”Vaikka järki sanoi, että tilanteemme oli mahdoton, sydän ei ollut samaa mieltä”
Vauva.fin lukijat kertovat, miltä raskauden keskeyttäminen tuntuu.
Neljän lapsen äiti: ”Olin viimeiseen asti kahden vaiheilla”
Tilanne oli jo alkuun mahdoton: Raskaus ei ollut suunniteltu, ja nuorin neljästä lapsestani oli vasta kymmenen kuukauden ikäinen. Olin ollut kohtuuttoman väsynyt ja kipeä edellisestä raskaudesta lähtien. Voimavarani eivät olisi yksinkertaisesti riittäneet uuteen lapseen.
Päätös raskauden keskeyttämisestä oli minulle silti todella vaikea. Vaikka järki sanoi, että tilanteemme oli mahdoton, sydän ei ollut samaa mieltä. Viimeiseen asti olin kahden vaiheilla.
”Näin tuskan myös mieheni silmissä.”
Keskustelimme asiasta mieheni kanssa. Vaikka ratkaisu ei tuntunut hänestäkään hyvältä, hän pystyi suhtautumaan asiaan järjellä, eikä tunteellisesti kuten minä.
Sain keskeytyksen aloituslääkkeen gynekologisella poliklinikalla. Sen jälkeen paluuta ei ollut. Minua pelotti ja makasin vain sängyssä.
Varsinainen tyhjennys tapahtui lopulta kylpyhuoneen lattialle. Pyysin miestäni siivoamaan lattian. En kyennyt siihen itse. Halusin pian pois paikalta, enkä tiennyt, kuinka kestäisin katsoa jälkiä.
”Pyysin miestäni siivoamaan lattian.”
En ollut kovin kipeä fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. Näin tuskan myös mieheni silmissä, vaikka ei hän siitä puhunut.
En ole pystynyt puhumaan kenellekään läheiselle asiasta. Vaikka ratkaisu oli ainoa oikea meidän tilanteessamme, ei se silti hyvältä tunnu. Välillä mietin, että elämäni päivänsäteitä voisi olla yksi enemmän, jos tilanne olisi ollut toinen.
Väkivaltaisen suhteessa elävä äiti: ”En halunnut enempää lapsia siihen todellisuuteen”
Elin neljä vuotta silloisen mieheni fyysisen ja henkisen välivallan alla, ja meillä oli jo kaksi lasta. Mies piti taloutta käsissään, enkä saanut ostaa ehkäisyä. Siksi tein abortin kaksi kertaa.
Rakastan kahta lastani yli kaiken, mutta en halunnut enempää lapsia siihen todellisuuteen, jossa elin. Vuotta myöhemmin lähdin suhteesta.
Halusin olla yksin ja rauhassa, kun keskeytys tapahtui. Sain särkylääkettä supistuksiin, mutta se ei ollut niin kamalaa kuin synnytyksen supistukset. Odotin vain, että se olisi ohi ja olin helpottunut, kun abortti oli tehty. En kadu kumpaakaan keskeytystä.
