välirikko anteeksianto ihmissuhteet perhe
Kuva Shutterstock

Sukulaissuhteissa välien katkaiseminen on julmaa ja aiheuttaa käytännön hankaluuksia. Mutta miten ottaa yhteyttä, kun välit ovat olleet pitkään poikki?

Kun välit rikkoutuvat, tulee hiljaisuus, joka täyttyy kuvitelmilla, tulkinnoilla ja oletuksilla. Jos toinen osapuoli kieltäytyy yhteydenpidosta, riidan oikeita mittasuhteita ei voi päivittää ja asia paisuu usein kohtuuttomaksi.

– Jos piinallinen hiljaisuus kerittäisiin auki, syy-yhteydet avautuisivat uudella tavalla. Mutta kun toinen vetäytyy täysin, mahdollisuutta asioitten selvittelyyn ei edes ole, psykologi Päivi Mäntylä-Karppinen.

Ihmissuhteet jatkuvat harvoin samanlaisina läpi elämän. Laulun sanat ”Koskaan et muuttua saa”, on väärä toive oikeassa elämässä. Arasta pikkusisaresta voi kasvaa vahva ja voimakas, vahva isosisar taas saattaa elämänjuoksussa haurastua. Lapset ohittavat jossain vaiheessa vanhempansa.

– Jos toisen kanssa keskustellessa tulee aina sysätyksi vanhaan, väärään rooliin, se alkaa ahdistaa ja tulee halu ottaa etäisyyttä, Mäntylä-Karppinen kuvailee.

Ero ja uusi tasapaino

Läheisen kuolema järkyttää perheen rakennetta. Surijoissa saattaa herätä varhaiset roolit perheessä, vaikka niistä ei osaisi avoimesti puhua eikä niiden merkitystä ymmärtäisi. Esille nousevat lapsuuden kateuden aiheet ja koetut loukkaukset, mutta myös se, miten kaikesta huolimatta rakastetaan toinen toistamme. Kun perheen rakenne hakee uutta tasapainoa, tunnemyrskyt ovat tavallisia.

Esimerkiksi äidin kuoleman jälkeen sisarusten kaunat ja katkeruuden saattavat nousta pintaan. Toisaalta menetys voi yhtä hyvin saattaa heidät toisella tavalla yhteen.

– Suurissa muutoksissa tunteiden käsittely vie aikaa. Joskus katkos yhteydenpidossa voikin olla eräänlaista tilanraivausta tai yritystä löytää uusi rooli.

Mäntylä-Karppisen mielestä riidoissa ei ole yksiselitteisesti uhreja eikä syyllisiä. Jos näin ajattelee, asetelma voi kärjistyä ikään kuin todella olisi olemassa luonnevikainen hirmusisar.

– Olisi katsottava myös peiliin eli mietittävä, miksi toinen ei suostu olemaan yhteydessä. Vain itseään muuttamalla voi saada suhteessa muutosta aikaan, Mäntylä-Karppinen muistuttaa.

Ovi auki palaajalle

Aikuisissa suhteissa vastuu yhteydenpidosta kuuluu kummallekin, mutta lasten ja aikuisen välillä vastuu on aikuisella.

Joskus syynä välien katkaisemiseen voivat olla toisen osapuolen pyrkimykset kontrollointiin.

Murrosikään ja nuoruuteen kuuluu irrottautuminen. Itsenäistyvä nuori voi kokea, että ainoa keino selvitä tunkeilevasta äidistä on katkaista välit kokonaan.

– Vanhemman olisi viestittävä välittämistään ja huolenpitoaan tavalla, jonka nuori voi hyväksyä. Vain siten hänelle tulee tilaa hengittää. Vaikeassa tilanteessa nuorelle pitää antaa mahdollisuus palata pitämällä ovea auki.

Jos välit katkeavat mystisesti, kannattaa myös miettiä, millaista yhteydenpitosi välien katkaisijan kanssa on viime vuosina ollut. Oletko kertonut vain huonoja uutisia? Harva haluaa loputtomiin olla ahdistusten kaatopaikka. Syyllistäminen, marttyyrius tai jatkuva valitus voi johtaa siihen, että toinen ei yksinkertaisesti enää jaksa ja ottaa etäisyyttä.

– Katkoksiin voi esimerkiksi avioeron jälkeen olla syynä myös lojaalius uusia sukulaisia kohtaan. Valintatilanteessa joku joutuu aina paitsioon. Kun uusi vaimo ei halua, että mies on yhteydessä vanhaan vaimoon, mies on siinä tilanteessa aika avuton, Mäntylä-Karppinen sanoo.

Joskus välien katkaisemiseen sysää väärinkäsitys ja siitä johtuva loukkaantuminen. Toinen osapuoli on tajunnut asian eri merkityksessä kuin se on tarkoitettu. Silloin vihanpito saattaa sulaa jo yhden keskustelun aikana.

Apua välittäjästä?

Päivi Mäntylä-Karppisen mielestä joskus voi olla hyvä käyttää välittäjää, henkilöä, johon molemmat luottavat. Kannattaa miettiä, ketä välit katkaissut ihminen kunnioittaa ja kehen sinulla itselläsi on hyvät suhteet.

Tämä ihminen voi toimia sillanrakentajana. Pitää kuitenkin varoa, ettei yritä tehdä välittäjästä liittolaista itselleen. Silloin luottamus helposti karisee.

– Myös välittäjän pitää varoa, ettei joudu liian sisälle asioihin, jolloin hän menettää objektiivisuutensa.

Anteeksianto helpottaa

Mykkäkoulu kuluttaa. Välirikko synnyttää myös vihaa ja katkeruutta, joka kalvaa sisintä. Siksi olisi tärkeää ainakin omassa mielessään antaa anteeksi. Sillä vaikkei ole sovussa toisen kanssa, on ainakin jotenkuten itsensä kanssa.

– Toisen näkökulman ymmärtäminen helpottaa myös omaa selviämistä. On hyvä muistaa, ettei välien katkaisijallakaan ole hyvä olla.

Väkisin sopua ei kuitenkaan voi tehdä. Ei kannata lähettää sähköposteja, jotka deletoidaan, tai soittaa puheluja, joihin ei vastata. Turhat yhteydenottoyritykset ruokkivat vain pahaa oloa: sydän tykyttää, itkettää, raivostuttaa, orpous valtaa mielen. Miksi stressata itseään turhaan?

– Pitää osata luopua turhista odotuksista. Tärkeää on myöntää realiteetit niin, ettei elättele fantasiaa, Päivi Mäntylä-Karppinen sanoo.

Menetettyä ihmissuhdetta saa surra. Sitten voi laskea vapaalle, antaa olla. Let it be on hyvä ohje. Olen tehnyt kaikkeni enkä muuta voi. Ovi on auki, joten jos toinen haluaa, hän voi palata.

Sopua kohti varovasti

Oman selviytymisen kannalta tärkeitä ovat ystävät, jotka tukevat varauksetta. Tarpeeksi viisaat ystävät kannustavat myös näkemään tilanteen laajemmin, ja heille voi purkaa pahaa oloaan ja vihastustaan.

– Joskus välien katkeaminen avaa mielessä syviä syövereitä ja silloin ammattilainen voi tuoda objektiivisempaa näkökulmaa asioihin. Koulutettu psykologi ei mene liikaa mukaan pelkästään sinun totuuteesi vaan yrittää avata toisenkin näkökulmaa.

Kun ovi sitten narahtaa, sovinnosta ei pidä tehdä liian mahtipontista, ettei joudu jälleen pettymään. Jos välirikko on kestänyt pitkään, myös luottamuksen rakentamiselle tarvitaan aikaa. Kannattaa edetä pienin ja kunnioittavin askelin.

– Ensimmäisessä tapaamisessa on hyvä varustautua kuuntelemaan — tekemään kysymyksiä ja ottamaan vastaan kritiikkiä, Päivi Mäntylä-Karppinen sanoo.

Joskus laiha sopu voi olla riittävä. Myös muodolliset suhteet ovat kullanarvoiset, ainakin silloin kun pitäisi hoitaa käytännön asioita.

Kirje on hyvä yhteydenottoyritys, mutta hengen on oltava ehdottomasti ystävällinen. Kirjeen voi kirjoittaa, vaikka sitä ei koskaan lähettäisi.

Elämä tuo vastaa myös sovittavia tilanteita, perhejuhlia, häitä ja hautajaisia. Jos kuolema voi katkaista välit, se voi myös lähentää ja antaa laajemman näkökulman ja mahdollisuuden uuteen alkuun.

 

Asiantuntija: Päivi Mäntylä-Karppinen, erikoispsykologi, Päijät-Hämeen perheneuvola.

Kaarinan tarina

”Sisareni ja minä olimme aina olleet läheiset. Vaikeudet alkoivat, kun äiti alkoi sairastella ja masentui. Sisareni asui äitimme kanssa samalla paikkakunnalla, joten hänelle lankesi käytännön asioista huolehtiminen.

Itse yritin antaa tukea puhelimitse. Soitin äidille joka päivä ja yritin nostaa ylös notkosta. Ajoin myös neljän sadan kilometrin matkan ainakin kaksi kertaa kuukaudessa ja asuin äidin luona, vaikka välillä masennus tarttui myös minuun.

Välirikko alkoi äidin hautajaisten jälkeen. Jostain syystä — jota en vieläkään ymmärrä — sisareni katkaisi tyystin välit. Hän ei vastannut puhelimeen eikä sähköposteihin.

Ahdistuin ja ajattelin häntä monta kertaa päivässä. Miksi hän toimii näin? Haluaako hän jollakin tavalla rangaista minua? Mitä hän oikein ajattelee? Rahasta emme riidelleet. Välillä olin vihainen ja päätin unohtaa hänet, ikään kuin minulla ei olisi sisarta ollutkaan.

Onni onnettomuudessa oli se, etteivät tyttäremme, poikamme ja aviomiehemme menneet mukaan riitaan. He pitivät yhteyttä ja tapailivat.

Kun vihdoin kahden vuoden puhumattomuuden jälkeen tapasimme sukulounaalla, sisareni rauhallinen mies sanoi vaimolleen, että muista nyt kerrankin pitää pääsi kiinni.

Emme käsitelleet välirikkoa koskaan, enkä tiedä, onko se oikein vai väärin. Mutta jollakin tavalla emme halua nostaa esille kipeitä asioita.

Salaisessa mielessäni kuitenkin ymmärrän sisartani: hän tunsi kantavansa yksin vastuun äidistä. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että minä tein kaiken mihin vain kykenin.”

Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu Mustakallio..
Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu Mustakallio..

Minttu Mustakallion mielestä ei tarvitse yrittää selviytyä sankarillisesti. On ihan ok sanoa, että joku asia kummastuttaa tai pelottaa. 

Näyttelijä Minttu Mustakallio, 44, ajatteli lapsena, että aikuisilla on homma hallinnassa. Mutta ei se niin menekään.

– Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu. 

– Olen itsekin yhä järjetön pähkäilijä, vaikka joidenkin valintojen tekeminen on elämänkokemuksen myötä helpottunut.

Nytkin olisi osattava päättää, minne seuraavaksi matkustaisi. Ostaisiko jo lennot? Pitäisikö lähteä matkalla perheen kanssa vai ystävien vai miettiä vielä vähän...

– Luulen, että olen hidas. Toisaalta, ehkä olenkin vain tarkka, ja eikö se ole hyvä asia?

Pärjäämisen vaatimus ahdistaa

Minttu arvelee, että hänellä on aika vahva itsetunto. Ei ole ollut tarvetta pähkäillä sellaisia asioita kuin naiseus tai kroppakaan. Paitsi hetken teininä.

– Jalkani olivat kamalan laihat! Keksin lainata talvella kasvuveljeni Japun paksuja, pitkiä kalsareita. Kun ne olivat farkkujen alla, jalat eivät näyttäneet tikuilta, Minttu kertoo

Hän lähtee siitä, ettei elämässä kaikessa tarvitse yrittää kiihdyttää tai vastata koveneviin vaatimuksiin. Pärjäämisen vaatimukset ovat sekä naisille että miehille raskaita.

– Pitäisi olla myyvempi ja tauotta esillä somessa ja mediassa. Sellainen ahdistaa.

– Vedän oven kiinni ja sammutan kännykän, kun haluan keskittyä vain tärkeimpiin asioihin. Tärkeintä on voida elää niin kuin parhaaksi näkee ja olla rehellinen itselleen.

Minttu on hyväksynyt, että hitaus kuuluu hänen tapoihinsa. Ja senkin, että välillä on paras sanoa rohkeasti, ettei ymmärrä tai tiedä, mitä pitäisi tehdä.

– Silloin voi kysyä, mikä tässä onkaan meneillään? Entä mitä minulta odotetaan, Minttu sanoo.

 

Katso myös video, jossa Minttu kertoo, miten selviytyy vaikeista tilanteista?

 

Lue lisää Mintun hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 3/2018. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
 

Ekstreme-liikkuja Mikko Peltola on intohimoinen kalastaja. Ruuanlaiton pitää kuitenkin olla simppeliä. Peltsin ahvenfileistä tulee tummia ja rapeita.

Merellä hauenkalastuksen lumoihin joutunut toimittaja Mikko Peltolalla on muutama suosikkiresepti kaloille.

–Kokkaamisen pitää olla helppoa, joten yleensä se on myös kohtalaisen askeettista. Reseptini ovat sen mukaisia, sanoo Peltsi.

Ahvenet, joiden saalistaminen on helpompaa kuin haukien ja onnistuu ihan marketin kalatiskiltäkin, kuuluvat Peltolan suosikkeihin.

Mutta yllätys, niitä ei Peltolan käsissä kieritellä munaa, korppujauhoja ja voita -perinteen mukaisesti. Ruiskorppujauho tekee niistä rapeita ja säilyttää kalan oman maun.

–Jotkut pitävät tärkeänä juuri voin makua. En itse tee asiasta numeroa. Tärkeintä on tuoreus.

Perunamuusin tai keitetyt perunat Peltola korvaan välillä osittain tai jopa kokonaan höyrytetyillä porkkanoilla ja lanttulohkoilla.

 

Peltsin tummat ahvenet

  • Ahvenfileitä
  • Ruiskorppujauhoja
  • Kasvisrasvasekoitetta, voita tai paistamiseen sopivaa öljyä
  • Porkkanoita, lanttua ja perunoita

Kierittele ahvenfileet ruiskorppujauhoissa ja paista pannulla rasvassa tai öljyssä pinnaltaan rapeiksi. Syö saman tien yhdessä keitettyjen kasvisten tai perunoiden kanssa.

Lue lisää Mikko Peltolan hyvän olon tekijöistä: Hyvä terveys 3/2018. Lehti on maksutta tilaajien luettavissa digilehdet.fi-palvelussa.