Kaksi yksinhuoltajaa perusti kommuunin – ”Yksin minulla ei olisi varaa asua tällaisessa asunnossa”
Minttu ja Ann-Maaret jakavat vuokran ja auttavat toisiaan lastenhoidossa. Toisen lapselle saa sanoa, jos astiat eivät ole menneet tiskikoneeseen.
Feetu oli puolivuotias, kun Minttu, 28, tajusi, ettei yhteiselo pojan isän kanssa tulisi toimimaan. Edessä oli ero, ja Minttu ja Feetu muuttivat kaksin kerrostaloyksiöön. Yhtäkkiä ei ollutkaan toista aikuista, jonka kanssa jakaa arki, eikä ketään, joka olisi katsonut lapsen perään edes sen hetken, että Minttu olisi ehtinyt viedä roskat. Joskus Minttu tunsi itsensä yksinäiseksi.
Silloin hänen ystävänsä ehdotti, että Minttu ja Feetu muuttaisivat hänen luokseen asumaan.
Minttu ja Ann-Maaret, 37, olivat tutustuneet vasta hiljattain yhteisessä harrastuksessa, ja puhe oli kääntynyt yhteisölliseen asumiseen, josta molemmat haaveilivat. Minttu oli kiitollinen tarjouksesta mutta epäröi.
– Mietin, oliko pyyntö vain kohteliaisuus, vai halusiko Ann-Maaret todella, että muutan kolmioon, jossa hän asui kolmen poikansa kanssa. Kuinka ihmeessä mahtuisimme kaikki sinne?
Näistä asumisyhteisössä kannattaa sopia
- Mitä jaamme. Lastenhoitovastuun, pyykkivuorot, ruuanlaiton vai lähinnä jääkaapin?
- Mitä siisteys meille tarkoittaa.
- Mitkä arvot jaamme, mistä taas voi olla eri mieltäkin.
- Mitkä lastenkasvatusperiaatteet
- meille ovat tärkeimpiä.
