nitraatti
Kuva Shutterstock

Onko nitraatti vaaraksi kihtipotilaalle? Voiko esimerkiksi etikkapunajuuria syödä ilman ongelmia?

Kihti on sairaus, jossa virtsahapon eli uraatin kiteytyminen niveleen aiheuttaa niveltulehduksen. Se voi olla hyvin kivulias. Kihti on miehillä yleisempi kuin naisilla. Vyötärölihavuus on yhteydessä kihtiin, samoin metabolinen oireyhtymä. Yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan joka neljännellä kihtipotilaalla on kihtiä suvussa.

Nitraatilla ei ole tekemistä kihdin kanssa. Sen sijaan puriiniaineilla on. Se, missä ruoka-aineissa on runsaasti ja missä kohtuudella puriiniaineita, vaihtelee hieman lähteen mukaan. Vastikään päivitetyn yhdysvaltalaisen kliinisen ravitsemuksen tietokannan mukaan runsaasti puriineja sisältävät olut, kalan ja siipikarjan nahka, sisäelimet, riista, hanhi sekä hiivavalmisteet (ei koske leivinhiivaa).

Herkkyys kihtioireille on yksilöllistä, mutta suurin osa kihtipotilaista voi käyttää näitä satunnaisesti kohtuullisina annoksina. Kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita suurin osa kihtipotilaista voi käyttää säännöllisemmin, kunhan annokset ovat kohtuullisia. Näitä ovat mm. liha, siipikarja, äyriäiset, kuivatut herneet, pavut ja linssit, liha- ja kalaliemet, kaura, vehnänalkiot ja -leseet, kukkakaali, parsa, pinaatti, sienet ja vihreät herneet. Alkoholi lisää uraatin muodostumista ja hidastaa puriinien erittymistä virtsaan, joten alkoholin kerta-annosten tulisi olla kohtuullisia. Esim. lasillinen viiniä aterialla.

Paastoa ja runsasproteiinista ruokavaliota ei suositella kihtipotilaalle. Riittävä juominen on tärkeää. Noin 1,5 litraa on hyvä määrä, jollei nesteen saannille ole terveydellistä rajoitusta. Aterioiden välissä juoman on hyvä olla vettä.

Etikkapunajuuret eivät ole ongelma puriiniaineiden kannalta, mutta etikkasäilykkeet ovat usein suolaisia, joten niiden käytön on hyvä olla kohtuullista. Päivittäiseen käyttöön ne eivät sovi. Runsas suolan saanti altistaa kohonneelle verenpaineelle ja nesteenpoistolääkkeet, joita käytetään verenpaineen hoidossa, altistavat kihdille.

On tärkeää, että kihtipotilas rajoittaa ruokavaliotaan vain sen verran kuin oireiden hallitsemiseksi on tarpeen. Turhia rajoituksia ruokavaliossa ei pidä olla, ei kihdin eikä minkään muunkaan sairauden hoidossa.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.