Liian kiltti ihminen tukahduttaa oikeutetunkin vihan, kiivas käy kimppuun ilman syytä. Jämäkkyyden opetteleminen auttaa molempia. Monen riidan taustalla on nälkä tai väsymys.

Viha on hyödyllinen tunne, mutta se on eri asia kuin hyökkäävä tai alistuva käyttäytyminen. Tunteiden hallitseminen on taito, jonka voi oppia.

Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.

Jo arkiset ruumiin tarpeet nostavat tunteita – moni turha riita käydään nälkäisenä tai liian lyhyen yöunen jälkeen. Usein kyse on kuitenkin siitä, ettei saa vaikkapa kaipaamaansa arvostusta tai rauhaa.

Psykologi Maria Lindroos muistuttaa, että jokainen on itse vastuussa tunteistaan. Viha kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut minua väärin, myös siitä, että olen antanut kohdella itseäni huonosti.

Vaikka ei tuntisi tai hyväksyisi vihaa itsessään, se kanavoituu ulos tavalla tai toisella. Jos se ei tule esiin suorana tekona, se voi kääntyä sisäänpäin ja ilmetä ahdistuksena tai masennuksena.

Kiltiksi kasvatetut

Vihan tukahduttaminen alkaa jo lapsena.

– Fiksu lapsi kiltistyy huomatessaan, etteivät vanhemmat kuule hänen vihaansa. Kiltteysryhmiin osallistuvat naiset löytävät usein itsestään tukahdutettuja vihan tunteita, Maria Lindroos toteaa.

Kiltiksi kasvatettua helpottaa usein jo tieto siitä, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, myös viha. Se kertoo, mihin voin suostua ja mihin en.

Oman lapsen viha voi tuntua sietämättömältä, jos on itse joutunut samassa iässä nielemään raivonsa. Kielletyt tunteet ryöpsähtävät esiin, ja äiti alkaa pelätä käyvänsä raivoavan lapsen kimppuun.

– Äiti saa olla vihainen. Tunne ei tee hänestä huonoa äitiä, eivätkä pelkät ajatukset vielä vahingoita ketään, Lindroos tähdentää.

Viha tuntuu

Miten pitkä matka ajatuksista sitten on tekoihin? Moni on selittänyt silmitöntä väkivaltaansa sillä, että päässä pimenee ja itsehillintä vain katoaa yhtäkkiä. Voiko kenelle tahansa käydä niin?

– Ei voi. Väkivalta ei tule yllättäen, vaikka tekijä niin kokisi. Esimerkiksi parisuhteessa on voinut olla ongelmia kauan, mutta niistä ei ole keskusteltu eikä niihin ole haettu apua. Paine on kasautunut ja lopulta purkautunut väkivaltana, psykologi Taija Stoat kertoo.

Hetkellinenkään suuttumus ei tule yllättäen, sillä se tuntuu kehossa. Viha voi kiihdyttää hengitystä tai rypistää otsan. Se pusertaa huulet yhteen ja kädet nyrkkiin, tai rintaa alkaa puristaa ja kasvot lehahtavat punaisiksi. Kun tuntee oman ruumiinsa antamat merkit, saa lisäaikaa päättää, onko suuttuminen tarpeen ja voiko sen estää.

Tunteet ja ajatukset myös ruokkivat toisiaan. Taisteluun valmistautuva näkee toisen käytöksessä selviä hyökkäyksen aikeita, olipa tällä sellaisia tai ei.

Käyttäytymiseen vaikutetaan muuttamalla ajattelua. Mieti rauhoittavia lauseita: ”Pysyn rauhallisena. En välitä.” Kuvittele lempimaisemaasi, hengitä syvään, laske hitaasti kymmeneen. Ne ovat vanhoja mutta päteviä keinoja tyynnyttää itsensä.

Rattiraivon vaihtoehdot

Helposti kiivastuvan kannattaa miettiä etukäteen, missä tilanteissa viha yleensä herää. Yksi vaarallisimmista paikoista on liikenne.

– Kun istun peltikuoren sisällä, auto edustaa minua. Muut eivät tiedä minusta mitään. He näkevät vain, että aina noiden Bemareiden pitää saada ohittaa, Taija Stoat kuvailee.

Ajamisen tarkoituksena on päästä ehjänä perille. Suuttuneelta tämä järkevä päämäärä unohtuu.

– Liikenteessä voi hallita vain omia tekemisiään. Jos ryhtyy näpäyttämään toisia virheistä, muuttuu yhtä huonoksi ajajaksi. Ajaa vaikka kostoksi lähellä puskuria, kun se toinenkin ajoi.

Rattiraivolle on aina vaihtoehtoja. On vapaus olla reagoimatta. Voi napsauttaa päälle levollista musiikkia tai poiketa kahville.

– Tärkeä ja opeteltavissa oleva taito on se, ettei ota asioita henkilökohtaisesti. Omat raivonpuuskan aikaiset ajatukset tuntuvat jälkeenpäin kummallisilta. Olinko tosiaan sitä mieltä, että tuo tuntematon oli lähtenyt liikenteeseen vain minua kiusatakseen?

Pehmitä riidanhaastaja

Entä mitä tehdä silloin, kun joutuu riidanhaastajan silmätikuksi? Taija Stoatin mukaan on tärkeintä pysyä itse rauhallisena. Kokeile rauhoittavia ajatuksia, keskity hengittämiseen, poistu paikalta.

– Jos poistuminen ei onnistu, kannattaa ryhtyä pehmentämään tilannetta. Myötäile ja ole samaa mieltä, vaikket olisikaan. Sano, että saatat olla oikeassa, noinhan se taitaa olla.

Pehmennystekniikkaa käyttävä menettää ehkä tilaisuuden nasevaan lohkaisuun, mutta säästyy parhaassa tapauksessa pahoinpitelyltä. Hän on kuin sumua, josta haastajan on mahdotonta saada otetta.

Ongelmia voi aiheuttaa myös ryhmä, joka usuttaa yhtä jäsentään uhmaamaan auktoriteettia – tätä tapahtuu paitsi nuorisojoukoissa myös aivan tavallisilla työpaikoilla. Kun yllytetty sitten joutuu pulaan, ryhmä luikkii vastuusta.

– Jo siinä on kyllin hyvä syy pitäytyä omissa asioissaan. Rauhoittava ajatus yllytystilanteessa on vaikkapa: ”Muut eivät päätä, mitä minä ajattelen!” Jämäkkä myös kehottaa yllyttäjiä pysymään erossa asiasta, joka ei heitä mitenkään koske.

OTTO opettaa jämäkäksi

  • Kuvaile Ongelmallista käytöstä.

    ”Emma, olet vienyt uuden puseroni komerosta ilman lupaa.”
  • Kerro, miltä sinusta Tuntuu.

    ”Olen tosi vihainen.”
  • Täsmennä, mitä haluat toisen tekevän.

    ”Sinun pitää pyytää minulta lupa, jos haluat lainata vaatteitani.”
  • Osoita seuraus – kerro, mitä hyvää seuraa, jos toinen tekee, niin kuin pyydät.

    ”Lainaan niitä sinulle mielelläni, kunhan kysyt ensin.”
  • = OTTO