ylihuolehtiva äiti ja tytär kuinka suhde paremmaksi
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias yksinasuva nainen, jolla on ylihuolehtiva äiti. Olen asunut 6 vuotta poissa kotoa, mutta äiti ei luota että pärjään. Olen esikoinen ja minulla on perheellinen pikkuveli. Äitini älytön tarve paapoa näkyy niin, että hän ostaa minulle usein tavaroita, vaikka olen kieltänyt sen - sekä lempeästi että napakasti. Hänen intohimonsa on kirpputorien kiertely ja sieltä sitten löytyy aina jotain - milloin tarpeellista ja milloin tarpeetonta. Tavaran tuputtamisen lisäksi minua ärsyttää hänen paimentamisensa. Kauhea poru tulee siitä, jos en ole pariin päivään soittanut. Olen sanonut että olen aikuinen ja hoidan asiani ja ostokseni, mutta viesti ei mene perille. Asumme 4 kilometrin päästä toisistamme ja näemme viikoittain. Mitä tulisi tehdä, ettei tämä loppuisi välirikkoon? MINNA

Ongelmaasi voi tarkastella saksalais-amerikkalaisen Erik H. Eriksonin elämänkaariteorian näkökulmasta. Eriksonin mukaan meidän täytyy ihmisinä kohdata kahdeksan kehityskriisiä, joiden ratkaiseminen antaa eväät selvitä elämän muista haasteista ja muodostaa eheä minuus.

Aikuisuuteen liittyvät kriisit ovat oman identiteetin muodostaminen ja läheisyyden haasteen ratkaiseminen. Näitä teemoja sinä joudut nyt käsittelemään. Äitisi kehitysteemoja taas tuntuvat olevan haasteet, jotka liittyvät toisista huolehtimiseen ja elämänviisauden saavuttamiseen.

Äitisi ei luota, että sinä olisit yksinasuvana kolmekymppisenä ratkaissut kysymyksen siitä, kuka olet. Ilmeisesti pikkuveljesi perhe edustaa hänelle "oikeampaa" ratkaisua identiteetin kannalta.

Äitisi mielipidettä tärkeämpää on, että itse koet valinneesi nykyisen tiesi ja että käsittelet tietoisesti läheisyyden teemaa elämässäsi. Kaikkien ei tarvitse valita parisuhdetta, mutta jokaisen meistä täytyy lopulta tehdä valinta, haluammeko sellaista vai emme. Muuten seurauksena on jatkuva hämmennyksen tila, läheisyyden välttäminen, energian suuntaaminen korvaaviin toimintoihin elämässä kuten liialliseen työntekoon ja yksinoloon.

Eriksonin mukaan "Terveen lapsen ei tarvitse pelätä elämää jos hänen vanhempansa ovat tarpeeksi tasapainoisia ollakseen pelkäämättä kuolemaa".

Voiko olla niin, että äitisi toimintatavan taustalla on turvattomuutta, joka näyttäytyy ylihuolehtimisena. En tiedä minkä ikäinen äitisi on, mutta voi olla, että hänellä ei ole motivaatiota lähteä läpikäymään näitä omia elämänteemojaan. Mutta toivottavasti tietoisuus niistä helpottaa sinua olemaan ärsyyntymättä hänen käytöksestään.

Paapomiselle, tai pikemminkin sinun kontrolloinnillesi, voit alkaa asettamaan rajoja. Sinun on syytä selkeyttää äidillesi, että toivot aikuista suhdetta välillenne, jossa avainsanoja ovat luottamus ja kunnioitus toista kohtaan. Äitisi ei varmaankaan muutu kauheasti, mutta sinä voit sen sijaan muokata suhdettanne ja ennen kaikkea elämääsi tyydyttävämmäksi. Mikäli tarpeen, voisi olla hyvä, jos kävisit jonkun ammattilaisen kanssa vähän läpi suhdettanne ja nykyistä elämäntilannettasi.

Äitien ja tyttärien välisiä suhteita on kuvattu paljon. Hyvä kirja aloittaa on Tuula Vainikaisen Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen (WSOY 2011). Ingmar Bergmanin Syyssonaatti (1978) lienee yksi tunnetuimpia kuvauksia. Klassikkoja hyvistä, vaikka välillä ristiriitaisista, äideistä löytyy elokuvista Hellyyden ehdoilla (1983) ja Abba-elokuvasta Mamma Mia (2008).

Näin eteenpäin

  • Kirjoita harjoituskirjeitä (älä lähetä) äidillesi, joissa kerrot tunteesi ja toiveesi tulevasta yhteydenpidostanne.
  • Harjoittele mindfulnessin tai meditaation (YouTube) avulla tulemaan paremmin toimeen tunteittesi kanssa.
  • Opettele sanomaan ei, olemaan vastaamatta puhelimeen ja olemaan vähemmän tekemisissä äitisi kanssa.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.