Lapsuudessani ei aurinkovoiteita käytetty, sanoo Arja-Leena, joka paloi lapsena ja nuorena monta kertaa.
Arja-Leena Saunio, 61, viihtyy nykyisin varjossa, sillä aurinko jopa hieman pelottaa. Syynä on kasvoissa todetut solumuutokset.
– Pari vuotta sitten ystäväni kertoi käyneensä luomitarkastuksessa ja suositteli käyntiä kaikille. Niinpä menin, sillä minulla on aina ollut paljon luomia.
Ihoa tutkinut hoitaja kiinnitti huomion nenänpielen punoitukseen ja kehotti näyttämään sitä ihotautilääkärille. Saunio oli itse hoitanut punoitusta ja ajoittaista tulehtuneelta finniltä näyttävää näppyä ruusufinninä.
– Ihotautilääkäri arveli punoituksen olevan aurinkokeratoosia eli okasolusyövän esiasteita. Hän huomasi samaa myös ylähuulen yläpuolella. Sitä en ollut itse huomannut ollenkaan.
Molemmat alueet jäädytettiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Kun nenänpieli ei alkanut parantua, viime syksynä Saunio meni uudelleen lääkäriin, jossa otettiin koepalat ennen uutta jäädytystä. Kummastakin näytteestä löytyi okasolusyövän esiasteita. Nyt läikkiä on jäädytetty kolme kertaa.
Syöpädiagnoosi hätkähdytti, sanalla on niin pelottava kaiku.
– Käyn tarkastuksissa neljän kuukauden välein, seuraavan kerran elokuussa. Jos muutoksia on tullut, harkitaan leikkausta. Syöpädiagnoosi hätkähdytti, sanalla on niin pelottava kaiku. Onneksi lääkäri rauhoitteli tilanteen olevan hyvin hallinnassa. Yöunia ei kannata menettää, mutta varovainen on oltava.
Saunion iho on ohut, ja auringossa se punoittaa herkästi.
– Olen palanut lapsena ja nuorena useasti. Ei silloin käytetty aurinkovoiteita. Nyt käytän ulkoillessa kasvoillani 50 suojakertoimen voidetta. Alpeilla hiihdellessä käytin sinkkipastaa. Jos haluan näyttää päivettyneeltä, käytän itseruskettavia, jotka ovat nykyisin todella laadukkaita.
Miksi hyvä suojaus auringossa on niin tärkeää? Lue lisää numerosta Hyvä terveys 6/18! Muistathan, että tilaajana voi lukea Hyvä terveys -lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys/
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
