiaan, ei arvostella itseään, ei hävetä eikä pelätä. On syytä unohtaa arjen olosuhteet, asuntolaina, pienet lapset, sairas äiti, pieni palkka, tympeä puoliso, pettymykset ja muut ”niin niin mutta kun” -asiat, jotka voisivat jarruttaa unelmointia.

Hyvä elämä pitää jokaisen hahmottaa itse ja ottaa siitä myös itse vastuu. Toisen tekemisille tai tekemättä jättämisille syytä ei saa sysätä, tai saa olla hapan koko ikänsä.

Aikaa unelmoinnille

Otollisin aika unelmille on silloin, kun ihminen haluaa muuttaa elämänsä. Jos on matkakuume, on vaikea matkustaa, ellei mielessä ole mieluisaa kohdetta. Kun sydän alkaa sykkiä Pariisille, on kaikki selvää. Sinne! Sama pätee unelmiin. Täytyy olla suunta, jota kohti mennä.

– Omaan unelmaan pääsee kiinni, kun rauhoittuu miettimään, millaista on hyvä elämä: millaisessa työssä, ihmissuhteissa ja oloissa olisi onnellinen, Harju neuvoo.

Unelmat pulpahtavat mieleen, kun rauhoitumme ja annamme aivojen eri osien tehdä yhteistyötä ja tuottaa tietoisuuteen erilaisia oivalluksia tai näkymiä.

Unelman tajuaminen voi kuitenkin viedä aikaa. Kun Kristiina Harjua aikoinaan alkoi askarruttaa, millaisessa elämässä hän olisi onnellinen, häneltä kesti kahdeksan kuukautta, ennen kuin vastauksia alkoi pulpahdella. Hän kysyi itseltään joka päivä saman kysymyksen. Kun vastauksia ei kuulunut, hän ajatteli rennosti ottavansa seuraavana päivänä uuden sisäpuhelun.

Arjen hyörinnässä tärkeimmätkin oivallukset usein unohtuvat. Siksi unelmat voi kirjoittaa itselleen näkyviin. Näin on olemassa osoite, jota kohti pyrkiä. Loppujen lopuksi unelmia kohti pääsee pienin askelin ja asettamalla konkreettisia välitavoitteita. Kannattaa muistaa, ettei mikään unelma toteudu itsestään. Siitä huolimatta ei kannata luopua unelmista, ei pettyä eikä lyödä hanskoja tiskiin.

Kun unelman siemen on kylvetty, on unelmaansa tavoitteleva ihminen avoin kaikille mahdollisille vihjeille, jotka auttavat häntä pääsemään perille unelman viitoittamaan osoitteeseen. Elämässä alkaa tapahtua jännittäviä asioita, koska mieli valikoi sen, mille kannattaa herkistyä.

Unelmat antavat energiaa kohentaa elämää. Ne voivat kuitenkin myös pelottaa ja paljastaa jotain sellaista, mikä on pielessä. Unelmoinnin myötä elämästä kannattaa etsiä jo vallitsevia hyviä ja mukavia asioita, jotka yleistyytymättömyys on peittänyt alleen. Niin muutoksen prosessi tuntuu turvalliselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla