Äiti vaikean vauvavuoden jälkeen: ”Uskallanko koskaan hankkia toista lasta?”
Ida Valpas pohtii, voisiko toinen lapsi korjata rankan kokemuksen. Mutta miten hän pärjäisi kahden kanssa, kun ei aina tunne riittävänsä yhdellekään?
Pian kaksivuotias esikoiseni kitisee kahvilan syöttötuolissa ja yrittää kammeta itseään ylös. Stressihiki nousee pintaan, kun hulautan kahvinjämät suuhuni ja yritän pitää lapsen tuolissa.
Kaverini katsahtaa toimintaani ja kysyy vinosti hymyillen: ”No, joko te olette miettineet toista lasta?”
Kuulin kysymyksen ensimmäisen kerran jo ennen kuin lapsemme oli täyttänyt vuoden. Toistaiseksi olen kuitannut utelut vitsaillen unettomista öistä tai taaperon orastavista uhmakohtauksista – yhdessäkin on tarpeeksi työtä.
Viime aikoina kysymys on kuitenkin jäänyt pyörimään mieleeni. Se tulee vastaan, kun lajittelen sivuun suloisimpia vauvanvaatteita ja työnnän turvaistuimen varaston ylähyllylle. Jos sitä joskus vielä, selitän itselleni.
Kaverit ja sukulaiset sen sijaan tuntuvat olevan jatkuvasti uudestaan raskaana. Kun tapaan heitä, olen salaa helpottunut. Minulle vauva-aika vaipparalleineen ja tuttikattiloineen on jo muisto. Silti minun on vieläkin vaikea katsoa esikoiseni vauvakuvia ahdistumatta.
Teoriassa haluaisin toisen lapsen, mutta pelkään, selviäisinkö kahdesta
