ylihuolehtiva äiti ja tytär kuinka suhde paremmaksi
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias yksinasuva nainen, jolla on ylihuolehtiva äiti. Olen asunut 6 vuotta poissa kotoa, mutta äiti ei luota että pärjään. Olen esikoinen ja minulla on perheellinen pikkuveli. Äitini älytön tarve paapoa näkyy niin, että hän ostaa minulle usein tavaroita, vaikka olen kieltänyt sen - sekä lempeästi että napakasti. Hänen intohimonsa on kirpputorien kiertely ja sieltä sitten löytyy aina jotain - milloin tarpeellista ja milloin tarpeetonta. Tavaran tuputtamisen lisäksi minua ärsyttää hänen paimentamisensa. Kauhea poru tulee siitä, jos en ole pariin päivään soittanut. Olen sanonut että olen aikuinen ja hoidan asiani ja ostokseni, mutta viesti ei mene perille. Asumme 4 kilometrin päästä toisistamme ja näemme viikoittain. Mitä tulisi tehdä, ettei tämä loppuisi välirikkoon? MINNA

Ongelmaasi voi tarkastella saksalais-amerikkalaisen Erik H. Eriksonin elämänkaariteorian näkökulmasta. Eriksonin mukaan meidän täytyy ihmisinä kohdata kahdeksan kehityskriisiä, joiden ratkaiseminen antaa eväät selvitä elämän muista haasteista ja muodostaa eheä minuus.

Aikuisuuteen liittyvät kriisit ovat oman identiteetin muodostaminen ja läheisyyden haasteen ratkaiseminen. Näitä teemoja sinä joudut nyt käsittelemään. Äitisi kehitysteemoja taas tuntuvat olevan haasteet, jotka liittyvät toisista huolehtimiseen ja elämänviisauden saavuttamiseen.

Äitisi ei luota, että sinä olisit yksinasuvana kolmekymppisenä ratkaissut kysymyksen siitä, kuka olet. Ilmeisesti pikkuveljesi perhe edustaa hänelle "oikeampaa" ratkaisua identiteetin kannalta.

Äitisi mielipidettä tärkeämpää on, että itse koet valinneesi nykyisen tiesi ja että käsittelet tietoisesti läheisyyden teemaa elämässäsi. Kaikkien ei tarvitse valita parisuhdetta, mutta jokaisen meistä täytyy lopulta tehdä valinta, haluammeko sellaista vai emme. Muuten seurauksena on jatkuva hämmennyksen tila, läheisyyden välttäminen, energian suuntaaminen korvaaviin toimintoihin elämässä kuten liialliseen työntekoon ja yksinoloon.

Eriksonin mukaan "Terveen lapsen ei tarvitse pelätä elämää jos hänen vanhempansa ovat tarpeeksi tasapainoisia ollakseen pelkäämättä kuolemaa".

Voiko olla niin, että äitisi toimintatavan taustalla on turvattomuutta, joka näyttäytyy ylihuolehtimisena. En tiedä minkä ikäinen äitisi on, mutta voi olla, että hänellä ei ole motivaatiota lähteä läpikäymään näitä omia elämänteemojaan. Mutta toivottavasti tietoisuus niistä helpottaa sinua olemaan ärsyyntymättä hänen käytöksestään.

Paapomiselle, tai pikemminkin sinun kontrolloinnillesi, voit alkaa asettamaan rajoja. Sinun on syytä selkeyttää äidillesi, että toivot aikuista suhdetta välillenne, jossa avainsanoja ovat luottamus ja kunnioitus toista kohtaan. Äitisi ei varmaankaan muutu kauheasti, mutta sinä voit sen sijaan muokata suhdettanne ja ennen kaikkea elämääsi tyydyttävämmäksi. Mikäli tarpeen, voisi olla hyvä, jos kävisit jonkun ammattilaisen kanssa vähän läpi suhdettanne ja nykyistä elämäntilannettasi.

Äitien ja tyttärien välisiä suhteita on kuvattu paljon. Hyvä kirja aloittaa on Tuula Vainikaisen Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen (WSOY 2011). Ingmar Bergmanin Syyssonaatti (1978) lienee yksi tunnetuimpia kuvauksia. Klassikkoja hyvistä, vaikka välillä ristiriitaisista, äideistä löytyy elokuvista Hellyyden ehdoilla (1983) ja Abba-elokuvasta Mamma Mia (2008).

Näin eteenpäin

  • Kirjoita harjoituskirjeitä (älä lähetä) äidillesi, joissa kerrot tunteesi ja toiveesi tulevasta yhteydenpidostanne.
  • Harjoittele mindfulnessin tai meditaation (YouTube) avulla tulemaan paremmin toimeen tunteittesi kanssa.
  • Opettele sanomaan ei, olemaan vastaamatta puhelimeen ja olemaan vähemmän tekemisissä äitisi kanssa.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys