Auttaisiko vyöhyketerapia, homeopatia tai vaikkapa kuusenhavu-uute - lupaavatko ne jo liikaa? Jos niin sanotut luontaishoidot ja vaihtoehtohoidot kiinnostavat, neuvottele ensin lääkärisi kanssa. Kaikki luonnolliseksi mainostettu ei ole vaaratonta.

Luontaistuotekauppojen ovet käyvät. Myös apteekit myyvät roppakaupalla luontaistuotteita ja ravintolisiä. Ihmiset etsivät vaivoihinsa helpotusta, joka olisi mahdollisimman luonnonmukaista. Tavallisesti ostaja on terve aikuinen nainen, joka kaipaa elämäänsä lisää puhtia tai toivoo valmisteiden käytön ehkäisevän vanhenemiseen liittyviä vaivoja.

Useimmista vaihtoehtohoidoista ei ole haittaa, joskaan ei hyötyäkään. Niiden tehoa ei ole pystytty tutkimuksissa todistamaan, siksi niitä ei ole otettu lääketieteen piiriin.

Mutta riskejäkin on: Luontaistuotteet voivat sisältää sellaisia aineita, jotka huonontavat lääkärin määräämän lääkkeen imeytymistä suolistossa tai muuttavat sen aineenvaihduntaa maksassa. Tällöin lääkkeen vaikutus joko heikentyy tai voimistuu.

Tuoretta näyttöä on esimerkiksi masennukseen hoitoon käytetyn mäkikuisman vaarallisuudesta. Se estää muiden lääkkeiden, kuten verenohennukseen käytetyn varfariinin ja ehkäisypillereiden, vaikutusta. Muita rohdoksia, joiden on todettu haittaavan lääkehoitoja, ovat muun muassa ginseng, neidonhiuspuu ja ubikinoni.

Lääkkeiden lisänä

Yleensä luontaistuotteita ja vaihtoehtoisia hoitoja käytetään lääketieteen tarjoamien hoitojen ja lääkkeiden lisänä – ei niiden korvaajana. Jopa puolet luontaistuotekaupan asiakkaista käyttää luontaistuotteita ja lääkkeitä yhtä aikaa. Hyvin harva käyttää vain vaihtoehtolääkkeitä.

Vaihtoehtohoidoista etsitään apua lieviin vaivoihin ennen kuin tarvitaan ”oikeita lääkkeitä”. Niistä hakevat helpotusta myös pitkäaikaisista sairauksista kärsivät. Jotkut kokeilevat niitä viimeisenä oljenkortenaan tai varmistaakseen, että kaikkea on kokeiltu.

– Ihmisillä on sammumaton halu etsiä jotain, joka vielä voisi auttaa. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi jotkut syöpäpotilaat turvautuvat vaihtoehtolääkintään, Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri lääkäri Harri Vertio tietää.

Usein aktiivisimpia vaihtoehtojen etsijöitä ovat sairaiden omaiset, jotka suosittelevat tuttavapiirissä kokeiltuja tuotteita. Kanssaihmiset kokemuksineen ovatkin luontaistuotteiden parhaita mainosmiehiä. Sen tietävät myös markkinoijat, jotka perustavat mainonnan yksittäisen käyttäjän kiittäviin lausuntoihin, kun tutkimustuloksiin ei voi vedota.

Intuition varassa

Vaihtoehtohoitojen vetovoima ei selity järjellä. Tutkimuksen mukaan luontaishoitoihin uskovat erityisesti ne, jotka hyödyntävät muussakin päätöksenteossa intuitiota eli tiedostamatonta ajattelua.

– Kaikesta ajattelustamme jopa 80–90 prosenttia perustuu intuitioon. Toiset vain nojautuvat siihen enemmän kuin toiset, sanoo dosentti Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitoksesta.

Intuitio toimii apunamme arkipäiväisissä tilanteissa: kun arvioimme ihmisen miellyttävyyttä tai tien ylittämisen turvallisuutta. Ratkaisut ovat automaattisia, niiden perusteita emme kovin tietoisesti harkitse.

Vaikka intuitio voi auttaa joissain kysymyksissä, sen perusteella ei löydä vastausta siihen, mikä väite on totta tai auttaako joku lääke vai ei.

– Intuition varassa toimiva valitsee terveyden horjuessa vaihtoehtohoidon, koska pitää mahdollisena, että se toimii. Hän ei vaadi aukotonta, järjellistä selitystä vaikutusmekanismeista vaan antautuu kokeilemaan, Lindeman toteaa.

Hän muistuttaa, että monet vaihtoehtolääkintään uskovat pitävät myös virallista lääketiedettä toimivana. Samasta asiasta voi olla monta totuutta, jotka elävät rinnakkain riitelemättä keskenään.

– Onhan vaihtoehtohoidoissakin monenlaisia. Toisessa ääripäässä on käsittämättömiä hoitomuotoja, jotka perustuvat energian ja voiman siirtämiseen. Toisessa päässä on lääketiedettä lähellä olevia valmisteita, esimerkiksi vitamiinilisät.

Ei aivan vaarattomia

Syöpäpotilaille markkinoidaan mitä moninaisimpia valmisteita, joiden kerrotaan pysäyttävän syövän etenemisen tai suorastaan parantavan taudin. Kestosuosikkeja ovat koivuntuhkalipeä ja kuusenhavu-uute, joista kummastakaan ei ole todistettu olevan minkäänlaista hyötyä syövän hoidossa. Silti niiden tehosta kulkee huhuja, jotka tavoittavat aina uusia syöpäpotilaita.

Harri Vertio ei halua tuomita niitä, jotka kokeilevat vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Usein taustalla on ajatus, että haluaa itse tehdä jotain sairautensa voittamiseksi. Lääketieteen tarjoamat syöpähoidot ovat kovin teknisiä ja monimutkaisia, eikä potilaan ole helppo osallistua tasavertaisena hoitonsa suunnitteluun lääkäreiden kanssa.

– Surullista on, kun syöpää sairastavaa kehotetaan syömään kourakaupalla vitamiineja ja hivenaineita. Määrät ovat niin suuria, ettei hän kenties pysty kaikkia edes nielemään. Silloin iskee epätoivo, kun tämäkään hoito ei auta.

Lääkäri ei hylkää

Harri Vertio neuvoo potilaita kertomaan lääkärilleen, jos he käyttävät jotain vaihtoehtohoitoja lääkärin määräämien lisäksi.

– Vaikka osa lääkäreistä suhtautuu kielteisesti muihin kuin lääketieteen menetelmiin, he eivät hylkää vaihtoehtohoitoja kokeillutta potilastaan. Sitä on turha pelätä.

Vertio luennoi vaihtoehtohoidoista lääkäriopiskelijoille Tampereen yliopistossa. Suuri osa lääkäreistä hyväksyy ainakin osan vaihtoehtohoidoista vaikka ei suosittelekaan niitä potilailleen. Asiallinen keskustelu, jossa punnitaan mahdolliset hyödyt ja haitat on aina paikallaan.

Vakavasti sairailla haitat näkyvät selvästi: vaihtoehtolääkintä voi lykätä varsinaisen hoidon aloitusta. Sovittuja leikkauksia saatetaan joutua siirtämään, jos ei ole lopettanut vaihtoehtolääkkeiden ottamista paria viikkoa ennen leikkauspäivää. Syöpäpotilaan erittäin runsas C-vitamiinin käyttö voi haitata lääke- ja sädehoitoa.

Luonnosta vain hyvää?

Monet pitävät vaihtoehtolääkkeitä turvallisina siksi, että ne tuntuvat luonnollisemmilta kuin lääketieteen käyttämät lääkkeet. Todellisuudessa monet lääkeaineetkin ovat lähtöisin luonnosta ja myös luontaistuotteet saattavat sisältää teollisesti tuotettuja kemiallisia aineita, jopa lääkeaineita. Sitä ei aina kerrota tuoteselosteessa – ihmetellään vain, kuinka luonnon oma tuote voi olla niin tehokas.

– Monessa istuu luja usko siihen, että kaikki luonnosta lähtöisin oleva on hyvää. Ja kuitenkin ympäristössämme kasvaa myös hyvin myrkyllisiä kasveja, dosentti Marjaana Lindeman sanoo.

Hän arvelee, että intuitio saa monet luottamaan samoihin asioihin kuin muinaiset kansat ja entisaikojen tiedemiehet. Tarkemmin ajateltuna tuskin kukaan toivoisi, että hänen sairauksiaan hoidetaan keskiaikaisilla menetelmillä, mutta se, että hoitoa on käytetty satoja vuosia, voi vedota.

– Minä en ainakaan haluaisi, että minua hoidettaisiin niin vanhoin menetelmin. Sen jälkeen tiede on löytänyt paljon parempia lääkkeitä, Lindeman toteaa.

Tarkkana lasten kanssa

Heikoilla jäillä ollaan silloin, jos vaihtoehtohoidon saaja on lapsi, vanhus tai mielenterveyspotilas. Suomessakin on tiedossa kuolemantapauksia, joissa vaihtoehtohoitoihin uskoneet vanhemmat ovat kieltäneet lapseltaan lääketieteellisen hoidon.

– Jos lapsen epäillään olevan hengenvaarassa, hänet voidaan ottaa huostaan vaikka sairaalassa. Tällöin vanhemmat eivät enää voi vaikuttaa lapsensa hoitoon. Yleensä kuitenkin selvitään keskustelemalla, lääkäri Harri Vertio kertoo.

Erityisen tärkeää vaihtoehtolääkkeiden ja lääkkeiden yhteisvaikutusten selvittäminen on, jos sairastaa jotain pitkäaikaista sairautta, käyttää verenohennuslääkkeitä tai on saanut siirtoelimen. Myös raskaana olevien ja imettävien äitien tulisi olla varovaisia.

Akupunktio hyväksytty

Luonnonlääketieteen Keskusliiton nettisivuilla esitellään noin 80 vaihtoehtoista hoitoa. Mukana on tutumpia hoitoja, kuten akupunktio, homeopatia tai kuppaus mutta myös vähemmän tunnettuja, kuten biokinesiologia, tuina-hieronta tai trager-hoito.

– Vaihtoehtohoitojen kirjo ulottuu vaarattomiksi katsotuista kiviterapiasta ja vyöhyketerapiasta sellaisiin vaarallisempiin hoitoihin kuin oksennuttaminen ja kahviperäruiskeet, Harri Vertio listaa.

Virallisen aseman lääketieteessä on saanut akupunktio, jota antavat monet lääkärit, yleensä fysiatrit. Akupunktion on tutkimuksissa todettu auttavan erilaisiin kipuihin, kuten päänsärkyyn, migreeniin tai polven nivelrikon aiheuttamiin särkyihin.

Vielä on osin selvittämättä, miksi neulahoito auttaa kipuihin. Länsimainen lääketiede olettaa sen perustuvan välittäjäaineisiin, jotka vapautuvat, kun tiettyjä hermopisteitä ärsytetään ohuen ohuella neulalla. Kiinalainen lääketiede taas selittää, että akupunktioneulat avaavat ihmisen kehossa olevat energian ja veren kulkureitit, jos niiden virtaus on jostain syystä häiriintynyt.

Samanlaiseen tasapainon tavoitteluun nojaa moni muukin itämaisen lääketieteen hoito. Niissä uskotaan, että ihmisissä olevaa huonoa energiaa voi pyyhkiä pois ja tuoda tilalle hyvää energiaa. Toisissa hoitomuodoissa taas pyritään puhdistamaan elimistöstä siellä oleva paha. Tällaisia ajattelutapoja länsimainen lääketiede ei tunnusta.

Lymfan hyödyt kyseenalaistettu

Lymfahieronnalla on lääketieteessä oma paikkansa: sitä käytetään leikkausten jälkeisten turvotusongelmien hoidossa. Lymfaan turvaudutaan muun muassa silloin, kun rintasyöpäpotilaalta on leikkauksessa jouduttu tyhjentämään kainalon imusolmukkeet. Myös plastiikkakirurgisten leikkausten jälkeen lymfalla voidaan kiihdyttää ja ohjata nestekiertoa oikeaan suuntaan.

Vertio kertoo, että monet kokevat hyötyneensä lymfahoidosta, mutta vuosi sitten tehty tutkimuskatsaus ei löytänyt riittävää näyttöä hoidon tehokkuudesta. Saattaakin olla, että lymfan lääketieteellinen käyttö vähenee tulevina vuosina.

Kauneudenhoidossa lymfan asema turvotuksen poistajana tuskin on uhattuna. Lymfahieronta kuuluukin monen kylpylän ja kauneussalongin tarjoamiin palveluihin.

Kuka tahansa voi hoitaa

Vaihtoehtoterapeuttien koulutusta ja toimintaa ei valvo yksikään viranomainen. Suomessa kuka tahansa voi väittää olevansa homeopaatti tai aromaterapeutti. Poikkeuksen tekevät ne manipulaatiohoitojen antajat, jotka on ilmoitettu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) rekisteriin. Vuoden 2009 alusta rekisteriä hoitaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Rekisteröidyt ammattilaiset ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen ja vain he saavat käyttää itsestään nimikettä koulutettu kiropraktikko, koulutettu naprapaatti tai koulutettu osteopaatti.

– Oman itsensä takia kannattaa aina tarkistaa hoitajansa ammattipätevyys. Sen voi tehdä pyytämällä nähtäväkseen koulutustodistuksen, Vertio neuvoo.

Vertio on itse kokeillut monia vaihtoehtohoitoja mutta ei ole saanut niistä enempää kuin hetkellisen rentouden tunteen. Hän ei kuitenkaan halua kyseenalaistaa kaikkien hoitojen hyödyllisyyttä.

– Jokainen voi mielessään punnita, onko hoidosta saatu hyöty suhteessa siitä maksettuun hintaan. Jos kokee saaneensa hyötyä koko rahan edestä, hoitoja kannattaa ehkä jatkaa.

Kaihda liian hyvää

Harri Vertio varoittelee täysistä huijauksista. Sellaisiksi hän katsoo hoitomuodot, joiden markkinoija tietää tarjoavansa palveluita, jotka eivät paranna kenenkään olotilaa. Hän muistuttaa, että lääkäreissäkin on sellaisia, jotka määräävät esimerkiksi syövän hoidoksi jättiannoksia vitamiineja ja hivenaineita. Onneksi tällaisia lääkäreitä on tiedossa vain muutama.

Hälytyskellojen pitäisi soida silloin, jos hoitoa markkinoidaan yhden asiantuntijan nimissä. Jos valmiste olisi niin ihmeen hyvä, se olisi kaikkien lääkärien käytössä. Asiakkaita houkutellaan myös vetoamalla erilaisiin tutkimuksiin ja tutkimuslaitoksiin, joiden tieteellisyys ei kestä lähempää tarkastelua.

Jos hoidon luvataan ehkäisevän tai parantavan useita sairauksia, se on todennäköisesti huijausta. Sellaista ihmehoitoa ei ole keksittykään. Liian hyvältä kuulostava on takuulla humpuukia.

Erilaisia jo lähtökohdiltaan


Lääketiede

  1. hoidon teho pitää osoittaa tutkimuksin
  2. hoidon toimintamalli tunnetaan
  3. ammattilaisilla lupa hoitaa
  4. hoito pirstaloitunut erikoisaloihin
  5. tutkimustieto tärkeää
  6. tiedettä

Vaihtoehtoiset

  1. sokkotutkimuksia ei tehdä
  2. toimintamallia ei ole selvitetty
  3. hoidon antajia ei valvota
  4. hoidetaan koko ihmistä
  5. usko paranemiseen tärkeää
  6. hoitoa

Akupunktio

Akupunktion juuret ovat kiinalaisessa lääketieteessä, joka uskoo, että neulanpisto avaa hyvän energian ja veren virtauksen, jos ne jostain syystä ovat päässeet tukkiutumaan.

Akupunktiota on tutkittu paljon ja se on hyväksytty osaksi länsimaista lääketiedettä. Vaikutuksen arvioidaan perustuvan hermojen välittäjäaineiden sekä mielihyvähormoni endorfiinin vapautumiseen.

Akupunktio helpottaa erilaisia kiputiloja, kuten niska- ja hartiajännityksiä, päänsärkyä tai nivelrikon aiheuttamaa kipua.

Lymfahoito

Lymfaterapiassa tehostetaan elimistössä virtaavaa imunestekiertoa kevyin pumppaavin liikkein. Sitä käytetään turvotuksen poistoon, kivun lievitykseen ja rentoutukseen. Lääkärit voivat määrätä lymfahoitoa esimerkiksi rintasyöpäleikkauksen jälkeen, sillä se kiihdyttää vaurioitunutta imunestekiertoa ja vähentää näin turvotusta.

Uusin tutkimus on kyseenalaistanut lymfan hyödyt. Voikin olla, että sen lääketieteellinen käyttö vähenee, mutta toistaiseksi esimerkiksi rintasyöpäleikkauksessa olleet saavat lääkärin määräämästä lymfahoidosta Kela-korvausta.

Vyöhyketerapia

Vyöhyketerapian tarkoituksena on aktivoida kehoa parantamaan itse itsensä. Terapiassa hierotaan ja painellaan jalkapohjan, jalkaterän, käsien ja korvien alueella olevia heijastepisteitä.

Vyöhyketerapiaa käytetään muun muassa stressin, lihasjännityksen ja ruoansulatushäiriöiden hoitamisessa. Siitä haetaan apua myös vauvojen koliikki-itkuun. Lääketieteellisissä tutkimuksissa vyöhyketerapian ei ole todettu auttavan vaikka jalkapohjan hieronta saattaakin tuottaa hyvää oloa ja lievittää kipuja ainakin hetkellisesti.

Homeopatia

Homeopaattiset valmisteet tehdään laimentamalla ja ravistamalla luonnosta saatavia raaka-aineita. Menetelmää kutsutaan potensoinniksi, koska sen uskotaan tekevän aineesta entistä tehokkaampaa: mitä laimeampi liuos, sitä tehokkaammaksi sen sanotaan tulevan. Valmisteiden väitetään tukevan elimistön puolustusjärjestelmää ja paranemiskykyä.

Homeopaattisten valmisteiden vaikutusmekanismeja ei ole pystytty selittämään eikä niiden tehoa ole osoitettu lääketieteellisissä tutkimuksissa. Homeopatia luetaan vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, mutta homeopaattiset valmisteet luokitellaan EU:ssa lääkkeiksi. Homeopatiaa voi opiskella esimerkiksi Saksassa osana lääkärikoulutusta.

Lue lisää akupunktiosta.

Muista

  • kertoa lääkärille käyttämistäsi luontaistuotteista tai ravintolisistä, sillä ne saattavat joko heikentää tai voimistaa lääkkeiden vaikutusta.
  • keskustella lääkärin kanssa, jos aiot lopettaa sinulle määrätyn lääkkeen käytön ja korvata sen luontaistuotteella.
  • välttää ostamasta luontaistuotteita tai lääkkeitä netistä tai ulkomailta. Niiden todellinen sisältö voi olla ihan muuta kuin mainoksessa luvattu.
  • noudattaa pakkauksen annosteluohjeita.
  • lopettaa tuotteen käyttö, jos epäilet sen aiheuttaneen haittaa.
  • Useimmista vaihtoehtohoidoista ei ole haittaa potilaille, tosin ei sitten hyötyäkään.
Vierailija

Vyöhyketerapia, homeopatia ja muut vaihtoehtohoidot - hyötyä vai haittaa?

Tämä eduskunnassa vaihtoehtohoitoja kannattavien kansanedustajien lääketieteen pätevyys epäilyttää. Siellä Perussuomalaisten tiloissa puoltavan kokouksen järjesti perushoitaja ja palomies. Jälkimmäinen kertoo oppineensa kaiken tietämänsä ambulanssikuskina.Ensimmäisellä on alin mahdollinen tutkinto. Toisin sanoen kummalakaan ei ole lääketieteestä pienintäkään käsitystä. En voi muuta kuin huokaista, kuinka pienellä asiantuntemuksella ja järjellä eduskunnassa toimitaan asiantuntijana.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.