Keskustele ja kyseenalaista – 3 tapaa kasvattaa lapsesta kriittinen ajattelija
Kun lapsi seuraavan kerran pohtii punaisten ja sinisten sukkien välillä, se on hyvä hetki opettaa hänelle kriittisyyttä.
Ekaluokkalaisen puhelin piippaa kiertoviestin merkiksi. Viesti pitää lähettää kahdellekymmenelle kaverille, tai jotain pahaa tapahtuu. Lapsi säikähtää: hänen maailmassaan uhkaus on totta.
Kiertoviestit, some, valeuutiset. Muun muassa näiden ilmiöiden vuoksi lapselle on tärkeää pienestä pitäen opettaa, että kaikki informaatio ei pidä paikkansa.
Yhdysvaltalaispsykologi listaa asioita, joiden avulla lapsi oppii kriittisen ajattelun taidon.
1. Selitä lapselle taustat päätöksen takana
Kriittisen ajattelun alkeita voi avata jo pienelle lapselle. Seuraavan kerran, kun valitsette ruokakaupassa päivällisaineksia voitte yhdessä pohtia: Miksi ostamme luomumaitoa tavallisen sijaan? Ostaisimmeko kalliimpia kotimaisia kasviksia vai edukkaampia ulkomaisia?
Kun lapselle kertoo syitä oman perheen valintoihin, tulee samalla antaneeksi lapselle erilaisia näkökulmia. Sen lisäksi, että lapselle kertoo miksi jokin asia on päätetty tehdä tietyllä tavalla, voi myös kertoa, että kaikki perheet eivät tee asioita näin. Tämä auttaa lasta laajentamaan omaa maailmankuvaansa, joka auttaa häntä tulevaisuudessa ymmärtämään paremmin muita ja muiden päätöksiä.
2. Kysy lapselta hänen omista päätöksistään
Lapset tekevät jo varhain pieniä päätöksiä: minkä paidan puen tänään, mitkä sukat valitsen.
Näiden valintojen kohdalla lapsen kanssa voi keskustella ja kysyä, miksi hän päätyi valitsemaan juuri tuon paidan. Tuntuiko se kenties mukavammalta, tai miellyttikö paidan väri lapsen silmää tänään? Kun lapsi oppii miettimään syitä omien valintojensa takana, se auttaa häntä suhtautumaan valintoihinsa kriittisesti.
Omien päätösten kyseenalaistaminen auttaa lasta myöhemmin elämässä, sillä sitä kautta lapsi oppii, että asioita ei tarvitse tehdä aina samalla kaavalla.
3. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää
Kriittistä ajattelua tarvitaan jatkuvasti. Verkossa leviävät kuvat, nettisivun otsikot, mainokset. Niiden kaikkien kohdalla pitää osata kyseenalaistaa: onko tuo totta? Tähän tarvitaan lähdekritiikkiä.
Lähdekritiikki voi olla samalla lailla yhdessä harjoiteltava asia kuin vaikkapa puhelimen käyttö tai kotityöt.
Jos lapsi esimerkiksi lumoutuu televisiomainoksesta jossa ihmesieni poistaa kaikki kodin tahrat, hänelle kannattaa kertoa miksi ja miten sellaisia mainoksia tehdään. Mainoksissa moni mahdoton asia tehdään tekniikan ja näyttelijöiden avulla mahdolliseksi.
Koululaiselle voi puolestaan kertoa, että on olemassa monia keinoja muokata verkossa leviäviä kuvia ja videoita, ja kaikkeen näkemäänsä tulisi suhtautua hiukan epäillen.
Sama juttu pätee teksteihin. Lapsen on hyvä ymmärtää, että toiset lähteet ovat luotettavampia kuin toiset. Verkossa kuka vain voi kirjoittaa omia mielipiteitään faktana, eikä aina edes kirjoittajan nimen näkyminen tee tekstistä luotettavaa.
