Joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Psykologi neuvoo, miten selvitä eteenpäin.
Puhumisen tärkeyttä korostetaan joka paikassa: kyllä taas mieli keveni, kun sai rupatella työkavereiden kanssa kahvitauolla. Mikä helpottaisi, kun työttömänä ja maalla asuvana yksinäisenä perheenäitinä ei ole edes työpuheluita? Ei naapureita, ei tuttuja. Vähiin sukulaisiin on pitkä matka. Harrastuskaverit ovat työkiireissään tai tavattavissa vain somessa. Ei ole kasvo- eikä puhekontakteja. Yllätyskohtaamisiakin tulee harvoin. Olisi niin mukava puhua. Omasta yksinäisyydestä ei oikein kehtaa avautua kaupan kassalle. En usko, että olen ainut, joka tuntee näin.
Psykologi vastaa:
ET OLE YKSIN kokemuksesi kanssa. Helsinki Mission barometrin mukaan yksinäisyyttä kokee joka kolmas suomalainen. Vaikka pandemian jälkeen on palattu takaisin normaaliin elämäntapaan, digiyhteydet ovat tulleet jäädäkseen. Eivätkä ne korvaa kasvokkaisia tapaamisia.
On selvää, että työpaikan puuttuminen vähentää kontaktejasi, kuten myös maaseudulla asuminen pitkine välimatkoineen. Myös kotiäitiys voi eristää, kun työ- ja lepopaikka on sama. Tärkeintä on, että olet havahtunut muutoksen tarpeellisuuteen.
ONGELMAN ratkaisemiseksi sinun on hyvä miettiä ensin, minkälaista seuraa kaipaat. Meillä on hyvin erilaisia odotuksia ihmissuhteillemme ja koemme myös yksinäisyyden hyvin eri tavoin. Et kerro, oletko yksinhuoltaja vai parisuhteessa. Joka viides suomalainen kokee parisuhteessaan yksinäisyyttä. Kyse on tällöin usein tunneyhteyden katkeamisesta. Jos olet liitossa, otathan yksinäisyyden heti puheenaiheeksi; tietenkin sopivalla hetkellä ja sopivaan tapaan.
YHTEYKSIEN aktivoiminen toisiin ihmisiin on hyvä aloittaa katsomalla myötätuntoisesti peiliin. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) ylläpitämässä mielenterveystalo.fi -verkkosivuilta löytyy osio Yksinäisyys ja mielen hyvinvointi. Siellä ensimmäisenä askeleena pois yksinäisyydestä on juuri myönteisemmän suhteen luominen itseen.
Voimme helposti kokea itsemme jollain tavalla ei-kiinnostavina tai jopa viallisina, jos emme onnistu solmimaan ystävyyssuhteita. En tiedä kuinka kauan olet kokenut yksinäisyyttä, mutta on tärkeää, että harjoittelet ensiksi pitämään itsestäsi ja löytämään itsestäsi kiinnostavia asioita ja piirteitä. Omaa mieltä voi myötämanipuloida vaikka lauseella ”olen kiva ja ainutlaatuinen; ansaitsen parasta”.
Seuraava porras HUSin mallissa on yksinäisyydestä puhuminen jonkun kanssa. Tämä voi olla tuttu, naapuri tai ammattihenkilö. Mieti kuka voisi olla se, jolle kehtaisit puhua ongelmastasi. Kerrot, että sinulla on harrastusystäviä: ehkä joku heistä? Jos et löydä kuuntelijaa, etsi ammattiapua tai soita 24/7 kriisipuhelimeen (09) 252 501 11.
TÄRKEÄÄ olisi myös käydä läpi omaa osoitteistoa ja sosiaalisen median appeja ja miettiä, mitä nykyisiä tai menneitä ihmissuhteita voisit aktivoida. Somessa on helppoa herätellä kuihtuneita ja luoda uusia suhteita (esim. kaverihaku.net). Sielläkin kannattaa tehdä rohkeasti aloitteita ja pyrkiä sopimaan tapaamisia.
Myös erilaiset paikalliset kerhot, seurat, yhdistykset ja järjestöt voivat toimia paikkoina, joissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Ilman vaivaa ystävyyksiä ei saa, mutta yhteyden löytyminen on vaivan arvoista. Ensimmäiset askeleet voivat olla haastavia, mutta siitä eteenpäin homma kyllä helpottuu.
Näin eteenpäin
- Kirjoita yhden sivunpituinen kirjoitelmaotsikolla ”Yksinäisyyteni”.
- Lue Itsemyötätunto-kirja ja tutustu Mielenterveystalon yksinäisyys-osioon.
- Keskustele mahdollisen kumppanisi tai ystäväsi kanssa yksinäisyyden kokemuksestasi.
- Etsi vertais-tai ammattitukea erilaisista verkostoista.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
Psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen vastaa lukijoidemme kysymyksiin. Lähetä oma kysymyksesi hyvaterveys.fi/kysy
