parisuhde, mies, rakkauskoulu, Keijo Markova, addiktio
Kuva Shutterstock

Olen kolmekymppinen nainen ja seurustellut pari vuotta mieheni kanssa, mutta emme asu yhdessä. Heti alussa hänellä oli melkein aina matkassa sixpack olutta, kun hän tuli luokseni. Olemme eronneet kahdesti, mutta hän on aina saanut minut ottamaan hänet takaisin.

Viime syksynä sain tietää, että samaan aikaan, kun aloimme tapailla, hän oli saanut entisen heilansa raskaaksi ja heille syntyi lapsi. Mieheni ei pidä lasta omanaan eikä halua edes puhua asiasta, vaikka minulla olisi miljoona kysymystä.

Viime aikoina mieheni alkoholinkäyttö on vain lisääntynyt. Nyt hän juo kotonaan, koska saan hänen juomisestaan paniikkikohtauksia. Olen ehdottanut, että menisimme AA:han tai jonnekin juttelemaan, mutta mitään ei tapahdu. Yritänkö turhaan?

MIMMU

Miesystäväsi ei vaikuta unelmavävyltä: runsasta alkoholinkäyttöä, kenties epäluotettavuutta ja tapailua yhtäaikaisesti usean naisen kanssa. Toisaalta - tällainen on aika yleistä. Suuri osa parisuhteista syntyy edellisen suhteen ollessa vielä kesken - siitäkin huolimatta, että mallitarinan mukaan niin ei kuulu tehdä. Ja monessa suhteessa sopivan yhteydenpidon tavan löytyminen ex-kumppanien kanssa voi viedä aikansa.

Kaipaat muutosta tilanteeseenne. Ongelmaksi koet etenkin miehen alkoholinkäytön, kerrothan saavasi siitä jopa paniikkikohtauksia. Hänen juomisensa on ongelma sinulle, mutta onko se sitä hänelle? Alkoholiongelman mittapuuna voidaan pitää alkoholiannosten määriä, riippuvuuden vahvuutta tai juomisesta seuraavia haittoja: krapulan ja palautu-misongelmien ohella tapaturmia, rahan menoa, vaikeuksia ihmissuhteissa.

Voi kulua vuosia, ennen kuin tällaiset haitat motivoivat muutokseen riittävästi. Motivaation herättyäkin ongelman kukistaminen voi olla vaikeaa.

Mietit, että menisit hänen mukanaan AA:n tai muun avun piiriin. Se on kaunis ajatus. Joskus toisen puolesta vastuunkantaminen on kuitenkin turhaa ja voi kääntyä jopa itseään vastaan. Mitä enemmän toisesta huolehtii, sitä vähemmän siihen on tarvetta henkilöllä itsellään. Ihminen myös vastustaa patistelua irti sellaisesta, jonka kokee itselleen mielekkääksi.

Vaikuttaa siltä, että vain sinä yrität kehittää suhdettanne. Parisuhde on raskas reki vetää yksin perässä. Osallistuuko miesystäväsi suhteenne kohentamiseen millään tavalla? Kerrot hänen välttelevän juomista kanssasi. Suuri valon pilkahdus se ei ole. On hankalaa, jos hän ei suostu edes keskustelemaan tärkeistä asioista.

Suhteenne ei vaikuta olevan tasapainossa: sinä toimit, hän on passiivinen. Mahdollisesti hän pitää sinua myös itsestäänselvyytenä. Kenties vain käyttäytymistäsi muuttamalla voisit liikahduttaa asetelmaa. Olemalla itsenäinen ja keskittymällä oman hyvinvointisi kannalta tärkeisiin asioihin - harrastuksiin, työhön, ihmissuhteisiin, mihin tahansa, mistä saat iloa - saattaisit saada hänet havahtumaan ja toimimaan toisin. Nykyistä elämäänne jatkaen tuskin saat häntä muuttumaan.

Samalla kun elät itseäsi miellyttävää elämää, voisit pohtia, mitä parisuhteelta haluat. Vaikket tavoittelisi täydellisyyttä, voisit selkiyttää hyvän suhteen minimikriteerit. Miettiä, minkälainen yhteiselo riittäisi sinulle . Miten viettäisitte aikaa? Muuttaisitteko yhteen? Näkisitkö perheen hänen kanssaan mahdolliseksi ja jos, mitä se edellyttäisi? Saattaa tosin olla, että vaikka hän jonain päivänä vähentäisi juomistaan ja panostaisi enemmän suhteeseenne, sinun ajatuksesi ovat jo muualla.

Näin eteenpäin

  • Ole realisti. Suhteenne korjaaminen saattaa olla mahdotonta.
  • Unohda miehen muuttaminen.
  • Keskity asioihin, joista sinä saat iloa, ja katso miten se vaikuttaa häneen.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys