Auts, hammasta vihloo - mistä apua viheliäiseen vaivaan?

On ihmisiä, jotka eivät tiedä, miltä hammassärky tuntuu. Mutta kukaan, jolla on hampaita suussa, ei ole voinut välttyä vihlomiselta.
”Sähköttävän” tunteen voi aiheuttaa paitsi puraisu, myös kylmä, kuuma, hapan tai makea.

Kylmän jäätelön syöminen voi riittää. Elävillä hampailla jätskin puraisu tahtoo aina aavistuksen vihlaista, mutta se ei ole sellaista, että se häiritsisi elämää. Sitten voi olla vihlomista, mikä ei ole ihan hammassärkyä, mutta kuitenkin niin kovaa, ettei pysty laittamaan suuhun mitään.

Vaiva on kaikille tuttu, mutta joidenkin hampaat vihlovat herkemmin ja joskus vihlonnan syy jää tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Joillakin on oireita, mutta ei syytä, joillakin taas paljon syitä, mutta ei oireita. Siksi säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat tärkeitä.

Ei ole iästä kiinni

Nuorella hampaan ydinontelo, jossa hermot ja verisuonet majailevat, on ontompi ja väljempi – ja myös herkempi tuntemaan. Iän myötä, kun ihminen muutenkin ”kalkkiutuu”, hampaan sisällä tapahtuu sama ilmiö. Ydin kutistuu, jolloin hermot saavat enemmän suojaa.

Toisaalta vanhat hampaat voivat olla kuluneemmat, mikä puolestaan altistaa vihlomiselle.  Hammasta vihloo, jos ien on vetäytynyt tai hammaskaula paljastunut. Vihlonta on usein ajoittaista. Hammasta saattaa vihloa tänään tosi pahasti, mutta hammaslääkärin tuolissa vaivasta ei ole tietoakaan.

Jos hammasta alkaa vihloa yhtäkkiä, siihen on yleensä selitys. Erityisesti, jos lämmin aiheuttaa inhottavia tuntemuksia, hampaassa on usein meneillään tulehdus. Tällöin hampaan sisällä ja hermokudoksissa on jo valmiiksi turvotusta. Kun tulehtunut hammas kohtaa vielä lämpöä, verisuonet turpoavat
lisää ja paine hampaan sisällä kasvaa äärimmilleen.

Miten hammas tuntee?

Vihlomisen ydinsyy löytyy hammasluun sisällä olevista mikroskooppisen pienistä, nesteiden täyttämistä putkistoista. Hampaan tuntohermot aistivat
tarkasti nesteiden liikkeitä. Esimerkiksi lämpötilan vaihtelut aiheuttavat supistuksia ja laajenemisia näissä soluissa, jolloin hampaan tuntohermot ärtyvät.

Hammaslääkäri voi tutkia, miten hammas reagoi, kun siihen puhalletaan ilmaa, kylmää tai lämmintä. Usein lääkäri myös koputtelee hampaita ja testaa purennan. Jos hammas on superherkkä ja siinä on jonkinlainen tulehdus, aristus voi jäädä hetkeksi testaamisen jälkeen.

Vaikea paikallistaa

Vihlonnan syyn selvittäminen vaatii joskus paljonkin työkaluja. Aina se ei edes selviä ensimmäisellä käynnillä. Jos hammaslääkäri epäilee, että hammas on kuoliossa, hän voi pienellä sähkökoettimella testata, onko hampaassa vielä elämää.

Vihlomista ei oikein voi paikantaa välttämättä röntgenkuvastakaan. Jos ikenet ovat kovin vetäytyneet, voi olla, että kaikkia hampaita vihloo. Tai sitten vain muutamaa. Oireiden paikallistaminenkin on joskus kohtalaisen vaikeaa ja joskus leuatkin menevät sekaisin. Vihlomista voi tuntua yläleuassa, vaikka vika löytyisikin alaleuasta ja päinvastoin. Se on joskus aikamoista salapoliisityötä.

Syynä reikä tai halkeama

Koska hampaaseen pääsevät bakteerit saattavat ärsyttää hampaan hermoja, reikä on tavallinen vihlonnan syy. Mitä isompi reikä, sitä todennäköisemmin näin käy. Joskus reikä voi edetä syväksi huomaamatta.

Ennen paikkausta poistetaan karieksen vaurioittama hammaskudos. Tämän jälkeen ontelo käsitellään siten, että paikka-aine saadaan tarttumaan hampaaseen. Paikka voidaan tehdä yhdistelmämuovista tai erilaisista keraamisista materiaaleista, sillä ne ovat kestävämpiä erityisesti takahampaissa, jotka joutuvat lujille purentavoimien kanssa.

Joskus vihlonnan takaa saattaa löytyä halkeama, niin pieni, että sitä on vaikea löytää. Tällaiset halkeamat näkyvät hyvin harvoin missään röntgenkuvassa, puhutaankin hiushalkeamista. Usein halkeama paljastuu vasta, kun vanha paikka irrotetaan.

Paljon paikatut riskissä

Erityisesti paljon paikatut hampaat ovat alttiita halkeamille ja iso, vanha paikka onkin ylivoimaisesti suurin syy halkeamille. Paikkaaminen korjaa vaurioita, mutta ei varsinaisesti vahvista hammasta.

Hammasta ei oikein pysty saamaan alkuperäisen veroiseksi. Halkeama ”elää” ja aiheuttaa nestepaineen vaihtelua hampaan sisällä, joka sitten taas ärsyttää hampaan hermoja. Tällainen hammas voi vihloa kylmälle ja usein se on myös jollain tavalla puruarka. Jos hampaiden väliin osuu esimerkiksi
jyvä tai marjansiemen, voi vihlaista aika ikävästi.

Usein halkeamasta selvitään uudella paikkauksella tai niin sanotulla kruunulla, jolloin heikko hammas saadaan tuettua paremmin. Jos halkeama ulottuu syvälle, voidaan tarvita juurihoito tai jopa hampaan poisto.

Purenta vinossa

Hampaan voi saada aristamaan myös liian korkea paikka. Jos hammas on puudutettu paikkauksen yhteydessä, voi olla vaikea huomata heti, tuntuuko paikka hyvältä suussa.

Purentahäiriötkin altistavat vihlonnalle, sillä ne voivat tehdä hampaisiin muun muassa halkeamia. Narskuttelijalla hampaat jauhavat toisiaan vastaan. Kun kiille on haurastunut, voi vihloa herkemmin. Toisaalta, jos puree tai puristaa hampaita yhteen, voimat ovat valtavat ja halkeamisriski jopa suurempi
kuin perinteisellä narskuttelijalla.

Joskus näkee hampaita, jotka ovat kuluneet ienrajaa myöten sileiksi. Yksittäinenkin hammas saattaa rasittua purennassa. Lisäksi siihen tulee tulehduksen kaltainen ärsytystila, jolloin se on herkkä esimerkiksi lämpötilan vaihteluille.

Hapan kuluttaa kiillettä

Ruokavaliollakin on näppinsä pelissä. Happamat tuotteet, kuten makuvedet, energiajuomat, sitrushedelmät sekä etikkaiset ruoat lisäävät herkästi vihlomista, sillä ne pehmentävät hammaskiillettä ja poistavat suojaavaa kerrosta. Varsinkaan happaman syömisen jälkeen ei kannata heti jynssätä hampaita puhtaiksi, koska se voimistaa entisestään kiilteen liukenemista.

Hampaiden eroosio, joka on kasvava ongelma, aiheuttaa helposti vihlomista. Eroosiosta puhutaan, kun kiille liukenee reippaasti ja hampaisiin voi tulla ihan kuoppia. Eroosiota voi aiheuttaa esimerkiksi toistuva oksentelu tai refluksitauti, jossa hapanta mahanestettä nousee suuhun.

Ikenien vetäytymisen – kuten iän myötä usein käy – tuntee juuri kylmiä, happamia ja makeita syödessä tai juodessa. Jos hammaskaulat on kovin kuluneet, niiden korjaamista voidaan harkita paikkamateriaaleilla. Se voi vähentää vihlontaa.

Hammaslääkäri voi yrittää käsitellä hammaskauloja myös vihlomista vähentävillä aineilla. Joskus voidaan tehdä ienkirurgiaa, jolla vetäytynyt ien saadaan palautettua lähtötilanteeseen tai ainakin lähelle sitä. Vetäytyneiden ikenien korjaaminen on niin hankalaa, että siltä kannattaa yrittää suojautua pitkäjänteisesti. Nykyään suositut sähköharjat ovat hyviä, koska niillä ei pysty niin herkästi hinkkaamaan ikeniä ja hammaskauloja verille.

Nämä aiheuttavat vihlontaa:

• Reikä
• Vanhan paikan rakoileva sauma
•  Halkeama hampaassa
• Purentaongelmat ja narskuttelu
• Liian korkea paikka
• Ikenen vetäytyminen
• Hampaiden valkaisu

Ensiapuvinkki x 2

Vihlomista voi hillitä se, että pureskelee aterian jälkeen pienen palan kovaa juustoa. Juustossa on suoloja, esimerkiksi kalsiumfosfaatteja, jotka saattavat kiinnittyä hampaan pintaan ja hillitä kiilteen liukenemista.

Vihloville hampaille on omia tahnojakin. Teho on kuitenkin yksilöllinen: toiset saavat niistä apua enemmän, toiset vähemmän. Säännöllisesti, muutaman
kerran päivässä käytettyinä ne kuitenkin usein jossain määrin lievittävät yleistä vihlomisherkkyyttä. Tarvittaessa tahnaa voi sivellä myös hampaiden pinnoille.
Tahnoissa olevat mineraalisuolat, kuten kaliumnitraatti ja tinafluoridi, tukkivat hammasluussa olevia pieniä kanavia ja hillitsevät näin vihlomista.
Hammaskiillettä vahvistava, erityisvahva fluoritahna voi vähentää vihlontaa ja sitä kannattaa kokeilla, jos hammaslääkäri suosittelee. Vahvaa fluoritahnaa saa apteekista ilman reseptiä.

Asiantuntija Kaj Karlsson hammaslääkäri,  lääketieteellinen johtaja, PlusTerveys Hammaslääkärit Oy.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.