Muista myötätunto.   Jo pelkästään hormonien heittelyt ja univaje voivat nostaa pintaan hulluja ajatuksia. Silloin on tärkeää olla lempeä itselleen.

Ristiriitaiset tunteet kuuluvat raskauteen ja sen yrittämiseen. Asiantuntijat kertovat, millainen odottajan stressi on normaalia ja milloin siihen tulisi hakea apua. 

Jutussa asiantuntijoina psykologian tohtori, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Sanna Isosävi Helsingin Traumaterapiakeskuksesta ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Kaisa Poranen Mehiläinen Felicitakselta.

Vauvakuumeeni on hirvittävä ja töissäkin on kiire. Onko turha toivoa raskaaksi tulemista?

Jos kuukautiskierto pysyy säännöllisenä, ei syytä huoleen. Joillakin stressi voi aiheuttaa kuukautiskierron pitkittymistä tai ovulaatio­häiriöitä. Silloin hedelmällisyys voi heikentyä tilapäisesti.

Pitkään jatkunutta tai pysyvää lapsettomuutta ei voi selittää stressillä. Valtaosaan lapsettomuustapauksista löytyy biologinen syy, johon ei voi vaikuttaa stressaamattomuudella.

Onko äidin raskauden aikainen stressi haitallista sikiölle?

Normaalit, arkielämään tai vanhemmaksi tulemiseen liittyvät lyhytaikaiset stressitilanteet eivät ole kohtuvauvalle haitallisia. Ne eivät vaikuta naisen hormonitasoihin niin paljon, että sillä olisi vaikutusta sikiöön.

Äidin altistuminen jatkuvalle, voimakkaalle stressille voi kuitenkin heijastua vauvaan, sillä vauvan kehittyvä keskushermosto ”ohjelmoituu” äidin stressitasoon. Tällöin vauvasta voi tulla herkemmin ärsykkeisiin reagoiva ja siten vaikeammin rauhoiteltava.

Jos stressi on voimakasta ja valtaa äidin mielen, se voi tuoda mukanaan ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Hoitamattomana ne vaikeuttavat vanhemmuuteen valmistautumista ja suhteen luomista vauvaan.

Pitääkö raskaana elää stressaamattomuuskuplassa?

Ei pidä eikä voikaan. Normaaliin elämään kuuluu lyhytaikaista rasitusta. Myös vanhemmaksi tuleminen on valtava muutos ihmisen elämässä ja siksi jo sinällään stressaavaa.

Omaa kuormittumistaan on silti viisasta säätää raskausaikana siten, ettei käy jatkuvasti ylikierroksilla työ­stressin tai muiden kiireiden vuoksi. Itsestään huolehtiminen on vauvan tuloon valmistautumista.

Höllääminen voi vaatia harjoittelua. Sanoita omia olojasi: ”Minua väsyttää. Nyt on liikaa töitä. Vauva painaa ja on liitoskipuja.” Nämä ovat hyviä syitä ottaa rennommin ja jättää etukäteen sovittujakin rientoja väliin.

Milloin on perusteltua jäädä sairauslomalle?

Jos stressi kehittyy niin vaikeaksi, ettei töissä pärjää. Sairausloman lisäksi odottava äiti tarvitsee keskusteluapua, jotta stressin aiheuttajiin päästään kiinni ja tilanne saadaan laukaistua.

Syönkö oikein, liikunko oikein, nukunko oikein… Kannattaako näistä stressata?

Tyypillisiä huolia suorittajaluonteelle. Itselleen ei kannata hankkia lisästressiä asettamalla joka asiaan onnistumisen pakkoa.

Liikunta auttaa huolehtimaan odottajan hyvinvoinnista, mutta jos paino pysyy hallinnassa, ei liikkumattomuudesta tai liikuntaharrastuksen aloittamisesta raskausaikana kannata kantaa liian suurta huolta. Kunnon saa kyllä nousemaan vaunulenkeillä vauvan synnyttyä.

Tavallisen, terveellisen ruokavalion noudattaminen riittää, eikä pari syötyä lakritsipalaa vahingoita vauvaa.

Toisaalta suositusten noudattaminen pilkuntarkasti on ihan yhtä ok, jos se tekee oman olon hyväksi.

En ole ehtinyt valmistautua henkisesti vauvan tuloon. Onko kiintymyssuhteemme pilalla?

Ei ole. Jo sen pohtiminen, miten voisi raivata elämäänsä ja mieleensä tilaa vauvalle, on hyvää vanhemmuutta.

Sen sijaan jatkuva stressaaminen vauvan synnyttyä saattaa vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen. Vauva ei osaa tulkita, mistä stressaantuneen aikuisen käytös – kuten äksyily, äkkinäiset liikkeet tai itkeskely – johtuvat. Tämä voi aiheuttaa vauvassa ärtyneisyyttä, levottomuutta ja syömis- ja unihäiriöitä.

Miten selviän vauvan kanssa? Osaanko hoitaa häntä? Tuleeko minusta hyvä äiti?

Tällaiset ajatukset liittyvät siihen, että vastuu pienestä ihmisestä on valtava.

Tiedon hankkiminen vauvan hoidosta on tarpeellista, mutta on myös hyväksyttävä, että juuri omalle vauvalle parhaiten sopivat hoitotavat oppii vasta vauvan synnyttyä.

Jos arjen pyörittäminen tai oma jaksaminen ovat vauvan synnyttyä koetuksella, neuvolan kautta voidaan järjestää keskusteluapua ja tukea arkeen.

Synnytys jännittää. Mikä siihen auttaisi?

Jännittäminen on luonnollista. Asia on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa mahdollisimman varhain, jotta asia ei paina mieltä koko raskausaikaa. Myös synnytystoivelistan kirjoittaminen voi auttaa.

Jos neuvolan tuki ei riitä, odottava äiti voidaan ohjata synnytyspelkopoliklinikalle.

Milloin stressi muuttuu ahdistukseksi, johon pitäisi hakea apua?

Silloin, jos olo on koko ajan huolissaan tai huomaa, että jokin asia ahdistaa päivittäin monta kertaa. Hae apua myös silloin, jos huolestuneisuus estää sinua elämästä kohtalaisen tavanomaisesti.

Pitkittynyt stressi voi näkyä lisäksi fyysisinä ­oireina, kuten päänsärkynä, huimauksena, sydämentykytyksenä tai vatsavaivoina.

Eihän raskauden pitänyt olla tällaista huolien aallokkoa. Missä seesteisyys ja vaaleanpunainen hattara?

Odotukseen kuuluu monenlaisia tunteita: kiukkua, hämmennystä, turhautumista ja ahdistusta, iloa ja euforiaa.

Vaikka vauva olisi toivottu, moni kokee raskausajan ristiriitaiseksi elämänvaiheeksi, johon liittyy myös paljon luopumista: omasta ajasta, työidentiteetistä, vaativasta liikuntaharrastuksesta…

Harmistuneet ajatukset eivät tarkoita, ettei vanhemmuutta haluaisi. Opettele siis suhtautumaan myötätuntoisesti omaan mieleesi: ”Muutokset ovat minulle valtava juttu! En ihan vielä tiedä, miten kaikki järjestyy.”

Leimataanko minut huonoksi äidiksi, jos puhun kurjista ajatuksistani?

On hyvän vanhemmuuden merkki, että etsii tukea ja hoivaa, kun tuntee sitä tarvitsevansa. Jo pelkästään hormonien heittelyt ja univaje nostavat mieleen kaikenlaisia tunteita ja hulluja ajatuksia.

Omassa mielessä huolet voivat kasvaa suhteettoman suuriksi. Siksi keskusteluavun hakeminen lähipiiristä tai terveydenhuollosta kannattaa.

Ja jos avaudut toiselle odottajalle, saatat saada vastauksen: ”Minä pohdin ihan samoja juttuja.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Kuvat
Getty Images